Matteuksen evankeliumissa Johannes kyselee kuka Jeesus on (mikä siis sinänsä on mielestäni hiukan erikoista, kun Johannes kuitenkin oli jo paljon aiemmin julistanut Jeesuksen messiaaksi, mutta ehkä epäily oli iskenyt vankilassa istuessa…) ja Jeesus vastaa viittaamalla siihen mitä tapahtuu: sairaat parantuvat ja kuolleet heräävät henkiin. Saman luvun loppupuolella Jeesus moittii muutamia kaupunkeja siitä, etteivät ne ole uskoneet häneen, vaikka ovat nähneet moniakin ihmetekoja.
On jotenkin aika jännä, miten ihmeet lopulta vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin. Olen itse ollut todistamassa kymmeniä ellei satoja parantumisia ja muita ihmeitä vuosikymmenten varrella. Itse kun olen tällainen raivostuttavuuteen saakka loogisesti ja ”tieteellisesti” ajatteleva ihminen, noilla ihmeillä on minulle iso merkitys: loogisin selitys kaikelle kokemalleni on yksinkertaisesti, että Jumala on olemassa ja hän toimii Raamatussa kuvatulla tavalla. Tästä luonteva johtopäätös on, että jos vain tapahtuisi vielä enemmän ja suurempia ihmeitä ja ihmiset tietäisivät niistä, kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen. Näin ei kuitenkaan ole. Eivät kaikki uskoneet Jeesuksen aikana, eivät kaikki uskoisi nykyäänkään, tapahtui mitä hyvänsä. Jumala toimii jotenkin jännällä tavalla ikään kuin ”pinnan alla” ja vakuuttaa toiset, mutta ei kaikkia. Eli täsmälleen kuten Jeesus asian tiivistää: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” (jakeet 25-26)
Heikki