Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 56

Luuk. 14

Näitä lukuja lukiessani mietin omaa elämääni ja sitä, että Jumala kutsuu meitä elämään hänen yhteydessään tänään, nyt. Jos lykkään asioita ja selittelen miksi myöhemmin olisi parempi, olen kuin ne miehet, joita kutsuttiin pitoihin, mutta jotka eivät tulleet.

Minun ei tarvitse olla huolissani siitä, kelpaanko Jumalalle. Sekä Jesajan että Luukkaan teksteistä käy ilmi, että Jumalalle kelpaavat kaikki, jotka sydämestään kääntyvät hänen puoleensa. Nimeltä mainitaan ainakin eunukit, muukalaiset, köyhät, raajarikot ja sokeat. Kaikki ihmisiä, joita toiset katsovat alaspäin. Eunukeille, jotka eivät voi saada lapsia, luvataan jotain jälkeläisiä pysyvämpää. Muukalaiset saavat tulla Jumalan läsnäoloon ja täyttyä riemulla. Köyhät, raajarikot ja sokeat pääsevät Jumalan pitopöytään.

Mitä Jumala sitten odottaa seuraajiltaan? Ei ansiolistaa, vaan heittäytymistä Hänen varaansa. Tulisi olla valmis luopumaan jopa perheenjäsenistä Jumalan vuoksi. Eräs nuori nainen kuvasi Luuk.14:26 alkavaa jaejaksoa rakkauden kieleksi. Sitä ei tulisi lukea keskittyen logiikkaan tai järkeen. Rakastuessa ihminen on valmis ottamaan riskejä ja heittäytymään. Rakkaus kysyy, rakastanko häntä enemmän kuin ketään toista? Herra kysyy, oletko valmis jatkamaan kanssani tästä eteenpäin? Jumala haluaa suhteen kanssamme. Sekä Jesajan että Luukkaan luvuissa on kysymys siitä, olemmeko sydämestämme Hänen seuraajiaan. Älä menetä suolaisuutta, pysy tuoreena. Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus.

Pysähdytään miettimään mitä tämä tarkoittaa juuri tänään. Siunausta ja Jeesuksen läsnäoloa päivääsi!

Anna

Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli Jeesus parantajamme. Jeesus paransi tässäkin luvussa, tosin sapattina (12). Synagogan esimies närkästyi, kun sapattina tehtiin tuollaista työtä. Hänellä oli ilmeisesti pää täynnä ajattelurakenteita, joiden läpi hän ei erottanut oleellista epäoleellisesta. Jeesus nimitti tällaista tekopyhyydeksi.

Tulin kutsutuksi itselleni ihan vieraan herätysliikkeen seuroihin ja osallistuin niihin. Jäin pohtimaan joitakin tapoja ja arvailin niille annettuja merkityksiä ja perusteluja. Ulkoiset tavat syntyvät jollain logiikalla vuosien ja vuosikymmenten aikana. Niiden avulla tunnistetaan samaan ryhmään kuuluvat ja ne pitävät yhteisöä koossa – kai – joskus jopa lakihenkisestikin.

Jeesus on kiinnostunut tulemaan ihmiseen asumaan. Ulkoinen kulttuuri on ja on ollut moninainen niin historian aikana kuin maantieteellisesti eri maissa. Oman seurakunnan tavoista ei pidä tehdä normia pyhyydelle. Kunpa kaikki Jeesuksen omat löytäisivät sellaisen seurakuntayhteyden, jossa parantajamme Jeesus pysyy keskiössä.

Elämme närkästymisen ja loukkaantumisen aikakautta. Tuon tuosta joku jossain loukkaantuu ja sitten uhriutuu, kun joku muka niin pahasti sanoi kuulijan arvoja vastaan.

Olen usein palannut ajattelemaan, kuinka Jeesusta pilkattiin, kuinka uskovia on pilkattu ja vainottu kautta aikojen, ja edelleenkin pilkka ja vaino jatkuvat. Millaista oikeutta tai jopa korvauksia voisi vaatia, kun raamatun asioita pilkataan ja jos me vähemmistönä sanoisimme, miten loukkaantuneita olemme. Saattaisi jäädä korvaukset saamatta. Turha vaiva loukkaantua, rukoillaan pilkkaajien puolesta.

Pyhän Hengen pilkka (10) on käsittääkseni syvimmillään sitä, ettei häntä oteta vastaan. Evankeliumi torjutaan ja Jeesuksen täytetylle työlle annetaan piutpaut. Taivaassa surraan.

Tule Pyhä Henki tähän päivään, tule varustamaan pilkkaa, halveksuntaa kokevia ja avuksi kaikille!