Hoos. 4, Mark. 5

Hoos. 4

Mark. 5

“Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.” Mark.‬ ‭5‬:‭4‬-‭5‬. Jeesus kohtasi yksinäisen miehen. “Jeesus sanoi hänelle: »Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.»” Mark. 5‬:‭34‬ ‭Jeesus kohtasi yksinäisen naisen. Jeesus kohtasi monia yksinäisiä ihmisiä, jotka oli eristetty yhteiskunnasta. Jeesus piti sorrettujen puolta ja nosti heidät taas osaksi yhteiskuntaa. Haudoissa yksin eläneelle miehelle hän sanoi, että mene ihmisten joukkoon kertomaan, mitä Jumala on sinulle tehnyt. Verenvuotoa sairastaneelle naiselle hän sanoi, mene rauhassa. Hänenkään ei tarvinnut enää elää eristettynä yhteiskunnasta.

Suomessakin on monia yksinäisiä, seurakuntana me voimme tarjota heille yhteisön, johon kuulua. Monelle uudelle paikkakunnalle muuttaneelle opiskelijalle seurakunta yhteisö luo hyvän mahdollisuuden uusien sosiaalisten löytymiselle. Minäkin muutin toiselta paikkakunnalta ja löysin hyviä ystäviä seurakunta yhteisöstä. Jeesus tarjoaa yhteyttä, hän yhdistää ja nostaa osaksi yhteiskuntaa, osaksi seurakuntayhteisöä. Tarvitsemme erityistä lahjaa ottaa vastaan uudet ihmiset, koska se ei ole itsestään selvää. Yksinäisen kohtaaminen vaatii vaivannäköä, Jeesus meni autiolle seudulle kohtaamaan yhtä ihmistä, vaikka hänellä oli niin kiire ettei ehtinyt syödäkään ja ihmiset tungeksivat hänen ympärillään.  Hän kohtasi syrjityn, pelätyn, todella oudon ihmisen, joka oli kuitenkin äärimmäisen sidottu ja eli kaikesta erillään. Jeesuksen esimerkki koskettaa itseä. Herra anna minulle halu irrottaa itseni muka kiireistäni kohdakseni yksinäisen ja anna viisautta olla hänen vierellään ja tukea häntä löytämään itsensä osana yhteisöön kuulumisen.

Mika

Hoos. 3, Mark. 4

Hoos. 3

Mark. 4

“Kylvömies kylvää sanan.” Markuksen mukaan‬ ‭4‬:‭14‬ ‭Jeesus puhuu paljon maatalouteen liittyviä vertauksia luonnollisesti siksi, kun ihmiset elivät maatalous yhteiskunnassa. Luvussa sanotaan, että Jeesus puhui vertauksilla kansalle, mutta selitti ne opetuslapsilleen. Hän selittää asian näin “Hän sanoi heille: »Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi.»” Markuksen mukaan‬ ‭4‬:‭11‬-‭12‬ Tämä lause tuntuu kummalliselta,  miksi Jeesus ei halua avata salaisuutta kaikille. Hoosean kirja kertoo Jumalan radikaalista tavasta herätellä vertauskuvallisilla tavoilla Israelin kansaa kääntymään hänen puoleensa. Profeetan piti mennä porton ja avionrikkoneen naisen kanssa naimisiin, lisäksi antaa lapsilleen vertauskuvallisia nimiä. Juutalaiset eivät kuitenkaan kääntyneet, ehkä tässä viitataan paatuneisuuteen, jota Jeesus ihmetteli opetuslastenkin kohdalla. Jumalan rakkaus vetää ihmisiä puoleensa, mutta ihminen voi olla tulematta ja sydän paatuu eikä kuule selkeää puhetta tai usko, vaikka näkee rakkauden toteutuvan.

