Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 20

Toden puhuja. Hesekielillä on todella epäkiitollinen tehtävä. Hän olisi varmasti mieluummin puhunut lohduttavia sanoja ja mukavia asioita. Mutta niiden aika ei vielä ollut. Totuus tekee vapaaksi. Ja totuus oli se, että Israel ja Juuda olivat rikkoneet Jumalaa vastaan kaikin mahdollisin tavoin ja joutuivat nyt kantamaan pahojen tekojensa seuraukset. Israelin Jumalasta pois kääntyminen ja sen seuraukset ovat varoituksia myös meille ja kansallemme. 

Matt. 17

Pieni siemen esimerkkinä. Oletko syönyt kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää sinappia tai tehnyt itse sinappia niistä? Sinapinsiemen on hyvin pieni siemen. Kun opetuslasten luo tuotiin pahojen henkien vaivaama poika, heiltä ei löytynyt uskoa edes sinapinsiemenen vertaa eli siis ei lainkaan. Onneksi poika tuotiin Jeesuksen luo. Hän osoitti jälleen kerran tällä parantamisteolla, kenellä on valta ja voima yli kaikkien tilanteiden.

Ei määrä vaan kohde. Tilanteen jälkeen Jeesus avaa asiaa: uskon määrällä ei ole väliä. Tärkeää on uskon kohde. On yhdentekevää kuinka paljon minä uskon vaikkapa itseeni ja omiin kykyihini. Sen sijaan kun uskon, että Jumala on totta ja että hän voi kaiken, alkaa tapahtua. Jeesus mullistaa jälleen totutut ajattelutapamme. En voi kuitenkaan pumpata uskoa itsestäni. Usko on Jumalan lahja. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että laiva ei käänny paikallaan vaan liikkeessä. Samoin usko ei kasva odottaessa, vaan kun sitä käytetään. Voimme kasvaa uskossa, kun tartumme Jumalan lupauksiin yksi toisensa jälkeen ja otamme uskon askelia, askel kerrallaan. Inspiraatiota ja rohkaisua uskon varassa elämiseen saat lukemalla Heprealaiskirjeen 11. luvun (UT2020 käännös), jossa kerrotaan uskoaan todeksi eläneistä ja Jumalaan luottaneista ihmisistä.

Usko kasvaa käyttämällä. Näin uuden vuoden alkuun rukoilen, että pääsisimme jokainen kasvamaan uskossa ja harjoittamaan sitä eri tilanteissa. Kun kerran olemme uskovaisia, niin laitetaan Jumala testiin sanoistaan ja testataan Jumalan lupausten paikkansa pitävyyttä.

Heli

Hes. 19

Hesekielin luku on runomittaan kirjoitettu valitusvirsi muutamasta Juudan kuninkaasta, jotka joutuivat pois omasta maastaan, toinen Egyptiin, toinen Babyloniaan. Samalla heidän kohtalonsa kuvastivat koko Jumalan kansan kohtaloa. Hesekiel sepitti tämän valitusvirren kansansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Jo Mooseksen lain antamisen yhteydessä Jumala oli varoittanut kansaansa siitä, mitä seuraa, jos he eivät elä Jumalaa kuunnellen. Nyt varoitukset olivat käyneet toteen. Valitusvirret olivat tapa surra tapahtunutta  ja muistella menneitä tapahtumia. Samalla Israelin ja Juudan kansan historiaa välitettiin vieraaseen maahan pakolaisiksi joutuneille ja heidän identeettinsä Jumalan omaisuuskansana saattoi säilyä.

Matt.16

Kun Jeesus otti ristinsä, se tarkoitti, että hän luopui kaikesta hänelle Jumalana kuuluvasta kunniasta, asemasta ja vallasta. Ristin ottaminen tarkoitti myös jatkuvaa Jumalalle kuuliaisena olemista , tinkimätöntä opettamista ja ongelmia. Lopulta se tarkoitti häväistyksi joutumista, kärsimistä ja kuolemista.

Kun Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä ja ristinsä kantamisesta, hän itse ei ollut vielä joutunut ristiinnaulittavaksi. En tiedä, aavistiko tai tiesikö hän jo kohtalonsa. Ristin ottaminen oli siis yleisesti tunnettu asia tai sitten Jeesus lanseerasi sen tuolloin ja myöhemmin Jeesuksen ristillä kuollessa se sai vielä syvemmän merkityksen. Onneksi Jeesus selitti asiaa. Ristin kantaminen ei ole jotain pientä kieltäymystä kuten karkkilakko tai sairaan isovanhemman tai tuttavan luona vierailu, kun mieluummin hengaisi kavereiden kanssa tai katsoisi leffaa. Ristin ottaminen on sellaista itsensä kieltämistä, jossa oma elämä annetaan alttiiksi toisten puolesta ja elämän turvaa etsitäänkin varallisuuden ja vakuutusten sijasta Taivaan aarteista (vrt. Luuk. 17:33). Itsensä kieltäminen on elämän alttiiksi laittamista toisten puolesta (vrt. Joh. 12:25). Jumalan valtakunnassa moni asia on vielä enemmän nurinkurista ja ylösalaisin kuin Liisa Ihmemaassa .

