Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 9

Kaikkien vitsausten keskellä faarao osoitti jonkin verran pehmentymistä, mutta aina lopulta hän paatui. Lähtöprosessi etenee varsin hitaasti, mutta hallitusti Jumalan suunnitelman mukaan. Vitsaukset jatkuvat…

“Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne” (27-28). Mooses vastasi:” Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa” (30).

Filem. 1

Onpa jotenkin positiivinen kirje. Eivät ole vastustajat ja pilkkaajat paikalla häiritsemässä, vaan rakkaat ystävät ja työtoverit saavat kohdata toisensa kirjeen välityksellä. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha ovat läsnä.

Mukava havaita, miten hienosti Paavali osoittaa ystävyyttään ja työtoveruuttaan kauniin sanoin. Hän rohkaisee Filemonia tuomalla esiin kaiken sen hyvän, mitä hän on kuullut Filemonin elämästä ja sen hedelmästä. Paavali kertoo myös rukoilevansa Filemonin puolesta. Ystävää voi myös haastaa. Rakkauden nimissä Paavali esittää vetoomuksen ottaa vastaan hänen hengellisen lapsensa,  Filemonin Onesimos-orjan, samalla veljellisellä rakkaudella, mitä hän on muillekin osoittanut. Ystävää olisi myös hyvä tavata ihan “livenä” ja siksi hän  pyytää jo majapaikkaa mahdollisen vierailun ajaksi.

Luvusta voinee tehdä sen johtopäätöksen, että Filemon oli suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jonka hän oli antanut kristittyjen kokoontumispaikaksi. Voisikohan Filemonia pitää yhtenä esimerkkinä siitä 2. Tim 2:17 kasvun päämäärästä, jossa pyhien kirjoitusten avulla kasvetaan täydellisiksi Jumalan ihmisiksi ja kaikkeen hyvään kykeneviksi?

Juha

2. Moos. 8

Vitsaukset jatkuvat Egyptissä, ja Jumala vie suunnitelmaansa eteenpäin. Tänään en siitä kommentoi sen enempää, vaan haluan kertoa eräästä Jumalan ihmeteosta omassa elämässäni. Minulla on nimittäin yhteistä Mooseksen lapsuuden kokemuksen kanssa. Mooses heprean kielellä tarkoittaa ilmaisua “nostaa vedestä”. 

Näin on minullekin tapahtunut kun olin 3-vuotias ja meinasin hukkua. Olen vedestä nostettu. Muistan vieläkin kun katselin veden läpi  ja näin äitini hyppäävän veteen pelastamaan minua. Tämä tapahtuma jätti pysyvän jäljen elämääni ja on viitoittanut elämäni tietä aina tähän asti. Kiitos Jumalalle ja äidilleni, jota Jumala käytti minun pelastamiseen! 

Tit. 3

Luku jatkaa edellisen luvun asioita. Luvussa korostuu Jumalan uudistava työ uskovien elämässä. Hän pelasti meidät, ei tekojemme tähden, vaan armosta. Hän synnytti meidät uudesti ylhäältä Pyhän Hengen kautta ja antoi osaksemme toivon iankaikkisesta elämästä. Paavali rohkaisee kuitenkin uskovia oppimaan hyvän tekemistä, jotta usko ei jäisi hedelmättömäksi. Uusi elämä tuo mukanaan myös Hengen hedelmät. Turhaan ei Paavali kehota, että “antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal 5:16, 22, 23)

Tänään on syntymäpäiväni ja olen kyllä kiitollinen Jumalalle kaikista näistä vuosista ja toivottavasti myös monista tulevista. Olen saanut olla osa tätä tämänkin luvun tarinaa ja uskossa jo kymmeniä vuosia. Onhan se ollut ihmeellistä aikaa. 

Kiitos Pyhä Henki, uudistaja, puolustaja ja rohkaisija!

Ja oikein hyvää juhannusjuhlaa kaikille! Valoa ja iloa kesään!

Juha

2. Moos. 7

Jumala antoi selkeän roolin Moosekselle ja Aaronille. “Minä asetan sinut Jumalaksi faraolle ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.” Sitten alkoi voimien mittelö, Herran ja Egyptin epäjumalien välillä. Mooses kohotti sauvaansa ja vitsaukset alkoivat, joihin Egyptin loitsijat ja noidat pyrkivät vastaamaan tekemällä samoin ja onnistuivatkin siinä. Jumala kuitenkin vakuutti sanoillaan Moosesta, että Hänen on voitto ja sen myötä israelilaisten orjuus loppuu.

“Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, pois Egyptistä. “Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra” (5). Nämä Jumalan sanat kertovat hänen uskollisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, säälistä ja rakkaudesta kansaansa kohtaan.

Tit. 2

Edellisessä luvussa annettiin johtajille laatukriteerit, ja nyt  seuraa ohjeita myös seurakuntalaisille, sekä vanhoille ja nuorille että miehille ja naisille. Kukaan ei pääse helpolla, jos haluaa elää kunniallisesti eli noudattaa korkeita eettisiä periaatteita, olla rehellinen ja elää rakkaudellisesti Jumalan kunniaksi. Nuhteettomuuden ja esimerkillisen kristillisen elämän tulisi nousta kaikille näkyviin kreetalaisen kulttuurin huonon elämäntavan keskeltä. Sen lisäksi on vaalittava apostolista oppia ja kyettävä myös terveellä opetuksella sekä kumoamaan vastustajien väitteitä että rohkaisemaan uskovia. 

Miten sitten onnistua elämään terveen opin mukaisesti ja oppia elämään ihmisiksi? Kukaan ei voi näitä edellämainittuja ohjeita täysin toteuttaa, ja niitä lukiessa tulee varmaan taakkaa harteille. Kuitenkin korkealle nostettua rimaa ja ihanteita ei kannata heti madaltaa, vaan ne voivat olla tavoitteena, joita kohden pyritään. Jeesuskin kannusti meitä osoittamaan rakkautta Jumalaa kohtaan olemalla kuuliainen. Vastauksena on tarjolla varsin tuttuja juttuja kuten Raamattu ja rukous. Paavalin ohjeen mukaan tulisi myös tsempata eli harjoittaa itseään oikeaan uskoon, pyhyyteen ja jumalisuuteen (1.Tim 4:7). Apua tässä prosessissa löytyy kristittyjen yhteydestä Hepr 10:24:” Pidetään toisistamme huolta ja kannustetaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” 

Kun sitten uupumus tai ahdistus yllättää, niin tarjoaisin tähän ajatuksen armopohjaisesta realismista. Paavali kiteytti sen hyvin sanoen, että Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. (1.Kor 15:10) Hän tunsi itsensä ja oman rajallisuutensa hyvin, mutta vielä paremmin hän tunsi rakastavan Jumalan armon, joka oli hänen voimansa. Jumalan armo eli hänen ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme olkoon meidänkin voimamme, ilomme ja lohtumme. Kelpaamme hänelle keskeneräisinä ja voimme oppia armosta käsin elämään ja rakastamaan itseämme sekä muita Jumalan lapsina ja Jumalaa yli kaiken.

Juha