Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 7

Vaikean nälänhädän ja inflaation aikana saatiin näky, että hinnat laskevat. Eipä sitä oltu uskoa. Mietipä tätä lukua lukiessa nykyistä tilannettamme uhkakuvineen. Tekstissä vihollinen olikin joutunut ”kuuloharhan” kautta pelkotilaan ja paennut jättäen kaiken omaisuutensa piirityspaikkaan. Kaikkien välttelemät, yhteiskunnan ulkopuolelle tuomitut spitaaliset toivat tiedon asiasta julkisuuteen. Heillä oli tilanteestaan johtuen rohkeutta mennä vihollisen leiriin. Hinnat laskivat.

Seurakunnalla, Jeesuksen omilla on viesti toivosta edelleenkin, ehkä jopa luovia ratkaisuja palvella. Mihinköhän meitä kutsutaan näinä erikoisina aikoina?

1 Joh. 5

Johannes päättää ensimmäisen kirjeensä lauseeseen ”Lapset, karttakaa epäjumalia!” On mahdollista ajatella, että tämä on vanhanaikainen ohje. Mitä kartettavaa nykyisin on omassa elämän ympäristössämme? Entä jos tämä lause onkin kautta aikain ollut tarpeen, koska se on käännöksissä mukana kulkenut?

Luulen, että olemme hiukan sokeita kaikelle sille, minkä keskellä elämme. On kuitenkin asioita, joilla on taipumus vallata ajankäyttöämme, toimia tärkeysjärjestyksen sotkijana, ottaa meiltä voimia ja suunnata kiinnostustamme. Näiden myötä meille voi rakentua ihmissuhteita, jotka eivät ole meille eikä heille rakentavia.

Koetan joskus tunnistaa elämän valintoja vinouttavia asioita kysymällä, millainen on nykyisin ns. hyvä ihminen. Tavoittelenko kelpaavuutta, ns. hyvä ihmisenä olemista jollain sellaisella keinolla, joka ei palvele hengellisyyttäni, iankaikkista tarkoitusperää? Moni tavoiteltava aate saa uskonnon piirteitä esim. terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelu, ilmaston suojelu ja ympäristövastuullisuus. Kun niitä pohtii, löytyy kuluttamisen ja kompensoinnin toimintamalli ja sitä kautta kuin termit lankeemus, synti, kuluttavan, tuhoavan teon korvaaminen ja siten hyvän omatunnon tavoittelu. Voimme olla kiitollisia kaikesta tiedosta, joka auttaa luontoa ja luotua, mutta se ei saisi ottaa Luojan asemaa, ettemme ala palvoa luotua Luojan sijaan. Älä lue näitä ajatuksia uskovalle ihmiselle lakihenkisyytenä tai pelastukysymyksinä, sitä ne eivät ole.

Vapauteen Kristus vapautti meidät (Gal. 5:1) ja Jeesus on Jumalan Poika (jae 5). Näihin perusasioihin on aina paluu armon ansiosta, vaikka ihmismieli olisi vinksahtanut valinnoisaan ties mihin.

Pirkko

2. Kun. 6

Tässä luvussa on kertomus tilanteesta, kun profeetanoppilaiden tila kävi ahtaaksi ja päätettiin rakentaa uusi suurempi tila. Siellä rakentamisen tiimellyksessä lainassa ollut kirves putosi upoksiin veteen. Profeetta Elisa sai puunkappaleen avulla kirveen nousemaan pintaan. Kyseessä ei siis voinut olla magnetismin hyödyntäminen, vaan sula ihme. Olikohan kirves kovinkin arvokas tai hankalasti hankittavissa, koska se oli täytynyt lainata. Ihmeen avulla kirves saatiin aikanaan palautettua lainaajalle ja mikä ehkä oleellisinta, profeetanoppilaiden maine ja ”seurakunnan maine” pelastettua. Jumalan siunausta seurakunnan työhön lainaaville, vaikka lainatessa ottaa aina riskin, että lainattu tavara palaa takaisin kuluneempana tai on jopa kadonnut kokonaan.

