Kategoria: Luemme Raamattua

Julkaistu

Ps. 144, Matt. 8

Ps. 144 Matt. 8

Daavid jatkaa edelleen psalmejaan. Edelleenkin hän rukoilee apua vihollisiaan vastaan, mutta tämä lienee kirjoitettu myöhemmin, ehkä Daavidin ollessa kuninkaana. Viimeisistä jakeista päätellen omaisuuttakin oli jo kertynyt. Mietin myös, että aiemmissa psalmeissa Daavid puhuu vainoojista ja vihollisista, jotka ehkä viittasivat Sauliin ja hänen miehiinsä, mutta tässä psalmissa Daavid puhuu muukalaisista, jotka häntä uhkaavat. Ehkäpä se viittaa muihin kansoihin, joiden kanssa Daavid joutui taistelemaan tuon tuostakin.
 
Tässä psalmissa on myös mukana enemmän kiitosta ja ylistystä Jumalalle joka on mm. kallio, suojelija, linna, turva, pelastaja ja kilpi. Psalmin kuuluisin jae lienee jae 3: ”Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” Kun ylistämme Jumalaa, tajuamme paremmin hänen suuruutensa ja meidän pienuutemme.
 
Evankeliumissa Jumalan suuruuden ymmärsi sadanpäällikkö, joka oli hakemassa apua palvelijalleen: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” (jae 8). Tänään voisimme pohdiskella päivän kuluessa sitä, miten suuri Jumala itse asiassa onkaan.
 

Heikki

Julkaistu

Ps. 143, Matt. 7

Ps. 143 Matt. 7

Päivän psalmi jatkanee edellisen psalmin tunnelmia, koska tässäkin puhutaan henkeä uhkaavasta vihamiehestä ja voimat ovat lopussa, joten Daavid kaipaa rukousvastausta ja mieluummin pian. Kaiken sen keskellä Daavid katsoo kuitenkin myös eteenpäin: ”Opeta minulle tie, jota kulkea – opeta minua täyttämään tahtosi – sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.” (jakeet 8, 10) Daavid jotenkin näkee, että vaikka tämänhetkinen tilanne on sietämätön, jollain tavalla Jumala avaa oven tästä tilanteesta eteenpäin ja seuraavissa vaiheissa tarvitaan sitten johdatusta.
 
Jeesus puolestaan oikein erityisesti kehottaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (jae 7) Kantamalla omat ja toisten murheet Taivaan Isän luo saamme toivon näköalan tulevaisuutteen.
 
Päivän psalmin voi muuten myös kuunnella hiukan sovitettuna versiona Verkosto Kollektiivilta: https://youtu.be/v134V5uLxUo
 

Heikki

Julkaistu

Ps. 142, Matt. 6

Kiitoksia kaikille raamatunlukuohjelmaa käsittelevään kyselyyn aiemmin vastanneille! Teemme lukuohjelmaan pieniä muutoksia saadun palautteen perusteella. Kokeilemme mm. julkaista kommentit jatkossa päivittäin, jolloin päivän teksti on aina tässä ylimpänä. Palautetta saa antaa jatkossakin esimerkiksi Heikille, Mikalle, Tiinalle tai kenelle tahansa kommentaattorille. Siunausta päivääsi!

Ps. 142 Matt. 6

Päivän psalmin alussa sanotaan Daavidin laulaneen sitä ”ollessaan luolassa”. Tämä viittaa 1. Sam. 20 (jne.) tapahtumiin, jossa kuningas Saul yritti tappaa Daavidin ja Daavid joutui pakomatkoillaan piileskelemään milloin missäkin vuoristoseuduilla ja yöpymään luolissa. Daavid ei siis ole kirjoittanut näitä psalmeja kauniiksi liturgisiksi teksteiksi vaan oikeasti henkensä hädässä: ”Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.” (jae 7) Daavid ei siis ollut Bruce Willis -tyyppinen kovaksikeitetty toimintasankari, joka olisi suunnitellut ylivoimaisen vihollisen kukistamista mies kerrallaan.
 
Kuumottavasta tilanteesta huolimatta psalmista näkyy hieno esimerkki, miten kristitty suhtautuu vaikeuksiin: ”Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni.” (jae 4) Ei kielletä vaikeuksia, mutta ei vaivuta epätoivoonkaan. Missä tahansa olemme, mitä tahansa tulee vastaan, kuitenkin voimme olla yhdessä Jumalan kanssa. ”Sinä olet turvani.” (jae 6)
 
Matteuksessa Jeesus jatkaa teemaan sopivasti ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (jae 33-34).
 

Heikki