2. Kun. 13, Ilm. 10

2. Kun. 13
Ilm. 10

Poiminta päivän tekstistä: Vanhan testamentin luvussa tällä kertaa mieleeni jäi kohta jossa Elisa pyytää kuningasta ottamaan loput nuolet ja polkemaan maahan. Jostain syystä kuningas ottaa vain kolme nuolta ja jättää loput. Miksikö? Ajatteliko kuningas että kolme nuolta on riittävä että sillä pääsee perille Elisan sanomasta. Että enempää ei kannata haaskata. Luulisi Israelin kuninkaalla olevan omaisuutta sen verran, että kun pyydetään loput nuolet (joita ei ollut kovin montaa), että sellaiseen on varaa.

Kertooko tämä sitä tuttua tarinaa jota raamatusta saamme lukea monen muun henkilön elämästä: halutaan että Jumala auttaa mutta itse ei olla valmiita sitoutumaan, edes vähäisissä määrin, kuten tässä tapauksessa.

Tällaisia tilanteita tulee myös meidän eteemme, usein. Itse en ole kovin vahva ollut, mutta niiden harvojen kertojen, kun olen onnistunut pistämään itseni koko sielustani Jumalan kyytiin mukaan, niin ne ovat olleet sellaisia, jotka ovat vieneet elämääni oikeaan suuntaan. Esimerkiksi lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähteminen. Se voi tuntua merkitsemättömälle, muutaman viikon irtiotto omasta urasta, rahallinen ja ajallinen panostus vielä päälle. Mutta siitä muutaman viikon lähetystyöjaksosta minkä tein useita vuosia sitten, on riittänyt voimavaroja, iloa ja paljon oivalluksia elämään vielä tänäkin päivänä.

Rukoillaan meille kaikille rohkeutta osallistua Jumalan työhön ja antaa siitä mitä meillä on, luottavaisin ja iloisin mielin.

–Tomppa

2. Kun. 12, Ilm. 9

2. Kun. 12
Ilm. 9

Terveiset Israelista! Tulin eilen ensimmäiseltä reissulta, joka oli samalla ns. ryhmämatka. Meillä oli viikon verran Raamatun opetusta Penan johdolla alkuperäisissä maisemissa. Moni asia ja kertomus sai vähän uudenlaista kokemusperäistä näkemystä monen tuhannen vuoden ajalta. Suosittelen lämpimästi. Jerusalemin vanha kaupunki ja itkumuuri tekivät vaikutuksen, kuten myös Pietarin kalansaaliin tapahtumat Gennesaretin järven rannassa. Alueelle tyypillisestä poliittisesta pelistä saimme myös kokemuksen Jerusalemin yössä kuulemistamme jyrähdyksistä, joita aamulla tulkitsimme Gazan alueelta ammutuiksi raketeiksi. Joku tosin kertoi heränneensä ukonilmaan!? Lisäksi USA käytti viime viikolla vaikutusvaltaansa ja ilmoitti tunnustavansa Israelin 6 päivän sodassa 1967 hallintaansa saaneen Golanin kukkulan Israelille kuuluvaksi.

Tämän päivän lukukappaleet kertovat sekä kuningasten ajasta että myös tulevasta. Kuninkaasta kerrotaan tällä kertaa hyvää:” Joas teki koko ikänsä sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koska pappi Jojada oli kasvattanut hänet” (3). Joasin tavoitteena oli korjata temppelin vauriot, mutta homma ei nuoren kuninkaan käskystä lähtenytkään liikkeelle. Oliko siihen syynä ollut kuninkaan nuoruus vai pappien huoli omasta toimeentulosta, sillä vasta kolmekymppisenä hän sai pappi Jojadan avulla korjaustyön liikkeelle ja luottamus kerättyjen rahojen keräyksestä ja käytöstä temppelin korjaukseen syntyi. Toinen episodi oli Syyrian kuninkaan sotaretki Gatia ja Jerusalemia vastaan. Siitä Joas selvisi ostamalla rauhan kaikilla temppelin uhrilahjoilla ja kullalla. Loputkin varat siis menivät papeilta. Lieneekö tämä ollut syynä siihen, että omat miehet tekivät salaliiton ja surmasivat kuninkaansa.

