Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 46

Ruhtinaalta odotetaan nuhteetonta elämää. Päivittäin uhrattava määrä on tavallaan aika iso. Tämä pistää miettimään sitä, ettei enää tarvitse uhrata. Jeesuksen sovituksen suuruus tulee konkreettiseksi kun ajattelee, kuinka ison määrän uhreja se korvaa. Syntimme ja niiden sovitus ei ole pieni asia.

Apt. 15

Antiokian seurakuntaan levisi opetusta, että jokaisen Jeesuksen seuraajan olisi käännyttävä juutalaisiksi. Apostolit olivat yksimielisiä siitä, että pelastus kuuluu muillekin kuin juutalaisille. Heidän päätöksensä seurauksena voimme mm. syödä kaikenlaisten eläinten lihaa, eikä poikiamme ympärileikata. He lähettivät vapauttavan viestin tuoreille seurakunnille. Tämä tuotti paljon iloa. Kiellettyjen listalle jäivät vain epäjumalille uhrattu liha, veriruuat ja avioliiton ulkopuolinen seksi. Näiden noudattaminen mahdollisti ateriayhteyden  juutalaiskristittyjen kanssa. Tänä päivänäkin monet kristityt noudattavat näitä.

Barnabaksen luonteenlaatu ja kyky hyväksyä toiset näkyy taas. Barnabas ei kantanut kaunaa, vaan oli jälleen valmis luottamaan Johannus Markukseen. Paavali vastusti. Tässä näkyy, kuinka Jumala voi käyttää riitaakin. Nyt lähti liikkeelle kaksi työparia yhden sijasta ja työ laajeni! Jumala on valmis armahtamaan ja käyttämään meitä, jotka teemme virheitä.

Siunausta päivääsi! 

Anna

Hes. 45

Apt. 14

Ihmeet jatkuvat!

Tässä luvussa näkyy kieli- ja kulttuurimuuri hyvin konkreettisella tavalla. Barnabasta ja Paavalia luultiin kreikkalaisen mytologian jumaliksi. He tajusivat tilanteen vasta, kun heille oltiin uhraamassa. Kansa oli varmasti todella pettynyttä, kun he eivät saaneetkaan vetonaulaksi maan päälle tulleita Olympoksen asukkaita, vaan vierailijat olivatkin vain juutalaisia. Pettymyksen päälle saatiin vähän lisäkierroksia ja niin Paavalia jo kivitettiin kuoliaaksi. 

Paavali kirjoittaa 2.Kor 12 luvussa ”kerskailuitaan” turhauduttuaan siihen, että joutuu puolustamaan itseään. Tulloin hän kirjoittaa tuntevansa erään, joka temmattiin taivaaseen. Mietin, voisiko hän viitata siinä kokemuksiinsa kun hän oli kuollut, mutta herätettiin kuolleista. Kivittäminen ei ollut kevyt rangaistus, eikä vihainen väkijoukko jättäisi sitä kesken. Epäilen, että Paavali olisi voinut tällöin kuolla. Se, että hän kykeni nousemaan sen jälkeen, kun hänen ympärilleen kokoonnuttiin, kuulostaisi rukoilulta ja ihmeeltä. Voin olla aivan väärässäkin. Mutta harvoin kivitetty lähtee kävelemään ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.

Ihailen tapaa, jolla evankeliointi tehtiin. He tavoittivat avainkaupungit, puhuivat tavalla, joka tavoitti kuulijat, opettivat kunnes seuraajat ymmärsivät ja kasvoivat uskossa, istuttivat seurakunnan, asettivat sinne vanhimmat ja tarvittaessa jättivät sopivia henkilöitä opettamaan seurakuntaa. He siis synnyttivät omavaraisia uskovien yhteisöjä. Tästä voi ottaa mallia tänä päivänäkin.

Anna

Hes. 44

Apt. 13

Tässäkin luvussa on paljon pohdittavaa. Seurakunta lähettää lähettää omat opettajansa eteenpäin. He eivät lähetä ylimääräistä, vaan sen joka soveltuu tehtävään parhaiten. He luottivat Jumalan pitävän seurakunnasta huolta, kun he ovat kuuliaisia.

Juutalainen syntyperä ei taannut, että ihminen seuraa Jumalaa. Barjeesus /Elymas piti Sergius Paulusta otteessaan, eikä halunnut menettää asemaansa. Hän oli niin täynnä omaa voimaansa, että uskaltautui haastamaan Jeesuksen seuraajat. Jeesus on kuitenkin vahvempi kuin pahan vallat ja Paavali käsitti sen. Käsitämmekö me? Ehkä vasta kun itse elää ja näkee, sen todella ymmärtää.

Tässä luvussa tapahtuu muutos henkilödynamiikassa. Tähän asti on kerrottu mitä ”Barnabas ja Saul” tekivät, mutta tästä hetkestä eteenpäin mainitaan ”Paavali ja Barnabas” tai ”Paavali seurueineen”. Paavalista siis tuli matkan johtaja. Pian kerrotaan, että Johannes Markus keskeytti matkan. Epäilen, että syynä oli, että hänen serkkunsa menetti johtajan aseman. Barnabakselle se ei ollut ongelma, mutta ehkä nuori sukulaipoika koki oman asemansa heikkenevän muutoksen myötä. Todellista syytä lähtöön en kuitenkaan tiedä. Yksi opettaja raamattukoulussa, jota kävin, pohti olisiko syynä, että Perge oli kylpyläkaupunki. Jospa Johannes Markus turhaantui ja lähti, kun vanhemmat miehet halusivat parannella kolotuksiaan kylpylässä.

Pisidian Antiokian saarna kuvataan varsin tarkasti. Juutalaisille tarjottiin ensin mahdollisuutta seurata Jeesusta. He olivat kiinnostuneita, kunnes koolle kokoontuivat väkijoukot. Ehkä heidän yhteisönsä oli uhattuna, kun he jäivät vähemmistöksi väkijoukon keskellä. Ehkä juutalaiset olivat arvostetussa asemassa yhteisössä ja muutos väestössä oli siksi uhka. Useimmiten vastustuksen taustalla on jokin taloudellinen intressi. Ehkä synagooga sai taloudellista tukea kaupungin johtohenkilöiltä, ja jos he olisivat kääntyneet kristityiksi, tuki olisi voinut loppua. Joka tapauksessa Paavali ja Barnabas jatkoivat matkaa ja Jumala siunasi uskovia ja täytti heidät Hengellään. Vaikeuksien keskellä saa monesti kokea Jumalan läsnäolon. Hän ei jätä!

Anna