Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 4

Tässä luvussa on vaikuttava kertomus ahdinkoon joutuneesta naisesta. Perheellä oli velkaa ja mies, jumalinen puoliso, oli kuollut. Minua korventaa, miten julmaa (nais)leskien kohtelu pahimmillaan tuossa yhteiskunnassa oli ja miten hauras sosiaalinen asema heillä oli. Jumala oli kyllä ohjeistanut, että leskistä pitäisi pitää huolta. Jostain syystä tuo ohje oli vaikea muistaa. Tämä leski sai avun. Ihmeen kautta saadut jauhot ja öljy kävivät kaupaksi, eivätkä velat kaatuneet päälle perheen poikien orjuudella lunastettaviksi. Lohduttakoon tämä niitä, joilla on talousvaikeuksia näinäkin aikoina.

1 Joh. 2

Johanneksen piispalliset rohkaisut ja ohjeet ovat syvällisiä, ehkä joiltain osin ymmärrykseni tavoittamattomissa. Poimin tähän ihan alkuun maanantaille ajatuksen Kristuksesta, syntisten puolustajasta. Puolustajamme Isän edessä on itse Jeesus Kristus, hän siis on asianajajamme. Me olemme syntisiä, siitä ei pääse mihinkään tässä ajallisessa elämässä. Oma syntisyys on turhauttavaa ja lannistavaa. Asianajajallamme on dokumentit ja näyttö vanhurskaudestamme (kelpaavuudestamme) Isän Jumalan edessä. Hän näyttää haavansa ja pystyy osoittamaan meissä olevan Pyhän Hengen sinetöinnin, joka on vakuus siitä, että olemme hänen omiaan. (Ef.1:13-14).

Jakeessa 20 ja 27 Johannes vakuuttaa meitä voitelusta ja tiedosta, jotka ymmärrän varustukseksi erotella harhauttava opetus puhtaasta opista. Harhauttavan opetuksen käsitän kattavan kaiken sellaisen, jolla mitätöidään Jeesuksen täytetty työ (Joh 19:30). KohtaamisPaikan kevään teemana on Ef. 4:11-16. Siinä sanotaan, että meille on seurakuntaan annettu seurakuntavirat: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Näiden virkojen tarkoitus on, ettemme ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Väännytään seurakuntaan ja nautitaan siitä, että meille opetetaan Totuudesta Sanan mukaan.

Pirkko

1. Kun. 3

Mielenkiintoinen luku, jossa Elisa lähti mukaan sotaretkelle. Hänen apuunsa luotettiin, ja hänen avullaan israelilaiset voittivat.  Aiemmin profeettoja oli pidetty lähinnä pahantekijoinä, koska heillä ei ole ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa. Mutta nyt:“Häneltä me saamme Herran sanan” (12). Kun vesi loppui sotajoukolta seitsemän päivän marssin jälkeen, apuun pyydettiin profeetta Elisaa, joka suostui tapaamaan kuninkaat Josafatin vuoksi. Oliko syynä se, että hänet tunnettiin hurskaana miehenä, koska teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä?

Elisan mukanaolonsa toi jumalallista huolenpitoa ja toivoa keskelle sotilaallista kaaosta. Ensin hän kutsui paikalle harpunsoittajan, ja musiikin soidessa ”Herran käsi tuli hänen päälleen”, ja hän antoi pelastavan ennustuksen. “Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä saatte juodaksenne , ja niin teidän karjanne ja juhtanne. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne.” Niin sitten kävi Elisan ennustuksen mukaan. Jumalan huolenpito näkyi siten, että vettä tuli kaikille juotavaksi saakka, ja taistelu voitettiin veden toimiessa sotilaallisena harhautuksena. Aamuauringon paistaessa punertavaan veteen moabilaiset luulivat sitä vereksi ja olettivat kuninkaiden nousseen toisiaan vastaan. Mutta israelilaiset yllättivätkin moabilaiset, ja ajoivat hellittämättä heitä takaa lyöden heidät perin pohjin.

Tuli mieleen vielä Sananlaskut 3:5-6, jossa on vähän samanlaista ohjetta, mitä tästä luvusta jäi käteen:” Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

1 Joh. 1

Kirjeen kirjoittajaa pidetään opetuslapsi Johannesta, joka kirjoitti myös Johanneksen evankeliumin. Hän esiintyy silminnäkijänä, Jeesuksen aikalaisena. Kannattaa siis lukea kirje huolella!

Johannes haluaa lukijoiden pääsevän osalliseksi samasta yhteydestä sekä apostolien että Isän ja Jeesuksen kanssa. Se tuottaisi täydellisen ilon. Periaatteessa se on varsin yksinkertaista, mutta ei käytännössä, koska olemme syntisiä. Tavoitteena on vaeltaa valossa. Tämä kuvaa elämäntapaa Jumalan kanssa, joka perustuu rehellisyyteen ja totuuteen. Ei se tarkoita täydellisyyttä, vaan avoimuutta Jumalan sanan totuuden äärellä arvioida elämää. Kun sitten tunnistaa ja tunnustaa syntinsä ja tuo ne valoon eli Jumalan tietoon, “niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9). Valossa ei tarvitse pelätä paljastumista, koska siellä odottaa armo, ei tuomio. Avoimuus, rehellisyys ja anteeksianto mahdollistaa aidon yhteyden ja vuorovaikutuksen myös toisten kanssakulkijoiden kanssa! 

