Kategoria: Luemme Raamattua

Loppuviikon vieraskynässä on Hanna.

1. Moos. 9

Voi ei, mikä mahalasku Nooalla onkaan. Jumala on juuri moneen kertaan vahvistanut sanoillaan liiton Nooan ja kaiken luodun välillä. Sitten Nooa menee ja töpeksii. Kauniin liitonmerkkikuvauksen jälkeen syöksytään rumiin inhimillisiin syvyyksiin. Tämä on turhauttavaa luettavaa. Tällainen fiilis minulla on aina tätä lukua lukiessa.

Mutta Raamattu on realistinen kirja jonka jokaisessa käänteessä on Jumalan suuri kertomus läsnä. Ajattelen, että Nooan töpeksimisten raportointi kertookin jotain merkittävää. Jumala haluaa käyttää suunnitelmansa toteuttamisessa meitä, rikkinäisiä ja vajavaisia ihmisiä. Jos kerran Jumalan suurmies Nooakin oli inhimillinen ja erehtyvä, niin toki Jumala tietää meidän erehtymisemme ja silti haluaa meidät työtovereikseen.

Luuk. 4

Tässä raamatunkohdassa Jeesus menee tuttuun ja kotoiseen Nasaretin synagogaan. Yleensä sapattina rabbi luki kappaleen Jumalan sanaa ja tarjosi sen jälkeen selityksen siihen. Jeesus toimii odottamattomalla tavalla. Hän lukee kappaleen Jesajan kirjaa ja istuutuu paikalleen ikään kuin ei olisi sanomassa enää mitään. Kuvittelen että synagogassa olevat katsovat Jeesusta hetken kysyvin katsein. Jeesus vastaa sitten yksinkertaisesti, että hän itse on se, josta profeetta puhuu. Tässä vaiheessa tunnelma on vielä positiivinen ja innostunut, mutta hetken päästä Jeesus tekee jotain joka saa kaikki suunniltaan. Hän nimittäin lisää, että sanoma kuuluu kaikille, ei vain juutalaisille. Tunnelma muuttuu hetkessä ja ihmiset joutuvat “raivon valtaan”. He vievät Jeesuksen jyrkänteelle tapettavaksi, mutta jostain syystä yhtäkkiä Jeesus pystyykin irrottautumaan heidän otteestaan ja vain lähtemään paikalta, “väkijoukon halki”.

Äkillinen tunneilmaston täyskäännös synagogassa ja kummallinen, yhtäkkinen tappoyrityksen raukeaminen saavat minut ymmälleni. Tuntuu, että tässä tapahtuu jotain vain hengellisesti selitettävää. Ennen synagogakohtausta Jeesuksen ollessa autiomaassa paholaisen kiusattavana hänestä sanotaan useampaan otteeseen, että hän oli täynnä Henkeä. Hänessä oli siis jotain, joka sai valtavan vastareaktion aikaan näkymättömissä. Jumalan vastustaja vihaa totuuden sanoja, mutta rakastaa sekasortoa. Tässä siis näkyy Jeesuksessa ruumiillistuva hengellisen todellisuuden yhteentörmäys. Vaikka raivon valtaan joutunut ihmisjoukko haluaa tappaa itse Totuuden, on Jumalan Henki paljon vahvempi. Totuus kulkee väkijoukon läpi elävänä, vahvana ja selittelyä kaipaamatta.

Hanna

Loppuviikon vieraskynässä on Hanna.

1. Moos. 8

Tämän luvun teemasanaksi nousee “odottaminen”. Monessa kohtaa Nooa odottaa, kyselee ja testaa ja taas odottaa. Jossakin vaiheessa odotus loppuu ja pelkkien vuorenhuippujen sijaan näkyy jo kuiva maa.

Mikä asia sinulla vaatii odottamista? Mikä asia vaatii kärsivällisyyttä, kun näyttää siltä, että Jumala ei anna vielä vastaustaan? Voi olla, että vuorenhuippujen lailla näet jo vähän siitä, mitä Jumalalla on sinulle luvassa, mutta odotat, että vastaus tulee kunnolla esiin.

Näissä mietteissä saamme turvautua siihen tietoon, että Jumala on ajoituksen mestari. Hän tietää paljon meitä paremmin, milloin odotus saa tulla päätökseen. Joka tapauksessa, Hän on yhtä paljon läsnä odotuksessa, kun vastauksen antamisessakin.

Luuk. 3

Joskus evankeliointi- tai lähetystyössä korostetaan “uskoon tuloa” ja ajatellaan, että kaikki on hyvin kunhan ihminen kokee kääntymyksen. Johannes puhuu tässä kuulijoilleen kuitenkin jostain syvemmästä, kuin kääntymyksestä. Hän puhuu mielen muutoksesta. Johannes kutsuu kansaa parannukseen, joka ei ole tekninen suoritus vaan sellainen, joka muuttaa elämän suunnan ja näkyy “hedelminä, joissa kääntymys näkyy.”

Ajattelen, että Johanneksen ja (kohta evankeliumissa näyttämölle astuvan) Jeesuksen esimerkin mukainen opetus parannuksen teosta on hyvä esimerkki meille. Kääntymyksen kautta Jeesus kutsuu meitä matkalle, jossa Hän saa tulla kuninkaaksemme pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Jeesuksen läheisyydessä elämästämme paljastuu niitä osa-alueita, missä Hän ei ole vielä saanut kuninkaan paikkaa. Joka päivä saamme tehdä parannusta, eli kääntyä Jeesuksen puoleen ja tunnustaa, että emme selviä ilman häntä. Jeesus lupaa ottaa meidät aina vastaan armolla ja totuudella. Näin ollen parannuksen teko on itse asiassa Jeesuksen parannettavaksi tulemista.

Hanna

1. Moos. 7

Luuk. 2

Hyvää vappua!

VTn kohdassa emme ole kovin hilpeissä vapputunnelmissa. Siinä vedenpaisumuksen kautta ”Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat” (jae 23). UTn kohdassa enkeli julistaa, että Jumalalla on ihmisiä kohtaan hyvä tahto (jae 14 käännös-33/38).

Vedenpaisumus ja arkki olivat osa Jumalan hyvää pelastussuunnitelmaa ja siis myös hyvää tahtoa. Voi olla, että sitä oli vedenpaisumuksen aikaan vaikea nähdä. Sehän oli pahin katastrofi, joka ihmiskuntaa oli tai on koskaan kohdannut. Ilmeisesti Jumala ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, jotta hänen pelstussuunnitelmansa voisi toteutua.

Jumala hyvä tahto tähtäsi luvatun siemenen/jälkeläisen suvun säilyttämiseen, josta messias ”käärmeen pään murskaaja” tulisi syntymään. UTn kohdassa hän syntyy. Simeon ja Hanna ovat temppelissä odottamassa tätä kaikille kansoille valmistettua pelastusta (jakeet 30-31).

Nooan arkki on esikuva kasteesta (1. Piet. 3:20-21). Niinkuin Nooa ja perhe pelastuivat veden kantamana, niin pelastumme mekin. Kasteen ja uskon kautta meidät liitetään Jeesuksen pelastavaan kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Topi