1 Joh. 4

Henkien erottaminen on tässä luvussa tehty yksinkertaiseksi. Johannes kirjoittaa vääristä profeetoista, joita oli tullut esiin. Niitä on ihmiskunnan historian aikana riittänyt (en toki ole erityisen hyvin selvillä, mitä kaikkea onkaan ollut). Jakeessa 2 Johannes ohjeistaa: ”jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”. Pohdin, voiko henkien erottaminen olla näin pelkistettyä. Tarkistin Iso Raamatun tietosanakirja -teoksesta, mitä Kristus tarkoittaa. Sen mukaan Kristuksen heprealainen vastine on Messias. Uudessa testamentissa Kristus on aina Jeesus Nasaretilaisen, Jumalan Pojan, Jumalan valitseman ja voiteleman kuninkaan, ylimmäisen papin ja profeetan, maailman Vapahtajan ja Herran nimityksenä. Tämä siis tulee tunnustaa, jolloin tunnistamme kuuntelemisen arvoisen profeetan tai opettajan.

Lihaan tullut – käsite on hankala selittää, koska liha -sanalla on koko Raamattua ajatellen monia asiayhteyteen liitettäviä merkityksiä. Meille UT:n uskoville, Jeesuksen seuraajille lihaan tullut -käsite tarkoittaa ns. luonnollista ihmistä, joka on materiaa. Me olemme lihassamme synnin alaisia, mutta Jeesuksen lihaan tuleminen oli synnistä vapaa tekojen näkökulmasta, mutta ei kiusausten näkökulmasta. Ymmärrän, että juuri kiusaukset (Luuk.4). osoittivat, että hän oli lihaan tullut, hän oli kiusattavissa kuin kuka tahansa ihminen omissa valinnoissaan. Jeesus pystyi tekemään puhtaat ja synnittömät valinnat.

Näillä kritereillä siis erottelukyky toimii. Mitähän tästä tuumit?

Pirkko

2. Kun. 5

Aramin kuninkaan sotapäällikkö puhdistui spitaalista. Hän löysi avun Israelin profeetan kautta. Hän lupasi jakeessa 17, ettei uhraa enää muille jumalille, ainoastaan Herralle. Hän siis kääntyi, tuli uskoon. Jae 18 kuvaa hänelle hankalan tilanteen. Hän joutui työnsä puolesta osallistumaan (epäjumala) Rimmonin temppelin menoihin, koska hänen tehtävänsä oli esihenkilönsä kanssa kumartaa siellä tuota Rimmonia. Hän sai profeetalta luvan toimia tuossa tehtävässä, vaikka Naemanin sydän oli sitoutunut Herraan.

Työelämässä ollessani osallistuin joihinkin kehittämissessioihin tai keskusteluihin esim. tulevaisuuden rakentamiseen liittyen. Vuosikymmenien aikana olen useammankin kerran kuullut, kuinka me itse rakennamme tulevaisuuden valinnoilla ja toimintamalleilla. Olin tavallisimmin ihan hiljaa ja muistin, kuinka Jumala sanoo meille Jer. 29:11: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Salaa voi olla hiljaa todellisen Herran kanssa, vaikka ympärille ollaan eksyksissä. Emme ole missään vaarassa noissa tilanteissa. Voimme vaikkapa siunata ympärillä olevia hölöpötipöppöön kaikuesssa.

1 Joh. 3

Melkein liikuttavaa on, että vanha apostoli Johannes kirjoittaa jakeissa 1-2 asemastamme Jumalan lapsina. Korkeasta iästään huolimatta hän kirjoittaa, ettei vielä ole tullut ilmi, mitä meistä tulee. Ihan vain nuoremmille tiedoksi, että näihin apostoli Johanneksen sanoihin voi näin ikääntyneenäkin samaistua. Meillä kaikilla, vanhoillakin on tuo Jumalan lapsen identiteetti sekä odotus, mitä meistä tulee, erityisesti kohdatessamme hänet kerran kasvoista kasvoihin. Suomalainen sielu ei osanne odottaa suuria, kunhan kynnyksen taivaan puolelle saa ylittää. Sitä kohti ja ihan armosta.

Johannesta sanotaan rakkauden apostoliksi. Tässä luvussa hän jakeessa 18 kirjoittaa: ”älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa.” Huojentavaa, rakkauden osoittamisessa ei tarvita tunteita. Rakastaminen ei ole lällynlällyä makeaa hunajaa, josta käsin sitten nousisivat hellät ja auttavat teot. Arjessa voi vaikka puolisolleen närkästyneenä ja turhautuneena silittää hänelle kauluspaitoja ja siivota keittiön sotkuja. Joskus rakkautta on pitää suunsa kiinni, kun tekisi mieli päästää muutama (väärin) valittu sananen.

Arkiseen rakastamiseen teoin ja totuudessa tänäänkin.

Pirkko