Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 3 Matt. 17

”Kukapa menee, jos me emme mee? Ja kukapa tekee, jos me emme tee?” lauloi Jippii-kuoro aikoinaan. Hesekielin kolmas luku pitää sisällään samoja teemoja. Jumala sanoo Hesekielille, että Hän vaatii Hesekielin tilille niiden ihmisten tuhosta, joita Hesekiel ei kehota kääntymään pois synnistä. Kuulostaa aika rajulta, eikö totta? Mutta toisaalta, ehkä tämä vain alleviivaa tärkeällä tavalla sitä, miten ihmisten ei tulisi jäädä tumput suorina odottelemaan Jumalan ihmeitä suoraan taivaasta, vaan todella kääriä hihat ja toteuttaa lähetyskäskyä omalla kohdallaan. Jumala on jostain syystä nähnyt hyväksi antaa meille tällaisen tehtävän ja kun Hän myös lupaa meidät siihen varustaa, niin mitäpä tässä turhaan odotellaan. Kukapa menee, jos me emme mee?

Matteuksen evankeliumin puolella puhutaan siitä, miten opetuslapset eivät kyenneet ajamaan pahaa henkeä ulos pojasta. Jeesus sanoo sen johtuvan siitä, ettei opetuslapsilla ollut tarpeeksi paljon uskoa. Tarkoittaako tämä sitä, että ihmeiden edellytys on riittävä usko? Jeesushan myös teki ihmeitä vähiten siellä missä Häneen vähiten uskottiin. En suoraan sanottuna tiedä. Mutta voisiko olla niin, että ihmeiden paikka on siellä, missä niille ollaan ”valmiita”? Missä usko on jo riittävän vahva, jotteivat ihmeet tule uskon tärkeimmäksi perustaksi? Ihmeet sekoittavat ihmisen elämän ja pään tarvittaessa hyvinkin tehokkaasti, joten on tärkeää, että uskon peruspalikat ovat paikallaan. Jos vähäuskoisen kautta tapahtuisi kauheasti ihmeitä tai Jumala käännyttäisi ei-uskovaiset muutamalla kosmisella tempulla, niin eikö sekasorto olisi melko lailla valmis? Ihmeillä vahvistetaan Sana, ei toisinpäin.

Esteri

Hes. 2 Matt. 16

Hesekielin toisessa luvussa Jumala kutsuu Hesekielin profeetaksi. Jumala rohkaisee Hesekieliä moneen kertaan profetoimaan siitä huolimatta, että kansa, jonka keskelle Hesekiel joutuu, on uppiniskaista ja Jumalalle uskotonta. Jumala vakuuttaa: ”He tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.” Ehkä tämän rohkaisun tarve on säilynyt 2020-luvulle asti. Meidän tulisi muistaa, että Jumalan kirkkautta tai kunniaa ei vähennä lainkaan se, vaikka kaikki eivät uskoisikaan. Ihan sama vaikka koko maailma huutaisi Jumalaa vastaan, kristityllä on silti suuri ilo ja etuoikeus levittää evankeliumia ja rakastaa lähimmäistään.

Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Mitä Jeesus tähän sanoo? ”Tätä ei ole sinulle ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” Ihmiselle on hyvin luontaista ajatella, että usko pitää synnyttää itse, esimerkiksi järkiperusteluilla, hengellisillä kokemuksilla, rukouksella tai asennoitumisella… Mutta oikeastaan usko syntyy siitä, kun Taivaallinen Isä avaa sydämemme Jeesukselle. En tiedä, miksi näin ei käy jokaisen ihmisen kohdalla. Se on yksi teologisesti haastavimpia kysymyksiä. Mutta siihen olen oppinut luottamaan, että usko ei ole niinkään jotain, mitä meidän pitää itse puristaa itsestämme (vaikka väkisin). Usko on sitä, että ymmärrämme Taivaallisen Isämme kutsun, lakkaamme taistelemasta vastaan ja annamme Hänen hoitaa loput.

Esteri

Hes. 1 Matt. 15

Nyt liikumme viisi päivää hurjilla vesillä. Historian saatossa Hesekielin kirja on vaikeaselkoisuutensa takia ollut Raamatun kaanonin reunalla, ja synagogissa sen yksityinen lukeminen on ollut jopa kiellettyä alle 30-vuotialta. Näin ollen kiinnittäkää turvavyöt, kun siitä ajatuksiaan jakelee 22-vuotias.

Hesekielin kirjan ensimmäinen luku kuvaa sitä, kuinka Hesekiel näkee Jumalan kirkkauden. Näky sisältää monenlaista kuvausta erilaisista hahmoista erilaisiin pyöriin. Minulle jäi erityisesti mieleen se, miten muutamaan kertaan toistuu kaunis ajatus: kaikki liikkuu sinne, minne Henki johtaa. Ja kaiken yläpuolella on Jumalan valtaistuin kaikessa mahtavuudessaan. Näkyä on vaikea kuvitella konkreettisesti omien silmien eteen, mutta epäselväksi ei jää se, miten upealta ja ihanalta näyttää Jumalan kirkkaus.

Matteuksen evankeliumin viidestoista luku sisältää tiukkaa asiaa synnin olemuksesta. Mikä merkitys on säännöillä? Mikä saastuttaa ihmisen? Kohlbergin moraaliteoriassa moraalikäsitys jaetaan kolmeen vaiheeseen: ensimmäisessä oikea ja väärä perustuu palkkioon tai rangaistukseen, toisessa lakiin ja haluun olla hyvä kansalainen/yhteisön jäsen ja kolmannessa perimmäisiin arvoihin, eli siihen, mikä merkitys asioilla pohjimmiltaan on. Säännöt ovat ehdottomasti olemassa syystä, ne suojelevat elämää. Mutta en silti usko, että meidän henkilökohtaisesti kannattaa noudattaa sääntöjä niiden itsensä, palkkion tai rangaistuksen vuoksi, sillä sellainen on pohjimmiltaan kapeakatseisuutta tai itsekeskeisyyttä. Raamatun pohjalta kirkastuu, miten meidän tulisi etsiä todellista ymmärrystä hyvyydestä ja rakkaudesta, ja sen pohjalta nähdä, miten mitkäkin säännöt suojelevat Jumalan kallista luomistyötä.

Esteri