Ps. 121, Joh. 19

Ps. 121

Joh. 19

Tänään oli Pilatuksella maanantai. Sellainen tuli mieleen kun tämän päivän uuden testamentin kohtaa luin. Mietin että Pilatuksesta voimme ottaa oppia. 

Aina silloin tällöin tulee tilanteita kun joku haluaa ajaa omaa agendaansa minun kauttani, myös uskoon liittyvissä kysymyksissä. Ajattelin että pitäisiköhän seuraavan kerran kysyä että “pidätkö sinä minua Pilatuksena?” Siitä voisi tulla mielenkiintoista keskustelua…

Toisaalta on hyvä yrittää ymmärtää voimakkaasti asiaansa ajavan tarkoitusperiä. Siellä voi olla epätoivoa, pelkoa, ahdistusta ym. taustalla. Tämän päivän psalmissa kysytään “Mistä saisin avun?” ja heti perään vastataan “Minä saan avun Herralta”.  Siinäpä viisautta kun seuraavan kerran eteen tulee tilanne jota tuossa aiemmin luonnehdin.  

Tomppa

Ps. 120, Joh. 18

Ps. 120

Joh. 18

Epätoivon hetkiä. Sellaisia tulee koettua aika monena maanantaina 🙁 En tiedä auttaako, mutta aina voisi mennä huonomminkin, kuten esimerkiksi tämän päivän raamatun kohdissa. Ne kertovat tapahtumista joiden rinnalla monen maanantai alkaa vaikuttaa rennolta kesäpäivältä järvellä.

Parempi tapa kuin vertailemalla omia ja muiden kärsimyksiä on luottaa Jumalan lupauksiin joita löytyy raamatusta, myös tämän päivän luvuista. 

 “Herraa minä ahdingossani huudan, ja hän vastaa minulle”. Tämän voisi kopioida kalenteriin joka maanantai-aamun muistutukseksi 🙂

Tomppa

Ps. 119:145-176, Joh. 17

Ps. 119:145-176

Koko Psalmin ajan kirjoittaja on kertonut kuinka Herran laki on hänen ilonsa ja jopa seitsemästi päivässä hän ylistää Herraa. Kuitenkin hän lopussa toteaa: ”Herra sitä toivon, että pelastat minut… …olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!” Kukaan meistä ei voi omin teoin pelastua ja kirjoittaja ymmärsi sen. Jumalan sana antaa paljon, mutta se ei yksin pelasta, vaan meistä jokainen tarvitsee armoa.

Joh. 17

Tiedämme, että tämänkin luvun tapahtumat vievät kohti Jeesuksen kuoleman tuomiota. Ihmisen viimeisillä sanoilla on aina erityinen painoarvo. Mieheni eno kuoli hiljattain ja se mitä hän sanoi kuolinvuoteellaan teki moneen läheiseen suuren vaikutuksen ja jätti jälkensä. Samalla tavoin tässä olemme Jeesuksen viimeisten hetkien äärellä ja saamme nähdä mikä hänelle oli tärkeintä. Jakeet 9 ja 20-21 ovat kantaneet minua monet kerrat. Tieto, että Jeesus tuolloin rukoili seuraajiensa puolesta, on minulle osoitus hänen rakkaudestaan. Luen jokaisen uskovan, myös itseni kuuluvan tuohon joukkoon ”jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun”. Jeesus siis rukoili viimeisillä hetkillään minun puolestani! Sen lisäksi hän toivoi, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Voin vain kuvitella kuinka paljon surua keskenään riitelevät kirkkokunnat ja kristityt ovat tuottaneet. Nyt on ollut ihana nähdä kuinka kristittyjen yhteys on vahvistunut. Varsinkin nuoret toimivat iloisesti yli seurakuntarajojen. Olemalla yhtä ja rakastamalla Jeesusta, loistamme Jumalan valoa maailmaan. ”silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Siunausta ja iloa tähänkin päivään!

Anna