Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 36

Kol. 3

Olin aikoinaan 1980-luvun alussa yhden vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa. Muistan, miten tuntui hienolta, kun radiosta tuli useammalta kanavalta pelkästään hittimusiikkia. Mainoksia oli toki aina välissä. Radioasemien juontajat olivat paikallisia kuuluisuuksia. Samaan aikaan meillä Suomessa ei ollut vielä kaupallisia radioasemia. Oli vain Ylen Yleisradio ja Rinnakkaisradio, jotka muistikuvieni mukaan tuottivat pääsiassa vain kuivaa asiaohjelmaa. Toki Rinnakkaisradion puolella oli viihteellisempääkin sisältöä, mutta ei sitä kyllä koko aikaa ollut.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, mitä se ihmiselle tekee, jos hän täyttää elämänsä vain viihteellisellä sisällöllä. Päästääkö hän itsensä liian helpolla? Hän varmaankin kokee olevansa vapaa valitsemaan asioita mieltymystensä mukaan, mutta noiden valintojen kautta hän kuitenkin alistuu jollekin auktoriteetille ja altistuu jonkinlaiselle arvomaailmalle tiedostaen tai tiedostamattaan. Oliko sittenkin parempi niin, että kotimaani radiolla oli jonkinlainen yleissivistävä ja/tai koulutuksellinen tehtävä, jossa pyrittiin hieman ”ylevämpiin” tavoitteisiin? Jokuhan ne tavoitteet määritteli, joten tässäkin mallissa oltiin jonkin auktoriteetin alla. Taloustieteen termein voisi ehkä todeta, että annetaanko ihmisten tarpeiden tyydytys markkinoiden vai hierarkioiden ratkaistavaksi.

Jostain syystä tämä muisto tuli mieleeni, kun mietin Paavalin sanoja (Kol. 3:2): ”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” Länsimaisen vapauden illuusion keskellä on hyvä pysähtyä ainakin ajoittain miettimään, kuka tai ketkä meidän auktoriteettimme on/ovat ja mihin valintamme johtavat.

Pekka

1. Moos. 35

Kol. 2

Kolossalaiskirjeen toista lukua voisi hyvin kutsua Jeesus-luvuksi. Mitä Paavali sanoo Jeesuksesta?

• • Jeesus on Jumalan salaisuus, joka voidaan tuntea ja jonka avulla voi saada rohkeutta ja saavuttaa rikkaimman ja syvimmän tiedon (jae 2).
  • Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Jeesuksessa (jae 3).
  • Paavali kehottaa elämään Jeesuksen yhteydessä, juurtumaan häneen, rakentamaan elämän hänen varaansa (jakeet 6-7).
  • Jeesuksessa on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään (jae 9).
  • Jeesuksen yhteydessä tulee osalliseksi tästä täyteydestä (jae 10).
  • Jeesus on kaikkien voimien ja valtojen pää (jae 11).

On hyvä huomata, että Paavali käyttää koko ajan monikkomuotoa ’he’ tai ’te’. Kyse ei siis ole yksilöistä vaan yhteisöstä – Jeesuksen seuraajista ja seurakunnasta. Paavali siis kehottaa elämään Jeesus-keskeistä elämää yhdessä muiden kanssa. Tämä on mielestäni realismia: yksin ei kukaan pärjää. Siinäpä meille on haastetta kerrakseen, kun yksinäisyys on tutkitusti yhteiskuntamme hankalimpia ongelmia.

Pekka

1. Moos. 34

Kol. 1

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu (2018, s. 2461) taustoittaa Kolossalaiskirjettä seuraavasti: 

• • Kirjeen kirjoitti Paavali ollessaan vangittuna Roomassa noin vuonna 60.
  • Paavali ei koskaan käynyt Kolossassa.
  • Seurakuntaan oli levinnyt harhaoppi, jossa kristinuskoon yhdistettiin ajatuksia pakanauskonnoista, juutalaisuudesta ja kreikkalaisesta filosofiasta.
  • Tämä harhaoppi tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä gnostilaisuus, joka painotti erityislaatuista tietoa (kreikaksi gnosis) ja kielsi Jeesuksen Jumaluuden.
  • Kirje on Paavalin vastaus harhaoppia vastaan.

Tätä taustaa vasten kirjeen ensimmäinen luku on käsittämättömän kannustava ja rohkaiseva. Niin ainakin sen itse koen. Tosin on varmaankin niin, että sellainen ihminen, joka ei ole Paavalin kanssa samaa mieltä, todennäköisesti tunnistaa nuhtelun ns. rivien välistä.

Itsellänikin on tällaisia kokemuksia nuhtelusta. Toinen ihminen on sanonut jotakin, joka pintatasolla näyttää rohkaisevalta, kannustavalta ja rakkaudelliselta, mutta on sisältänyt selkeän nuhtelun. Itse olen sen ymmärtänyt, mutta todennäköisesti kukaan ulkopuolinen ei sitä ole huomannut – ei välttämättä edes viestin välittäjä. Tämä kuvastaa mielestäni Jumalan mielenlaatua – hän ei halua lyödä lyötyä, itseensä pettynyttä ja epäonnistunutta, vaan haluaa antaa mahdollisuuden uuteen alkuun.

Pekka