Antaessaan saa, uhratessaan rikastuu, luopuessaan ja kadottaessaan löytää. Näitä väitteitä ei voi todistaa tai järkeillä todeksi. Ne täytyy testata ja todeta paikkansa pitäviksi uskon varassa. Huh! Minulta itseltäni tällainen altruismi ja itsensä kieltäminen ei millään onnistu. Jumala saa kyllä luvan ohjata ja rohkaista tilanteen tullen meitä! Ja niitä mahdollisuuksia ja tilanteita kyllä tulee.

Heli

Hes. 18

Juuda oli juuri joutunut pakkosiirtolaisuuteen ja tuon tapahtuman syyksi Vanhassa Testamentissa kerrotaan se, että kansa oli tehnyt syntiä. Tätä oli jatkunut sukupolvesta toiseen, kunnes mitta lopulta tuli täyteen. Nyt Hesekiel julistaa, että synnit eivät periydy. Jokainen vastaa omista teoistaan. Miten siis on, onko tässä ristiriitaa vai ei? En oikein osaa sanoa. Kun tekstiä lukee tarkasti, niin huomaa että tämä profetia on annettu vastaukseksi israelilaisten valitukseen siitä, että jumalattoman miehen lapsia ei rankaista. Israelilaiset olisivat siis tahtoneet ankarampaa Jumalaa. 

Tällaiseen ajatukseen on hyvin vaikea samaistua. Onkohan kansassa tapahtunut jakoa parempiin ja huonompiin ihmisiin ja nämä paremmat ovat nyt sitä mieltä, että toisilla menee liian hyvin? Vai onko kyse vain yksittäisistä ihmisistä? Tai kenties joidenkin ihmisten onnettomuuksia selitetään sillä, että se johtuu heidän vanhempiensa synneistä. Vähän samaan suuntaan kuin Jeesuksen aikaan puhuttiin sokeana syntyneestä miehestä. Tämä viimeinen vaihtoehto tuntuu minusta todennäköisimmältä. 

Taas kerran Jeesuksen opetukset tuovat lisävalaistusta asiaan. Tässä Hesekielin  profetiassa sanotaan, että synnit eivät periydy, vaan jokainen vastaa omista teoistaan. Jeesus täydentää tätä opettamalla, että tästä ei kuitenkaan voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että jokaisen onnettomuuden takana olisi joku ihmisen oma teko. Eikä myöskään sellaista johtopäätöstä, että jokainen menestys on ihmisen omaa ansiota (Matt. 5:38). Elämä on monimutkaisempaa kuin mitä me usein haluaisimme.

Tästä syystä ajattelen, että tekstin ytimessä on sanoma siitä, että Jumala on meidän puolellamme. Hän haluaa meille hyvää. Näinhän tekstissäkin sanotaan useaan kertaan:

”Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?”

Matt. 15

Mistä Jeesuksen ajan ihmiset olisivat voineet osata erottaa Jumalan tahdon ja ihmisten perinnäissäädökset toisistaan? Jeesuksen vastaus näyttää olevan se, että pitää tutustua ensin Jumalaan. Kun sydän on lähellä Jumalaa, niin teotkin seuraavat. Tätä ajatusta jatkaa opetus siitä, että  syöminen ei saastuta ihmistä, vaan se mitä hän sanoo. Tai oikeastaan  puheet vain paljastavat sen, mitä sydämessä on. Ymmärrän tämän niin, että jos ihminen on lähellä Jumalaa, niin sydän puhdistuu ja silloin puheetkin ovat sen mukaisia. Sen sijaan jos yritämme varjella itseämme pahalta vahtaamalla syömisiämme, niin yritämme ratkaista ongelmaa väärästä päästä. 

Jumalan valtakunta on sikäli mielenkiintoinen, että se määrittyy parhaiten keskuksestaan eli Jeesuksesta käsin. Me ihmiset sitä vastoin haluamme usein määritellä sen rajat. Toki on varmasti sellaisia asioita, jotka erottavat kristinuskon muista uskonnoista, mutta sellainenkin ihminen, joka ei niitä tiedä tai niitä noudata, voi olla matkalla oikeaan suuntaan. Tässä luvussa mainittu kanaanilainen nainen on tästä hyvä esimerkki. Hänet nostetaan esikuvaksi suuresta uskosta samalla tavalla kuin nainen, joka parani koskettaessaan Jeesuksen viittaa tai sadanpäämies, jonka palvelijan Jeesus paransi. Sadanpäämies ja kanaanilainen nainen olivat molemmat ei-juutalaisia ja heitä yhdistää myös se, että molempien kohdalla Jeesus teki parantamisihmeen näkemättä sairasta henkilöä. Tämä teksti opettaa minulle sen, että on paljon tärkeämpää olla menossa oikeaan suuntaan kuin olla oikeassa.

Marko