4. Moos. 11, Apt. 26

4. Moos. 11

Kansa alkoi valittaa ruuasta, kun piti joka päivä syödä samaa ruokaa. Ruuan saanti on helppoa, piti vain aamuisin käydä keräämässä mannaa, joka maistui öljyleivoksilta. Ehkä itekin voisi ajatella muuta ruokaa, jos söisi joka päivä samaa ruokaa. Jumala opetti israelilaisia tässäkin asiassa. Hän piti huolen ruuan saamisesta, ruokaa riitti joka päivälle, manna oli vain väliaikainen ruoka, parempaa oli luvassa. Jeesus kehottaa meitä olemasta murehtimatta huomisesta päivästä, kullakin päivällä on oma murheensa. Toisekseen pitäisi tyytyä siihen, mitä on annettu kullekin päivälle. Israelilaiset pyysivät lihaa, eivätkä tyytyneet Jumalan heille antamaan leipään. He hylkäsivät näin Jumalan avun elämässään ja halusivat muuta. Jumala antoi hille kyllästymiseen asti lihaa niin paljon, että alkoi kuvottamaan heitä. Miksi haluamme vain lisää, emmekä tyydy siihen, mitä meillä on ja ole kiitollisia. Kun teillä on ruoka ja vaatteet, niin tyytykää siihen. Varmasti pärjäisimme vähemmälle ja olisimme jopa tyytyväisempiä. Opiskeluajan niukkuudesta huolimatta se aika tuntui kuitenkin melko huolettomalta ajalta, vähälläkin on pärjännyt elämässä.

Mooses oli henkisesti aivan loppu. Hän oli niin loppu, että pyysi Jumalalta armoa päästä pois kärsimyksestä. Jumalan antama kutsu oli kuluttanut hänet, kansan raskas tyytymättömyys ja jatkuva valitus kohdistui häneen. Paavali koki samaa raskautta pyrkiessään ratkaisemaan seurakuntien riitoja. Hän sanoi kantavansa Kristuksen arpia mukanaan, hän tunsi itsessään stressin kantaessaan kaikenlaisia ihmisten välisiä riitoja mukanaan. Jumalalla oli ratkaisu Mooseksen taakkaan, hän jakoi sen 70 kymmenelle muulle. Kukaan meistä ei saisi kaatua taakkojen alle. Tarvitsemme toisiamme, toisten tukea, rohkaisua ja huolten jakamista. Mooseksen sanat Joosualle: Kumpa koko Herran kansa saisi Herran Hengen on toteutunut helluntai päivänä. Meille on annettu voima kantaa toistemme ja omia taakkojamme, Pyhän Hengen voima. Antakoon meille viisautta olla toistemme tukena ja viisautta luovuttaa asioista, joita ei ole annettu meidän kannettavaksemme. Voisimmeko kaikkien vaatimusten keskellä olla vaatimatta itseltämme enemmän kuin pystymme. Antakoon Herra meille viisautta asettaa myös rajoja ettemme uupuisi. Herra antakoon uupuneelle tänäänkin lepoa ja taakan keventämistä.

Apt. 26

Paavalin julistus kuningas Agrippalle oli taitavaa, suoraa, omakohtaista. Luulen, että oikeudenkäyntien puheenvuorot ovat kestäneet huomattavasti pidempään. Paavalin puheen pääkohdat on kuitenkin tiivistetty tähän. Hän vetoaa Agrippan omaan lain tietämykseen. Johto oli siis hyvin tietoinen ympärillä olevien ihmisten ajattelusta, ainakin Agrippa. Paavali toteaa: Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? Tämä oli varmasti radikaali ajatus uskonnossa. Kristnusko edusti poikkeavaa näkemystä, sen takia se ei sulautunutkaan muihin uskontoihin ja erottui joukosta ja aiheutti hämmennystä. Uskominen kuolleista nousemiseen herätti ihmettelyä, torjumista. Juutalaisuuskin erottui yksi jumalisena uskontona, mutta kristinuskon ajatus kuolleista nousemisesta oli radikaalia. Kuningas Agrippa sai kuulla radikaalia sanomaa, samoin kaikki salissa olleet ihmiset.

Taas kerran evankeliumin julistaminen herätti jopa suuttumusta Festuksessa. Hän sanoi kovalla äänellä: »Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi.» Tähän Paavali vastaa puhuvansa totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kumpa voisin yhdistää itse puheissani totuutta ja tervettä järkeä. Voisinpa myös haastaa ihmisiä Paavalin tavoin: uskotko Jumalaan. Tiedän, että uskot. Vähällä tai paljolla haluaisin tehdä sinut kristityksi. Hän asetti itsensä esimerkiksi, sellaisia mekin olemme. Meidän elämäämme seurataan, uskoamme arvioidaan. Uskommeko me todella niin, että näkyy teoissamme ja sanoissamme. Herra loistakoon sinun tekosi kauttani, sinun armosi ja laupeutesi.