Ilmestyskirjassa kerrotaan ihmisiä kohtaavista vitsauksista, jotka tuottivat tuskaa ja kuolemaa. Viides ja kuudes enkeli päästivät torven soitollaan vitsaukset valloilleen. Ainoastaan ihmiset, joilla oli Jumalan sinetti otsassaan, säilyivät vahingoittumattomina. Varsin yllättävää oli, että ne ihmiset, jotka eivät kuolleet vitsauksiin, eivät kääntyneet Jumalan puoleen (20-21). He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja epäjumalankuvia sekä jatkoivat huonoa elämäänsä. Kyllä pahalla on myös valtava voima!

Jumalalla on onneksi tilanne hallinnassa. Jae 15 antaa ymmärtää, että kaikella on mm. tarkka määräaika. Tämä kaikki historia ja tulevaisuus on siis His Story!

Juha

2. Kun. 11, Ilm. 8

2. Kun. 11

Päivän luku kuvaa erityisen väkivaltaista aikakautta Israelin ja Juudan valtioiden historiassa. Kapinat seurasivat toistaan ja kokonaisia sukuja hävitettiin. Tämän luvun tapahtumat eroavat useista muista sikäli, että sen sisältämää väkivaltaa on vaikea ymmärtää. 

Lyhyt kertaus.  Salomonin kuoltua valtakunta hajosi kahtia. Israelin ja Juudan valtiot olivat ilmeisesti ihan hyvissä väleissä keskenään ja yksi merkki siitä oli se, että Juudan kuninkaan Joramin vaimo Atalja oli Israelin kuninkaan tytär.  Hän tuli Juudan kuningattareksi sen jälkeen kun hänen miehensä ja poikansa kuolivat.  Atalja oli menettänyt äskettäin myös oman Israeliin jääneen sukunsa Jehun kapinan seurauksena. 

Atalja oli varmaankin katkera, mutta en silti ymmärrä, miksi hän päätti tappaa kaikki Ahasjan pojat. He olivat hänen omia lapsenlapsiaan.  Hänellä ei käsittääkseni ollut mitään syytä pelätä heitä, eikä hänellä myöskään ollut ketään, jonka hän olisi halunnut auttaa valtaistuimelle. Ainoa mieleeni tuleva selitys on se, että hän oli epävarma omasta asemastaan. Juudassa ei ennen häntä ollut ollut kuningatarta, eikä hän edes ollut suoraan Daavidin jälkeläinen.  Lisäksi hän oli vielä Ahabin ja Isebelin tytär ja vanhemmilla oli varmasti huono maine. Joten ehkä hän vain halusi varmistaa oman valtansa. Vallanhimo on yksi kaikkein eniten turmelevista asioista. Hirmuvallan ansiosta hän oli kuitenkin varmasti hyvin epäsuosittu ja kapina alkoi kytemään saman tien.

Daavidin suvun sammuminen oli siis hyvin lähellä. Jäljelle jäi vain Joas,  jonka  pelasti hänen tätinsä viemällä hänet piiloon kuolemaantuomittujen joukosta.  Joseba, Joasin täti, on yksi vähiten tunnetuista Raamatun sankareista. Hän kuitenkin riskeerasi oman henkensä pelastaessaan Daavidin jälkeläisen, josta tuli myöhemmin yksi parhaista Juudan kuninkaista ja myös Jeesuksen esi-isä.  Hänet voi siis hyvästä syystä nimetä yhdeksi uskon sankareista.

Tämä kertomus rohkaisee luottamaan siihen, että Jumalalle ei ole toivottomia tilanteita.

Ilm. 8

Rukous on merkillinen asia. Rukoilemme, koska Jumala johtaa meitä rukoilemaan. Toisaalta rukoukset vaikuttavat ja Jumala vastaa niihin.  Rukous on siis merkittävää, mutta siitä ei voi tehdä kaavaa tai rakennelmaa, joka jotenkin pakottaisi Jumalan tanssimaan meidän pillimme mukaan.

Ilmestyskirjan kuva rukouksista, jotka nousevat savuna Jumalan valtaistuimen eteen, kertoo tärkeimmät. Meidän rukouksemme kuullaan. Ne ovat Jumalalle mieleen ja Hän vastaa niihin sitten kun aika on kypsä. Tämä näky täydentää hyvin Vanhan Testamentin kuvausta Joasin lapsuudesta. Varmasti Juudassa rukoiltiin paljon niiden kuuden vuoden aikana,  jolloin elettiin Ataljan hirmuvallan aikaa.

Marko