Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 21

Lait luovat pohjan oikeudenmukaisuudelle ja tuovat turvaa yhteiskuntaan. Nämä lait kuulostavat osittain hämmentäviltä. Minun on vaikea käsittää, että orjiin liittyen on määräyksiä, koska olen oppinut, että jokaista ihmistä kohdellaan laissa tasavertaisena. Samoin vanhempiin liittyvät määräykset kuulostavat kummallisilla. Isän tai äidin lyömisestä tai kiroamisesta seuraisi kuolemantuomio.

Nämä lait eivät ole enää voimassa. Tämä on se vanha liitto, jonka Jeesuksen sovitustyö korvasi. Silti näistäkin säädöksistä voi oppia. Esimerkiksi sen, että isän ja äidin kunnioittaminen on Jumalan silmissä erityisen arvokasta. Se on ympäröivässä yhteiskunnassa vieras arvo, jota me voimme kuitenkin elvyttää.

Hepr. 12

Heprealaiskirjeessä kehotetaan jatkamaan sinnikkäästi loppuun saakka. On hyvä muistaa, että tämä kehotus on annettu Jeesukseen uskoville. Jatketaan rohkeasti, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Niitä ei voi välttää. Haasteiden ja ikävän tuntuisten asioiden keskellä kuitenkin kehotetaan pyhittymään ja varomaan, ettei katkeruus pääsisi ajatuksiin. Tämä on vaikeaa, mutta tärkeää.

Pari päivää sitten kirjoitin Jumalan pelosta, kun kansa kokoontui vuoren juurelle. Tässä muistutenaan samasta hetkestä. Nyt tilanne on toinen. Kuten Heprealaiskirjeen lukijat, mekin saamme olla erilaisessa suhteessa Isän kanssa. Meidän ja Jumalan välillä vaikuttaa sovitus ja saamme tulla hänen lähelleen ja elää ja iloita yhdessä enkeleiden kanssa. Huima ero aiempaan!

Mietin, että kristinusko on täynnä vastakohtia. Jumala on yksi ja kolme. Jumala on pelottava ja rakastava, oikeudenmukainen ja armahtava. Yhteys Jumalaan ja hänen seuraaminen on mahdollisuus, jota ei kannata torjua. Se on palkitsevaa ja tuo mukanaan kärsimyksiä. Jumala ei pakota ketään, vaan saamme itse valita haluammeko hänen tiimiinsä. Voisiko parempaa valintaa tehdä, kuin voittajan puolella oleminen?

Hän tulee vielä kerran ja laittaa kaiken kohdalleen. Sitä odotellessa ollaan uskollisia päivä ja hetki kerrallaan.

Anna

2. Moos. 20

Jumala halusi yhteyden kansansa kanssa. Hän halusi, että hänen valitsemansa ihmiset olisivat hänelle uskollisia. Ensimmäiset käskyvät kohdistuvat Jumalasuhteeseen ja niiden mukana on ihana lupaus: ”Polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni”.

Jumalan ohjeet antoivat valitulle kansalle hyvän arvopohjan. Jos minun pitäisi miettiä, millaisten naapureiden kanssa haluaisin elää, niin nämä käskyt kiteyttäisivät ydinasiat. Jos olisi ihmisiä, jotka aidosti seuraisivat näitä periaatteita, niin he olisivat ihanteellinen yhteisö.

Hepr. 11

Tämä on yksi lempiluvuistani. Pidän kiteytyksistä ja suurista linjoista. Nämä esikuvat ovat hyvin erilaisia. Mikä heitä siis yhdistää? Kukaan heistä ei tavoitellut kunniaa ja hyvää asemaa. He kaikki halusivat olla kuuliaisia Jumalalle. He uskalsivat toimia sen mukaan, mitä uskoivat.

Vertaan usein uskoa jäällä kävelyyn. Jos sanon uskovani, että jää kantaa, se ei ole vielä aitoa uskoa. Kun uskaltaudun kävelemään jäällä, uskoni jään kantavuuteen on todellista. Minulle usko Jumalaan on merkinnyt luottamista häneen, eli ratkaisujen tekemistä Jumalaa kuunnellen. Osa ratkaisuista on tuonut mukanaan selvän siunauksen, osa ei niinkään. Esimerkiksi lähetystyöhön lähtö. Käytin puolisoni kanssa paljon rahaa ja aikaa mm. lähetystyöhön valmistaviin opintoihin. Usko palkittiin ja pääsimme lähtemään. Kuitenkin monien asioiden vuoksi jouduimmekin palaamaan Suomeen alle puolen vuoden kuluttua. Kutsumustyö jäi tekemättä ja olimme taloudellisesti hyvin hankalassa tilanteessa vuosien ajan. Piti ikään kuin aloittaa taas alusta. Silti en nyt kadu kokemuksiani.

Uskon esikuvien kohdalla asenne ja uskollisuus ratkaisivat, ei lopputulos. Osa ei saanut elinaikanaan mitään muutosta aikaan. Joillakin tie johti nopeastikin kärsimykseen ja vainoon. Silti he ovat meille esikuvia. 

Anna

2. Moos. 19

Minua mietityttää, miksi Jumala alussa huusi Moosekselle. Onko asia ollut niin tärkeä, vai onko hän ollut sen verran kauempana, että huutaminen varmisti Mooseksen kuulevan. Vuori oli niin korkea, että sen huippu oli pilvissä, joten on ehkä tarvittu kovaa ääntä. Oli niin tai näin, niin huutava Jumala ei meinaa käydä yhteen minun jumalakuvani kanssa.

Tämä luku onkin hurjaa luettavaa. Jumala on pyhä. Hän haluaa, ettei kenellekään jää epäilystäkään siitä, että juuri hän puhuu Moosekselle. Kaikkien on puhdistauduttava ja pidettävä välimatkaa. Jyrinää, savua, pilvi, torvet soivat ja maa järisi. Jumalan ääni jylisi. On vaikea kuvitella kaikkea tätä. Silti Jumala on edelleen sama. Hän on voimallinen ja pelottava. Tulee mieleen Matt. 10:26-28, kun Jeesus opettaa, ettei tulisi pelätä ihmisiä, vaan Jumalaa. Kuinka muistaisin, että luojani on minulle sekä rakastava Taivaan isi, että Pyhä ja pelättävä Jumala.

Hepr. 10

Huomasitko, että kirjeessä Heprealaisille on todella moneessa jakeessa viittaus Vanhaan Testamenttiin? Tämä kirje on suunnattu ihmisille, jotka ovat kuulleet Vanhan Testamentin kirjoja ja opetusta niistä. He tuntevat Jumalan sanan ja Paavali vetoaakin siihen, mikä heille on tuttua. Matteuksen evankeliumissa (13:52) kerrotaan Jeesuksen sanoneen: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. Paavali oli tällainen henkilö. Hän oli fariseus, joka oli opiskellut lakia ja kirjoituksia parhaiden opettajien johdolla. Hänelle totuus aukeni, kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän halusi, että kaikki heprealaiset näkisivät, kuinka kirjoitukset kertovat Jeesuksesta. Tämäkin kirje on osoitus siitä.

Anna