Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 6

Jumala uudisti käskynsä ja lupauksensa Mooseksen kautta israelilaisille. Hän kertoi olevansa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joille hän antoi lupauksen Kanaaninmaasta. Hän kertoi myös, mitä tulee tekemään:“Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle: vahva käteni pakottaa hänet päästämään israelilaiset. Hän suorastaan ajaa heidät pois maastaan” (1).  “Minä vien teidät siihen maahan, jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen teille perintömaaksi, minä, Herra” (8). Mooses ei oikein vieläkään jaksanut uskoa Jumalaan ja näihin tuleviin tapahtumiin, eikä saanut orjuuden näännyttämiä israelilaisiakaan kuuntelemaan häntä. Mooses tarvitsi edelleen lisää tukea ja rohkaisua: “Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka siis farao kuuntelisi minua?” (30)   

Eipä Mooses tainnut vielä edes aavistaa, että saa olla kansan johtajana vielä 40 vuotta eikä pääse maaliin luvattuun maahan. Mooses kuoli 120- vuotiaana todennäköisesti Aabrahamin tavoin elämästä kyllänsä saaneena. 5. Moos. 34 kerrotaan, että Herra näytti hänelle ensin koko luvatun maan ja hautasi sitten hänet laaksoon, eikä kukaan ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa tähän päivään mennessä.

Tit. 1

Tiituksen rooli ja tehtävä oli samankaltainen Timoteuksen kanssa. Titus oli ollut Paavalin ja Timoteuksen työtoverina  lähetystyön alkuajoista lähtien (Gal 2:1,3). Nyt Paavali oli jättänyt Tiituksen Kreetalle organisoimaan sinne syntyneiden seurakuntien elämää. Luvun alussa hän muistuttaa Tiitusta omasta tehtävästään, jonka tavoitteena oli auttaa ihmisiä uskoon ja tuntemaan totuuden, Jeesuksen, ja elämään ikuisen elämän toivossa. Tämän hedelmänä olisi pyhä ja uhrautuvainen elämäntapa. Tätä työtä hän rohkaisee ja ohjeistaa Tiitusta jatkamaan. Iso ongelma oli juutalaisuudesta kääntyneet harhaanjohtajat, jotka villitsivät opeillaan perheitä lähinnä oman voiton toivossa. Nämä johtajat oli pysäytettävä, sillä vaikka he väittivät tuntevansa Jumalan, niin elämäntavallaan ja teoillaan he kielsivät hänet. Paavali innostuu näitä kuvaillessaan lainaamaan kreetalaista profeettaa, joka on sanonut kreetalaisista seuraavaa: “Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.”.

Tituksen tehtävänä oli uusien johtajien eli vanhimpien nimittäminen. Heille Paavali antaa samankaltaiset laatukriteerit kuin Timoteuksellekin vastaavassa tehtävässä (1. Tim. 1:3). Johtajat ovat aina esikuvia ja siksi heiltä odotetaan paljon. Oikean opin tuntemisen ja opettamisen lisäksi johtajien arjen ja perhe-elämän pitäisi myös sujua kristillisen elämäntavan ja opetuksen mukaisesti. Kaitsijan vaatimukset ovat vielä kovemmat. Sekä kielteiset että myönteiset ominaisuudet on tarkasti listattu. Vieraanvaraisuus, hyväntahtoisuus, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä ovat piirteitä, joita tulisi tavoitella. 

Huomasin Kotitalo 2-2025 lehdessä mielenkiintoisen määritelmän johtajasta. Mietin samalla Paavalin elämää ja jotenkin hän tuntuisi sopivan aika hyvin myös nykyajan johtajaksi. 

“Paras johtaja ei ole täydellinen, mutta hänellä on halu oppia ja kuunnella ympärillä olevia ihmisiä sekä tahto kehittyä ja olla aidosti läsnä. Johtaja saa näyttää haavoittuvuutensa ja keskeneräisyytensä. Hyvä johtaja on arvopohjainen, empaattinen, ihmislähtöinen, oikeudenmukainen, vastuullinen ja tavoitteellinen. Pidän tärkeänä, että johtaja saa ihmiset mukaan yhteisten tavoitteiden taakse, osaa kannustaa ja innostaa, antaa rakentavaa palautetta ja näyttää itse esimerkkiä arvopohjasta. Hyvä johtaja kykenee viestimään selkeästi yhteisen päämäärän ja strategiset tavoitteet.” (Martta-liiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, Kotitalo 2-2025)

Juha

2. Moos. 5

Mooses lähti Aaronin kanssa liikkeelle israelilaisten vanhimpien hyväksymänä faraon luo. Vastoinkäymiset eivät loppuneet, vaan tilanne näytti jo alkavan luisua pois kaikkien hallinnasta faraon vaan lisätessä pakkotyötä. “Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut?” Mooses oli kärsimätön ja jo valmis luovuttamaan, vaikka hänen elämäntehtävänsä oli vasta alkanut. 

Jumala oli tosiasiassa valmistanut Moosesta tähän tehtävään jo hänen syntymästään saakka, kun hän pelastui Niilistä faraon hoviin, jossa sai kasvaa ja sivistyä 40 vuotta. “Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa” (Apt.7:22). Mooseksella oli tuossa elämänsä vaiheessa halu auttaa omaa kansaansa, mutta aika ei ollut oikea ja hän epäonnistui. Hän joutui pakenemaan faraota ja sai olla lampaiden paimenena. Ehkä tämä menneisyyden tapahtuma oli  jättänyt jälkensä Moosekseen ja siksi hän kaipasi lisää Jumalan vahvistusta ja varmistamista, että on oikealla asialla Jumalan tahtoa noudattamassa.