Mika

4. Moos. 10, Apt. 25

4. Moos. 10

Kiinnitin huomiota lauseeseen: silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te saatte voiton vihollisistanne. Herää kysymys, että unohtaako Jumala minut? Pitääkö Jumalaa herätellä. Tältä voi joskus tuntua, mutta mitä tuo lause voisi tarkoittaa minulle. Hälytyssoiton puhaltaminen toimi jollakin samalla tavalla kuin rukous. Jumala kehottaa meitä rukoilemaan, koska haluaa vastata meille. Pasuunan ääni muistutti ennen kaikkea israelilaisille, että Jumala on heidän auttajansa ja hänen voimallaan he voittavat vihollisen. Ehkä tuossa tavassa sanoa, että Jumala muistaa teitä onkin erilainen merkitys kuin se, että hän olisi unohtanut Israelin. Ehkä siinä on tarkoitus nimenomaan se ettei israelilaiset unohda Jumalaansa. Ainakin itse tarvitsen muistuksia siitä, että Jumala on kanssani ja auttaa minua kaikissa asioissa. Usein unohdan murehtimisessa, että minulla on Isä, jonka puoleen voin kääntyä ilossa ja surussa. Hälytyssoiton puhaltaminen kuvastaakin hyvin rukousta. Jumala käskenyt meitä tekemään rukoilemaan ja hän kuulee meitä ja vastaa meille. Ei myöskään unohdeta niitä kertoja, jolloin olemme saaneet rukouksiin vastauksen.

Apt. 25

Minä seison nyt keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani on ratkaistava. Paavali vetoaa lakiin eikä suostu olemaan tuomittavana ilman lain mukaista oikeudenkäyntiä. Roomalainen oikeuskäytäntö oli poikkeuksellista tuohon aikaan, vaikka Paavalinkin kohdalla näkyi oikeuslaitoksen mädännäisyys. Felix piti pari vuotta Paavalia vankilassa ja odotti lahjuksia. Paavalin oikeudenkäynnin kuvaus osoittaa meille kuinka vähän yksilöllä oli mahdollisuuksia saada oikeutta. Suomessa voimme luottaa oikeuslaitoksen toimivan lakien mukaisesti. Tästä voimme olla kiitollisia. Rukoillaan esivaltamme puolesta, että saisimme viettää rauhallista aikaa. Rukoillaan, että edelleen he toimisivat lakien mukaisesti. Meillä on paljon aihetta olla kiitollisia. Tässäkin on yksi kiitoksen aihe.

Mika

4. Moos. 9, Apt. 24

4. Moos. 9

Israelilaisten tuli viettää pääsiäistä muistona Egyptistä vapautumisesta. Pääsiäinen piti viettää tarkoin määriteltyjen sääntöjen puitteissa, niistä ei saanut poiketa. Pääsiäisen vietto oli säädetty niin tarkkaan, että sen rikkoja tapettiin. Jeesus kuoli pääsiäisenä. Sen syvempi merkitys oli viitata tulevaan Messiaaseen, joka vapauttaa synnin orjuudesta. Meidän syntimme sovitettiin pääsiäisenä. Israelilaiset olivat autiomaassa täysin riippuvaisia Jumalan ohjauksesta. Sekin kuvaa meidän elämäämme. Olemme täysin riippuvaisia hänen ohjaukseen. Tiedän, kun olen rukoillut jotakin asiaa, Jumalan johdattaneen minua. Aina en ole sitä aina ymmärtänyt Jumalan johdatusta, enkä kaikissa asioissa vieläkään. Jumala on kuitenkin hyvä Isä ja tietää, mikä on parasta hänen valtakunnalleen ja sitä kautta myös meille kaikille hyväksi.

Apt. 24

Tuhoisa rutto, joka lietsoo levottomuutta, niin kuvataan Paavalia. Jeesus sanoo autuaat olette te, joita vainotaan, joista puhutaan pahaa vanhurskaiden tekojen takia. Evankeliumin julistaminen ei tuo suosiota, sen julistaminen aiheuttaa ihmisissä levottomuutta. Felix halusi kuulla uskosta Jeesukseen, mutta pelästyi kuullessaan Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta. Puhe Jeesuksen rakkaudesta on helppo ottaa vastaan, mutta Jumalan tahdon mukaisesta elämästä ja halujen hillitsemisestä ei. Oman syntisyyden paljastuminen pelottaa, koska häpeämme syntiä. Evankeliumi on syvimmän rakkauden julistusta. Se paljastaa ihmisen oma syntisyyden, jonka Kristuksen sovitus parantaa ja tuo levon. Meidän ei tarvitse pelätä myöskään tulevaa tuomiota, koska elämämme Kristuksen sovituksessa. Evankeliumia pitää julistaa sekä totuudessa että rakkaudessa. Paavali julisti evankeliumia siitä mitään pois ottamatta.

Mika