Opetuslapsille oli uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, sanan kylväjä ei tiedä maaperän laatua tai ei tiedä, mikä siemen tippuu hedelmälliseen maaperään. On olemassa niitä, jotka kantavat hedelmää ja niitä, joilta muut asiat kuihduttaa hedelmän. Myös opetuslapsissa löytyi pettäjä, epäilijöitä, onneksi myös uskoa. Meille, jotka uskomme, on uskottu salaisuus ja kylväjän osa. Jumala todistaa seurakunnan, meidän kautta, rakkautensa maailmalle. Sanan kylväminen on hyvän kylvämistä ympärille. Paavali kuvailee asiaa näin: “Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua.” 2 korinttilaisille‬ ‭9‬:‭10‬. Kumpa minä voisin olla rohkeampi Jumalan valtakunnan salaisuuden omistaja ja kylvää jatkuvasti sanaa, vaikka en näkisikään hedelmää. Kumpa voisin olla hedelmän kantaja, runsaan hedelmän kantaja eikä tämän maailman huolet, rikkaudet ja mielihalut tuhkahduttaisi hedelmää. Markuksen 4‬:‭19‬ ‭

Tulkoon sinun valtakuntasi Herra tänäänkin esille elämässäni, sinun hallintasi, sinun aikaansaamana hedelmä. Loistakoon valoni ihmisten edessä, sinun valosi minussa, sinun tekosi minussa, sinun valtakuntasi minussa. Sinuun turvaudun kaikkien huolien, rikkauden viettelysten ja mielihalujen keskellä. Ota vastaan tukahduttavat taakkani ja anna minun kantaa hedelmääsi hyvässä maaperässä.

Mika

Hoos. 2, Mark. 3

Hoos. 2

Mark. 3

“ja kysyi sitten fariseuksilta: »Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?» He eivät vastanneet mitään.” Mark. 3‬:‭4‬ ‭Sapatti oli juutalaisten lepopäivä, Jumala oli tarkoittanut, että yhtenä päivänä ei saisi tehdä mitään töitä. Silloin pitäisi levätä. Eikös tällainen käsky tuntuisi hyvältä? Jos Suomessa säädettäisiin laki, että yhtenä päivänä viikossa ei saisi tehdä mitään työtä. Syntyisikö äkkiä kuitenkin jokin valvontakoneisto lain noudattamisen seuraamiseksi? Tulisiko joku sakko lain rikkomisesta? Hyvä laki voisi muodostua äkkiä taakaksi, jos sen alkuperäinen ajatus häviäisi. Juutalaisille oli sapatista, mahtavasti levon päivästä, tullut taakka. Jos aasisi sattui putoamaan kaivoon, et saisi nostaa sitä tai jossa sairastuisit et saisi mennä sairaalaan. Ehkä kuitenkin oli poikkeuksia niin kuin Jeesus vihjasi. Kuitenkin sairaan parantaminen nähtiin lain rikkomisena. Jotenkin ajatus tuntuu kummalliselta, vieraalta itselleni.

Onko minulla jotakin Jumalan antamaa hyvää asiaa elämässäni, joka on tullut minulle kuitenkin taakaksi? Äkkiseltään en löydä mitään, mutta tarkemmin pohdittua sellaisia asioita varmaan löytyisi. Vai olenko mennytkin toiseen ääripäähän enkä pidä enää mitään asiaa erityisesti pyhänä, Jumalalle erotettuna. Pyhittäkää lepopäivä, erottakaa päivä Jumalalle. Pitäisikö minun erottaa Jumalalle kokonainen päivä? Jeesus sanoo: “Mutta Jeesus sanoi heille: »Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.»”Johanneksen mukaan‬ ‭5‬:‭17‬. Tällä Jeesus perusteli sapattina parantamista ja Jumalan teot ovat hyviä. Jeesus kutsuukin meitä tekemään aina hyvää toisille. Olisiko kuitenkin lepopäivän pitäminen hyvä teko itselleni? Meidän isämme taivaassa tekee työtä aina, mutta pitäisikö minun ihmisenä kuitenkin pitää kepopäivä, ainakin lepohetkiä, palautushetkiä. Emme jaksa tehdä hyvää toisille, jos emme lepää. Levon hetket ovat tärkeitä palautumiseen. En voi jatkuvasti vain suorittaa asioita, olkoon ne kuinka hyvää tarkoittavia tahansa, jos en anna itselleni levon hetkiä. Lepää sillä tavalla, kun se on sinulle parasta. Anna kuitenkin tilaa Jumalalle, ole hänen kanssaan, ota aikaa hiljentymiselle ja hänen kuuntelemiselle, hänen läheisyydessään saat parhaan levon 

Mika