Eläkäämme valon lapsina! (Ef. 5:8)

Juha

1. Kun. 2

Väistämättä tulee mieleen tuo seuraava UT:n luku 21, jossa Jeesus kysyy myös kolme kertaa uskollisuutta ja sitoutumista hänen seuraamiseen. Tässä luvussa tapahtui samaa, sillä Elia pyysi kolme kertaa Elisaa matkan varrella jäämään paikoilleen. Tomerasti hän aina kieltäytyi ja vakuutti, että hän ei jätä Eliaa. Elisa oli sitoutunut hommaansa ja halusi oppia siitä kaiken ennen Elian lähtöä. Hyvä niin, sillä kun Elisa pyysi esikoisen osuutta eli tupla-annosta Elian hengestä, hän sai sen. Ehtona oli se, että Elisan piti olla paikalla ja nähdä, miten hän lähtee taivaaseen. 

Viitta, jonka Elia oli heittänyt Elisan päälle kutsuessaan häntä maanviljelyhommista hengelliseen työhön, oli tippunut Elialta ja Elisa otti sen itselleen. Hengellisessä mielessä viitta edusti Jumalan voimaa ja ”voitelua”, joka lepäsi profeetan yllä. Tätä Elisa heti testasi ja huomasi, että lyödessään vettä Elian tavoin, se jakautui kahtia. Hän käytti myös saamaansa Hengen voimaa hyvän tekemiseen puhdistaen Jerikon kaupungin lähteen, sekä itsepuolustukseen häntä pilkkaavia vastaan.

Vähän jäi vaivaamaan sen verran tuo viimeinen ihme, jossa pikkupojat joutuivat karhujen raatelemaksi, että googlailin selitystä sille. Tässä joitakin mieltä rauhoittavia tekijöitä asialle. Kävi ilmi, että pikkupoikia vastaava alkukielen sana voi tarkoittaa myös nuoria miehiä ja samaa sanaa käytetään myös sotilaista ja palvelijoista. Kyseessä oli siis todennäköisesti suuri joukko nuoria miehiä, jotka muodostivat uhkaavan “katujengin” ja estivät profeetan matkan. Elisan piti vakiinnuttaa asemansa Jumalan profeettana, ja tapaus osoitti, että Elisa kantoi samaa Jumalan voimaa ja auktoriteettia kuin edeltäjänsä, eikä häntä voinut vastustaa rankaisematta. Mene ja tiedä?

Joh. 21

Jeesus näyttäytyi  Apt. 1:3 mukaan useasti valitsemilleen apostoleille 40 päivän ajan ennen taivaaseen ottamista. Pietari oli lähtenyt miesten kanssa kalaan, joka oli varmaan mieluisaa ja tuttua puuhaa. Jeesuksella oli taas heille asiaa, ja hän teki itsensä tunnetuksi tutulla tavalla. Nyt oli vuorossa Pietarin kalansaalis numero 2.  Ensimmäinen löytyy Luuk.5:4-7. Silloin Pietari vähän ihmetteli Jeesuksen ohjetta, mutta kalaretki onnistui ja Pietari sai lähetyskutsun:” Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” 

Nyt tässä kohtaamisessa Pietari joutui kohtaamaan lankeemuksensa ja häpeänsä Jeesuksen kanssa. Tuo armon prosessi eteni aika suoraviivaisesti ja vähäsanaisesti. Ei Jeesus kysellyt Pietarilta miltä hänestä nyt tuntui eikä hän itsekään kertonut mitä kävi mielessä kun heidän katseet kohtasivat Pietarin heikkouden hetkellä. Ei palattu enää vanhaan, vaan Jeesus uudisti Pietarin kutsun sekä käsitteli hänen kieltämisen kolmella samankaltaisella kysymyksellä – “Rakastatko minua”? Kolmeen kysymykseen liittyi kolme kehotusta toimia paimenena. ”Ruoki minun karitsoitani” ja ”Kaitse minun lampaitani”. 

Pietari vastasi jokaiseen kysymykseen myöntävästi:”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Tästä vuorovaikutuksesta voi päätellä, että Pietari oli saanut anteeksi ja että todellinen rakkaus Jeesusta kohtaan ilmenee muiden palvelemisena. 

Tämä on minullekin tärkeä kohta Raamatussa, josta Jumala on puhunut minulle useaan kertaan tavalla ja toisella. Siksi kai elämänurani vei minut koulumaailmaan, jossa kaitsettavia ja ruokittavia riitti.

Juha