Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 48

1. Tim. 3

Haluaisitko olla uskonsankari? Jaakob eli Israel, iloitsi, kun sai nähdä vanhoilla päivillään poikansa Joosefin, jonka luuli kuolleen. Hän ei ollut uskoa todeksi, että sai myös nähdä Joosefin pojat Efraimin ja Manassen. Lastenlapset olivat Jaakobille osoitus Jumalan hänelle aikoinaan antaman lupauksen toteutumisesta: Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisistä tulisi suuri kansa ja siunaus koko maailmalle. 

Jaakobkin näki vain osan, pienen vilauksen Jumalan maailmanhistoriaa muuttavan lupauksen täyttymisestä, mutta se riitti hänelle. Heprealaiskirje toteaa, että Raamatun esikuvat eivät päässeet näkemään lopullista, Jumalan heille antaman lupauksen täyttymistä Hepr. 11:38 – 39). He elivät uskosta, eivät näkemisestä. He luottivat, että Jumala, joka oli antanut heille lupauksensa, on luotettava ja täyttää lupauksen. 

Uskonsankari kuulostaa hienolta ja tavoiteltavalta asialta. Mutta se on myös läpi elämän kestävää luottamuskoulua, jossa vastauksia ja tuloksia saa odottaa. Uskonsankariksi minusta eri ole. Jumala kuitenkin valitsee, kutsuu ja on uskollinen. Hän on kutsunut meidät luottamaan ja nojaamaan häneen koko elämämme: kaikki heikkoutemme, syntimme ja sairautemme. Ja heikon toivomme. Sen keskellä Jumala voi. Rukoillaan ja pyydetään toisia rukoilemaan kanssamme.

Elämän suurin kohtaaminen. Jaakob oli kohdannut elämänsä varrella kerran Jumalan kasvoista kasvoihin Se tapahtui, kun hän paini yön yli vieraan miehen kanssa (1. Moos. 32:25 – 29). Tämä tapahtui ennen kuin Jaakob kohtasi vihoittamansa isoveljen Eesaun vuosien pakomatkan jälkeen. Salaperäinen painikumppani siunasi lopulta Jaakobin ja Jaakob tunnisti, että oli kohdannut itse Jumalan, hänen kasvojensa enkelin, Kristuksen (vrt. Jes. 63:9). Näin Jumala voi kohdata meidätkin.

Heli

1. Moos. 47

1. Tim. 2

Viljavimmat maat. On ihmeellistä lukea, miten Aabrahamista lähtöisin ollut paimentolaisperhe kasvoi ja vaurastui. Jaakobin poikien mustasukkaisuus ja viha omahyväistä pikkuveljeä Joosefia kohtaan oli tuonut Joosefin Egyptiin, johon koko perhe nyt päätyi nälänhädän ajamana, ja ennen kaikkea Jumalan johdattamana. Egyptissä israelilaiset saivat asettua Egyptin viljavimmille maille, jossa heidän oli hyvä elää ja vahvistua. Egyptin faarao ei tiennyt, että oli toteuttamassa Jumalan globaalia suunnitelmaa, kun antoi Joosefin perheen asettua Goosenin maakuntaan. Jumala käyttää suunnitelmiensa toteuttamiseen sekä pieniä mitättömiä ihmisiä että suurvaltojen hallitsijoita, uskoivat nämä häneen tai eivät.

Parasta mahdollista. Mitä seurakunnassa tulisi tehdä? Ennen kaikkea rukoilkaa, anokaa, pitäkää esirukouksia ja kiittäkää kaikkien ihmisten puolesta ja kuninkaiden ja vallanpitäjien puolesta. Siinä on kehotusta rukoukseen monin eri sanoin ja toistoin. Rukous on siis todella tärkeää, kun sitä noin korostetaan. (1. Tim. 2:1 – 4).

Paavali muistuttaa myös, miksi rukous on niin tärkeää. Jumala haluaa, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tämä on mannaa korville ja sydämelle. Jumala halua joka ikiselle ihmiselle parasta mahdollista; pelastusta ja totuutta. Totuus vapauttaa. Totuus itsestä ja totuus Jumalasta. 

Aina, kun painamme pään rukoukseen ja liitymme jumalanpalveluksessa yhteiseen esirukoukseen, voimme olla varmoja, että rukoukset kuullaan. Rukousten vastaanottaja, Kaikkivaltias Isä ja Jumala, odottaa voidakseen olla meille armollinen ja vastatakseen rukouksiimme. Jumala odottaa, että hän saisi pelastaa ja parantaa meidät ja lähimmäisemme. 

Olen tainnut unohtaa rukouksen merkityksen, kun rukoilen niin vähän. Otan tämän päivän opetuksen Jumalan puheena minulle ja kutsuna rukoukseen.

Heli

1. Tim. 1

Yksinkertainen usko. Kirje Timoteukselle on niitä harvoja Paavalin kirjeitä, jotka on kirjoitettu suoraan yksityishenkilölle. Luotettavan perimätiedon mukaan Timoteuksesta olisi tullut Efesoksen seurakunnan ensimmäinen piispa mutta näissä kirjeissä Paavali rohkaisi nuorta ja arkaa Timoteusta ottamaan paikkansa hengellisenä johtajana. Kirjeissä Timoteukselle käsitellään monia aihepiirejä mutta muutama asia nousee vahvasti esille jo tässä ensimmäisessä luvussa.Uskossa kyse on Jumalan pelastavasta työstä. Jos Paavali, joka oli syntisistä suurin (1. Tim. 1: 13 – 15), sai kokea Jumalan armon ja rakkauden, Jumalalla riittää sitä kaikille muillekin. 

Toinen tärkeä asia on usko ja hyvä omatunto. Uskoamme haastetaan monin tavoin (tässä muun muassa tarut ja sukuluettelot) ja omatuntomme mukainen elämä joutuu jatkuvasti testattavaksi. Pidämmekö kiinni siitä, että Jeesus on ainut tie lepoon, rauhaan ja elämän tarkoitukseen ja jopa ikuiseen elämään? 

1. Moos. 46

Jumalan lupaus pitää. Jaakob oli elänyt vaiherikkaan elämän ja muuttanut paimentolaisena paikasta toiseen. Hän oli joutunut pakenemaan veljeään Eesauta ja oli vihastuttanut enonsa Laabanin. Hän oli menettänyt rakkaan poikansa Joosefin ja muut lapset olivat aiheuttaneet hänelle harmaita hiuksia tekosillaan. Vielä vanhana Jaakob joutui kokemaan ennennäkemättömän kuivuuden ja nälänhädän. Jaakob oli kohdannut elämänsä aikan Jumalan ensin unessa, jossa Jumala puhui hänelle, sitten muutamaan otteeseen myöhemmin. Nyt Jaakobin ollessa vanha Jumala kohtasi hänet ja rohkaisi häntä vielä kerran, nyt matkalle Egyptiin. Joka kerta Jumala vahvisti ensimmäisellä kertaa antamansa kutsun ja lupauksen, että Jaakobista oli tuleva siunaus kaikille maailman kansoille. Tuskin Jaakob ymmärsi täysin, miten suuresta siunauksesta oli kyse. Hän kuitenkin uskoi ja totteli, ja lähti pitkälle matkalle Egyptiin.

Mekin ehdimme moneen kertaa epäillä Jumalalta saamaamme kutsua ja hänen lupauksiaan. Muistatko, mitä Jumala on sinulle luvannut? Olisiko aika uskoa se uudestaan todeksi? 

Heli