Nyt oli kuitenkin edessä Mooseksen elämässä uusi ajanjakso (40 v.), jonka myötä Mooseksesta kasvoi suuri ja rohkea johtaja Jumalan koulussa.

2. Tim. 4

“Julista sanaa rohkeasti. Ole valmiina astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, arvostele, moiti, kehota ja opeta kärsivällisesti”. (2) “Pidä sinä ajatuksesi järjestyksessä joka tilanteessa, kestä vastoinkäymiset, julista ilosanomaa ja täytä palvelutehtäväsi”. (5) Siinä oli viimeisen luvun tärkeimmät kehotukset meille ja Timoteukselle (UT 2020).

Paavali vertasi jo aiemmin uskovan elämää urheiluun, jossa tavoitellaan voittopalkintoa. Uskovalla olisi hyvä olla urheilijan tavoin tavoite kehittyä ja tulla paremmaksi sekä voittaa kisa. Päämäärän saavuttaakseen urheilija joutuu luopumaan monista asioista, sekä noudattamaan jatkuvaa itsekuria ja kilpailun sääntöjä.

Paavali itse oli jo tietoinen omasta kuolemastaan, joka oli lähellä. Vaikka luvun lopputervehdyksien myötä voi ajatella, että onpa hienoa, kun hänellä on uskollisia ystäviä ja työtovereita, niin hänellä oli ollut myös paljon pettymyksiä elämänsä matkan varrella. Hän oli kokenut hylätyksi tulemisen, kun hänet oli jätetty yksin ilman apua oikeudenkäynnissä ja Demas oli myös jättänyt hänet. Hänelle oli tehty paljon pahaa, josta hän mainitsee kuparisepän yhtenä syyllisenä. Kaikesta tästä huolimatta tekstistä huokuu Paavalin rohkea ja valoisa mieli. Hän oli jo kalkkiviivoilla, maalin lähellä,  ja hän voi hyvin mielin sanoa kilpailleensa hyvin ja päässeensä maaliin asti. Hän oli nyt varma siitä, että oli hyvän kilpailun kilpaillut, juossut perille ja häntä odotti voittajan palkinto, vanhurskauden seppele. Ennen kaikkea hän oli kaikista pettymyksistään ja kärsimyksistään huolimatta säilyttänyt uskon Jeesukseen! Hänet täytti varmuus siitä, että Herra pelastaa hänet ja vie turvaan taivaalliseen valtakuntaansa (4:18).

”Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen”

Juha

2. Moos. 4

Ainutlaatuinen vuoropuhelu Jumalan ja  Mooseksen välillä jatkuu. Mooses puhui suoraan ja paljon Jumalan kanssa, ja vuoropuhelu jatkui läpi Mooseksen elämän. Mooseksen osa oli vielä varmistella ja saada tukea omaan kutsuunsa. Hän keksi lisää tekosyitä, miksi hänen ei pitäisi totella Herraa. Kun Jumala kärsivällisesti neuvotteli asiasta tarjoten apua, Mooses viimein pyysi:” Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Silloin Herra vihastui ja tarjosi Aaronia puhemieheksi, johon Mooseksen sitten oli tyytyminen. Mooses lähti sitten liikkeelle “ihmesauva” mukanaan, joka oli samalla lupaus ja muistutus Jumalan läsnäolosta ja kyvystä tehdä mahdottomasta mahdollista.  

Raamattu muistuttaa ja kertoo meille Jumalan suurista teoista, ja Pyhän Hengen kautta voimme kokea Jumalan läsnäoloa elämässämme. On myös hyvä jakaa omia kokemuksiaan elämästä Jumalan kanssa kanssakulkijoille. Näin Jumala rohkaisee meitä elämään vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.  Se ei aina tarkoita hiljaa istumista ja odottamista, vaan on hyvä löytää oma tapa pitää yhteyttä ja olla kuulolla. 

2. Tim. 3

Lisää ohjeita Timoteukselle. Luvusta nousee esiin Raamatun tärkeys elämän isojen asioiden löytämisessä. Pyhät kirjoitukset antavat viisautta ja johdattavat uskoon ja pelastukseen Jeesuksessa. Kirjoitukset kasvattavat  myös löytämään omat lahjat ja antavat kyvykkyyden Jumalan valtakunnan palvelutehtävään. Kristuksen lunastustyön tarkoitus oli puhdistaa ”meidät omaksi kansakseen, joka tekee kaikin voimin hyviä tekoja” (Tiit.2:14).

Omien hengellisten juurien arvostaminen nousee myös esille Timoteuksen elämän esimerkistä. Hengellisen perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on vanhempien ja perheen tärkeä tehtävä. Muistan, että kun sain vanhemmiltani Raamatun ennen rippikouluun menoa, siihen oli kirjoitettu muistojakeiksi jakeet 2. Tim 3: 14 ja 15. Vaikka Jeesuksen merkitys ei vielä lapsuudessani vielä auennut, opin luottamaan Taivaan Isään, joka pitää huolta minusta ja myös rukoilemaan iltarukouksen. Tätä tapaa sitten jatkettiin omien lasten kanssa parhaamme mukaan. Hyvinä oheiskasvattajina toimivat silloin Kohtaamispaikka ja kristillinen koulu.

Nyt on vuorossa lastenlasten elämässä mukana olo.  En malta olla lainaamatta taas Jari Sinkkosen vinkkiä: ”Isovanhemman tärkein tehtävä on katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa”. Niinhän Taivaan Isäkin tekee! On ilo olla mukana lapsen arjessa huolto- ja leikkihommissa sekä tietysti rukouksin.

Juha