Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 30

Tämän päivän Vanhan testamentin luku on hieman hämmentävä: sekä Jaakobin perheen naiset, että hän itse yrittävät kilpailla itselleen rikkautta. Hyvä onni nähdään Jumalan suosion merkkinä ja kaikki osalliset antavatkin Jumalalle kiitoksen saamastaan hyvästä. Jokin on kuitenkin pielessä, sillä he eivät etsi Jumalan tahtoa sinänsä vaan ainoastaan hänen aineellista siunaustaan. Näyttää kuitenkin sille, että Jumala onnistuu ihmeellisesti antamaan ja rakentamaan hyvää kaikille osapuolille.

Fil. 1

Filipin seurakunnan perustamisesta kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 16. Ensimmäisiin seurakunnan jäseniin kuuluivat mm. nainen nimeltä Lyydia sekä vanginvartija, jota Paavali ja Silas estivät tekemästä itsemurhaa. Jukka Norvanto kuvaa Filippiläiskirjettä ikäänkuin kuulumiskirjeeksi rakkaille ystäville: sen on ollut tarkoitus ennemmin kertoa Paavalin tilanteesta kuin esimerkiksi puuttua seurakunnan sisäisiin ongelmiin.

Tällä viikolla olen nostanut esiin tekstistä seikkoja, jotka puoltavat Raamatun luotettavuutta ja niitä keskeisiä käsityksiä, joita meillä on Jeesuksesta ja hänen luonteestaan. Tämän päivän tekstin äärellä voin nostaa esiin tämän kysymyksen: jos Jeesus ei noussut kuolleista, mitä ihmettä tapahtui Paavalille, Pietarille ja Johannekselle? Kaikki kolme ovat mitä ilmeisimmin historiallisia henkilöitä: Evankelistat mainitsevat kaikki kolme henkilöä (Luukas mainitsee Paavalin Apostolien teoissa) ja kaikki ovat myös kirjoittaneet vähintään kaksi Uudesta testamentista löytyvää kirjettä, joissa he esittelevät itsensä ja Paavali ja Pietari vieläpä mainitsevat kirjeissään toisensa. Kaikki he todistavat ylösnousseesta Kristuksesta – eivätkä vain todista, vaan ovat ilomielin valmiita uhraamaan henkensä sen puolesta.

Kuitenkin Raamattu kertoo, että ennen kuin he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen, yksi heistä pakeni Jeesuksen vangitsijoita, toinen kielsi Jeesuksen kolmesti ja kolmas vainoamalla vainosi hänen seuraajiaan. Mutta nyt Paavali sanoo kuuluisat sanat: “elämä on Kristus ja kuolema on voitto”. Ihme hyvinkin, ylösnousemuksen ihme sai aikaan täyskäännöksen kaikkien kolmen kohdalla.

Paavali rukoili ”että tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää”. Rakas Jumala, tämä kuulostaa kovalta vaatimukselta. Kiitos, että sinä saat aikaan hyvää hedelmää myös hänessä, joka pelkää, hänessä joka pettää ja hänessä joka on omassa viisaudessaan väärässä. Kiitos, että hyvän hedelmän ”saa aikaan Kristus”. Jeesus, tee minussakin tänään hyvää hedelmää.

Ada

1. Moos. 29

Minua on aina puhutellut se, kuinka Jumala näkee tässä kertomuksessa Lean, ihmisen, jonka kaikki muut ovat työntäneet syrjään. Minun tulee helposti keskityttyä vain tarinan “päähenkilöihin” ja ajateltua, että muut jäävät Jumalan suunnitelmassa varjoon. Kuitenkin Jumala muisti Lootia, Ismaelia ja Eesauta ja piti heistä huolta, vaikka he eivät olleet tarinan keskiössä. Leasta, jolle omat perheenjäsenet ovat jättäneet pelinappulan roolin, tulee Juudan äiti ja Jeesuksen esiäiti. Ja hän toteaa “saan ylistää Herraa!”

Luuk. 24

“Eikö sydämemme hehkunut innosta..?”

Tämän on minulle on yksi rakkaista Raamatun jakeista. Mitä Jeesuksen läsnäolo saa aikaan. Miltä tuntuu, kun sana alkaa puhua suoraan sydämelle.

Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan vietyään työnsä ristillä päätökseen, vaan hän nousi kuolleista ja vieläpä palasi itse opettamaan heitä ja avaamaan heidän sydämensä kirjoituksille. Minulle tämä on puhunut kahta mielestäni tärkeää asiaa:

Ensinnäkin opetuslapset eivät opettaneet ja puhuneet ensimmäisille seurakunnille omasta viisaudestaan käsin, vaan Jeesus itse opetti heitä ja avasi heidän sydämensä ymmärtämään kirjoitukset (sen lisäksi, että saivat viisautta Pyhässä Hengessä). Jeesus oli juuri ennustanut, että hän kuolisi ja nousi kuolleista – ja sitten vielä tehnyt sen! Hänen auktoriteettinsa opettaa ja tulkita kirjoituksia on ylivertainen. Nämä seikat vahvistavat luottamustani Raamattuun: Jeesus itse viittaa Vanhaan testamenttiin ja osoittaa näin sen luotettavaksi. Hän myös itse laskee perustukset alkukristilliselle opetukselle, Uuden testamentin kirjeille ja keskeiselle viestille.

Rakas Jumala, sinä sytytät meihin ilon. Lea, joka oli jäänyt yksin ja syrjään lopulta ylisti sinua. Jopa kuoleman ja epätoivon keskelle sinä toit ilon ylösnousemuksesta. Kun sinun hyvyytesi ja suunnitelmasi avautuu meille, se saa sydämet hehkumaan innosta. Anna sydämiimme ilo sinussa!

Ada

1. Moos. 28

Jaakob on yksin keskellä erämaata, kenties yksin ensimmäistä kertaa elämässään, kun hän kohtaa Jumalan. Jälleen mietin samaa, kuin Iisakin kohdalla, mitä Jaakob mahtoi tietää ja ymmärtää Jumalasta? Paljon on ainakin vielä opittavaa, sillä hän luulee voivansa käydä kauppaa Jumalan kanssa sanoen “jos Herra on minun kanssani.. jos minä saan palata”. 

Tietämättään Jaakob on nähnyt näyn, johon Jeesus viitta puhuessaan itsestään: Hän on tikapuut, joita pitkin enkelit kulkevat ylös, alas taivaaseen, ainoa tie Jumalan ja ihmisen välillä (Joh.1:51). 

Luuk. 23

Keskustelin erään tuttuni kanssa siitä, mitä voimme oikeastaan ylipäätään tietää Jumalasta. Emmekö voi periaatteessa lukea Raamattua ja katsoa Jumalaa mistä näkökulmasta haluamme? Voinko silloin luottaa siihen, mitä luulen Jumalasta tietäväni?

Jumala ei ole tässäkään jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan on antanut meille avuksi tarkan linssin: koko Raamattu, jopa sen ensimmäinen ja  viimeinen sana viittaavat Jeesukseen, ja kaikki, mitä Jeesuksesta on kerrottu, kulkee kohti uhrautuvaa rakkautta ristillä ja kuoleman voittoa ylösnousemuksessa. Onkin ihmeellistä, että juuri ristinkuolema on Raamatun ja koko antiikin ajan historian tapahtumista yksi kaikkein varmimmin toteen osoitettavissa: on ainutkertaista, että meillä on niin monia aikalaisten ja silminnäkijöiden todistuksia ja vieläpä mainintoja myös ei-kristillisissä lähteissä, jotka kaikki todistavat yhdenpitävästi.

Jeesus sanoo, että se joka on nähnyt hänet on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Meillä ihmisillä on monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia Jumalasta, mutta voimme aina peilata näitä mielikuvia vasten Jeesusta, joka meidän vuoksemme otti hiljaa, rakastaen vastaan synnin ja kirouksen painon.

Rakas Jumala. On niin paljon sellaista, missä meillä ei ole vastauksia tai varmaa tietoa. Myös Raamatun äärellä joudumme usein kysymään, millainen sinä olet, mitä tahdot meidän sinusta ymmärtävän. Kiitos, että lähetit Jeesuksen meille kiintopisteeksi. Kiitos, että saamme ankkuroitua tänäänkin uhrautuvaan rakkauteesi.

Ada