Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 47

Luuk. 5

Jeesus kutsuu Pietarin ja muita opetuslapsia. “Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket”. Kun kuulemme Mestarin ääntä ja otamme riskin seuraamalla sitä, ei voi välttyä ihmeellisistä tapahtumista. Pietari sai tällaisen kokemuksen, jonka avulla Jeesus kutsui häntä Valtakunnan hommiin. Kun Jeesus näytti palasen kirkkauttaan, niin siinä valossa Pietari ymmärsi myös oman inhimillisyytensä ja heikkoutensa.  ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies!” Vaikka Vapahtaja ja Pelastaja oli läsnä ja lähellä, Pietari pelkäsi. Ajaako synti meitä pois Vapahtajan läheisyydestä? Niin taisi olla tilanne jo Aatamin aikana, sillä jo siellä paratiisissa hän yritti piiloutua kuullessaan Jumalan kävelevän puutarhassa. Vai onko niin, että Jeesusta pelätään, koska häntä ei vielä tunneta riittävän hyvin. Tässä tapauksessa taisi yhdistyä Johanneksen (Joh 1:14) sanat Jeesuksesta : “Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jeesus ei tietenkään tuominnut syntisyytensä tunnustavaa Pietaria, vaan hyvä työ Pietarin elämässä oli alkanut ja Jeesus antoi hänelle uuden tehtävän. “Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän ja myös hänen kalastuskumppaninsa jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Näin se on, että armo kasvattaa meitä Jeesuksen oppilaina ja ihmisinä. Hänellä on suuri suunnitelma tehdä kaikista kansoista opetuslapsiaan, ja tähän näkyyn saamme oman elämän lahjan ja meille suotujen lahjojen ja siunausten kanssa liittyä ilman ansioluetteloa!

Kuulin radiosta puheen, jossa kuvailtiin kirkon nykytilaa siten, että evankeliumi ei olekaan enää syntien anteeksisaamista Jeesuksessa, vaan sanomaa yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja inhimillisen elämän paremmaksi tekemisestä. Ne ovat sinällään hyviä asioita, jotka varmaan parantavat monen huono-osaisen elämän laatua ja tuovat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin se olennaisin jää vähän varjoon. Jeesuksen seurassa opetuslapset huomaavat pian, että Jeesuksen tavoite on opetuslasten tekeminen ja hengellinen herääminen hänen kohtaamisensa kautta. Vaikka hän parantaa sairaita ja näyttää mallia siitä, miten lähimmäisiä rakastetaan henkilökohtaisen palvelemisen ja tarpeiden huomioimisen kautta, tavoitteena on ohjata kansat Isän luo hänen kauttaan! “ “Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi” (20).

Tuntekaamme Jeesus ja tehkäämme  hänet tunnetuksi!

Juha

Jes. 46

Luuk. 4

Jeesus opettaa elämänsä kautta tärkeitä asioita. Pyhän Hengen ohjaus on elämässä tärkeää. Mekin joudumme kiusattavaksi, vaikka rukoilemmekin, että “äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Rukouksen lisäksi on tärkeä tuntea Raamattua ja tukeutua Sanan voimaan Jeesuksen tavoin. Pyhä Henki on Puolustajamme ja meitä kehotetaan Jeesuksen tavoin antamaan Hengen ohjata elämäämme ettemme toteuttaisi oman itsekkään luontomme haluja (Gal. 5:16). 

Raamatusta voi löytää myös elämän tarkoituksen ja tehtävän. Siihenkin Jeesus antoi esimerkin aloittamalla julkisen toimintansa lukiessaan profeetta Jesajan kirjaa synagogassa. Siinä kuvataan hänen rooliaan Herran voideltuna Messiaana, joka tuo Valtakunnan heikkojen, sorrettujen ja sokeiden ulottuville. Oli alkamassa uusi uskoon perustuva liitto, jossa Jeesus oli pääroolissa.

Sanoma Jeesuksesta jakaa ihmisten mielipiteitä myös nykyään kuten silloin. Vanhan liiton ihmiset vastustivat ja suuttuivat Jeesukselle, koska hän korosti, että Jumala oli tuomassa ja luomassa uutta suhteessaan häneen kertomalla tarinan Eliasta, jossa vain ulkopuolinen syyrialainen Naaman sai avun ja puhdistui. Heikompiosaiset sen sijaan tykkäsivät Jeesuksesta ja hänen sanoistaan ja teoistaan. “Monien kotona oli joku sairaana. Auringon laskiessa sairaat tuotiin Jeesuksen luo, ja hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät “ (40). Näin Jeesus kertoi toiminnallaan Jumalan armosta ja rakkaudesta, jota oli vaikea vastustaa. 

“Minun on vietävä Jumalan Valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty” (43). Olisiko siinä jonkun elämäntehtävä ja kutsu?

Tule Pyhä Henki …

Juha

Jes. 45

Luuk. 3

Jeesus ja Johannes olivat varttuneet aikuisiksi ja nyt oli aika aloittaa julkinen toiminta. Johannes alkoi valmistaa kansaa Messiaan tuloon toteuttaen profeetta Jesajan ennustuksia. Hänellä oli tärkeä rooli Jumalan suunnitelman toteuttajana, mutta hän joutui vaikeuksiin rohkean  julistuksensa sekä totuuden torvena olemisensa takia. Johanneksen rohkeudesta tuli mieleen äskettäin julkisuuteen tullut nuori urheilija, joka voittoisan juoksun jälkeen kävi hakemassa käteensä Raamatun ja pääsi puhumaan medialle omasta uskostaan. Muutenkin on ollut hienoa lukea nuorten miesten hengellisestä heräämisestä, joka toivottavasti rohkaisee meitä kaikkia elämään rohkeasti ja rehellisesti Jeesuksen seuraajina.

Jeesuksen sukuluettelosta tuli mieleen sana ylisukupolvisuus ja VT:n isien syntien ja kiivaan Jumalan koston siirtyminen seuraaville sukupolville. Siinä oli kai kyse epäjumalanpalveluksen ja Jumalan vihaamisen siirtymisestä eteepäin. Toisaalta “polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:4)

Jos asiaa teoretisoi hieman, niin ylisukupolvisuus on nykymääritelmän mukaan sosiaalinen perimä, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Tässä tärkeässä roolissa on vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde, joka siirtyy sukupolvelta toiselle melko muuttumattomana. Kiintymyssuhde muodostuu lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa.

Turvallinen kiintymyssuhde on keskeinen lapsen mielenterveyden sekä emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Turvattomasti kiintynyt lapsi on epävarma aikuisen läsnäolosta ja hänen tarpeisiin vastaamisesta. Traumat ja turvattomuus siirtyvät myös eteenpäin aiheuttaen vaikenemisen muureja tai vanhemman ja lapsen roolien sekoittumista.

Näin jo isovanhemman roolissa tykkäsin kovasti Jari Sinkkosen ajatuksesta, jossa hän määrittelee  isovanhemman tärkeimmäksi  tehtäväksi katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa häntä! 

 “Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt”.

Juha