Kategoria: Luemme Raamattua

Laul. 5

Mark. 11

En tiedä mitä se kertoo minusta, mutta päivän uuden testamentin luku huvitti.

Eilisen päivän luvussa opetuslapset jakoivat paikkoja (keskenään) taivasten valtakunnassa. Tämän päivän luvussa tuo (kauan) odotettu Messias saapuu aasivarsalla Jerusalemiin. Tuosta tulee mieleen sarjakuva Aku Ankasta joka lähti kolmipyöräisellä tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Tulikohan opetuslapsille ajatuksia että tämä nyt ei mene niin kuin oli ajateltu.

Luvun lopussa Jeesus pistää “jauhot suuhun” arvoaseman omaaville uskoville vastaamalla kysymykseen kysymyksellä.

Eilisessä luvussa Jeesus paransi miehen ja tänään sitten asetetaan puulle kirous. Miettivätkö opetuslapset että ei ole kyllä samanlaista päivää Jeesuksen seurassa 🙂

Tomppa

Laul. 4

Mark. 10

Tällä viikolla useampia lukuja Laulujen laulusta. Jos näiden lukujen sisällöstä ei ajatuksia nouse, niin voi miettiä että miksi Laulujen laulu on päätynyt alunperin raamattuun? Palataan siihen myöhemmin tällä viikolla 🙂

Uuden testamentin luvussa Jeesus ottaa kantaa avioeroon. Tässä olisi syytä huomioida kenelle Jeesus kohdistaa sanansa? Ja minkä takia?

Tätä lukiessa kovasti toivoin että raamattuun olisi päätynyt (selkeämmin) Jeesuksen ohje/sanat avioeron suhteen niille jotka ovat avioliitossaan heikommassa asemassa, niille jotka ovat joutuneet kärsimään avioliittonsa takia hyväksikäyttöä, sortoa, jopa väkivaltaa.  

Historia on näyttänyt että Raamattua voidaan käyttää väärin. Yksittäiset kohdat nostetaan kokonaisuutta tärkeämmiksi asioiksi. Niin tässäkin (avioero) asiassa. Siksi raamatun lukeminen ja pohtiminen kokonaisuutena on tärkeää.

Tomppa

Laul. 3

Mark. 9

Markuksen evankeliumia on ilo lukea. Se etenee vauhdikkaasti ja selkeästi ja täynnä asiaa. Vaikka voi tuntua että hään poukkoilee asiasta toiseen, näin ei ole. Asia etenee koko ajan eteenpäin.

Ensin Jeesus kertoo, kuinka jotkut saavat nähdä Jumalan valtakunnan tulevan. Seuraavassa lauseessa kerrotaan jo, kuinka se tapahtui, kun kolme läheisintä oppilaista saivat nähdä Jeesuksen kirkkaana Mooseksen ja Elian seurassa.

Jeesuksen seuraajat ihmettelivät, miksi eivät saaneet parannettua poikaa, jota vaivasi henki. Tämä kertoo minulla siitä, että he paransivat aktiivisesti ihmisiä Jeesuksen nimissä. Oli poikkeavaa, ettei poika parantunut. Jeesustakin turhautti, että seuraajat tarvitsivat hänet paikalle. Hänen mielestään oppilaiden olisi ollut aika jo ottaa ohjat käsiin. Mekin olemme Jeesuksen seuraajia. Itse huomaan, ettei oppimiskäyräni ole kovin lupaava. Opetuslasten sijaan samaistunkin parhaiten isään, joka huutaa ”auta minua epäuskossani”.

Jeesuksella oli edelleen haasteena väkijoukot, jotka veivät häneltä kaiken ajan. Hän tiesi, että hänen tärkein tehtävänsä on opettaa seuraajiaan ja valmistaa heitä tulevaan. Tärkeimmän asian suurin vihollinen on usein toisiksi tärkein. Pyritään tunnistamaan, mihin Jumala meitä kutsuu, jotta voimme palvella häntä uskollisesti. Mikään tehtävä ei ole liian pieni, vaan meidät on kutsuttu palvelemaan.

Vieraasta henkien manaajasta opimme ihmeellisen asian: kaikilla on oikeus tehdä asioita Jeesuksen nimissä tai kertoa hänestä. Jumala voi käyttää niitäkin, jotka eivät ole hänen seuraajiaan!

Ratkaisevaa on, mihin suuntaan viemme ihmisiä. Meidät on kutsuttu saattamaan ihmisiä lähemmäs Jumalaa, ei kauemmas hänestä (viettelemään heitä). Meidät on siis tarkoitettu lannoitteeksi (kuten tuli tai suola). Jos lannoite ei lannoita, se on turhaa ja heitetään pois. Kun elämme Jumalan lähellä ja ”hengellisenä lannoitteena”, on mahdollista jopa elää sovussa toinen toistemme kanssa.

Anna