Kategoria: Luemme Raamattua

Valit. 2

2. Piet. 1

Edellinen luku päättyy kehotukseen pitää mieli valppaana ja valvoa, jotta vastustaja ei pääse tuhoamaan uskovien elämää. Tämän luvun alku kertoo heti tärkeistä asioista, jotka vahvistuvat Jeesuksen tuntemisen kautta eli hyvistä tuttavista, armosta ja rauhasta.

Taistelua käydään tekstin perusteella Raamatun luotettavuudesta uskonelämän rakentajana. Jos uskomme, että “Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon”, niin silloin on syytä pyrkiä elämään uskoa todeksi ja kasvamaan kristittynä hyveitä harjoittaen. Siten voimme löytää vapauden elää Jumalan tarkoittamaa elämää. Kasvuprosessi etenee oman sydämen ja luonteen kasvun kautta keskinäiseen kiintymykseen ja rakkauteen, jotka eivät jätä toimettomiksi, vaan kantavat hyvää hedelmää. 

 Pietarin tietää jo loppunsa lähestyvän ja siksi haluaa vielä herätellä ja muistutella totuudessa pysymisen tärkeydestä, jottei hänen jälkeensä tärkeitä asioita unohdettaisi. Hän haluaa vakuuttaa Kristuksen ja Jumalan Sanan aitoudesta ja luotettavuudesta. Hän kertoo, miten he olivat Jaakobin ja Johanneksen kanssa omin silmin nähneet  Jeesuksen jumalallisen suuruuden kirkastusvuorella ja omin korvin kuulleet Jumalan äänen. Kannattaa siis uskossa kiinnittää katse Sanaan ja nähdä sen muuttava voima omassakin elämässä. Sillä kun sydän syttyy ja Jeesuksen läsnäolo alkaa vaikuttaa armon ja anteeksiantamuksen sanoman kautta, saattaa se näkyä myös ulospäin. ”Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet” (Apt. 4:20).

Juha

Valit. 1

Valitusvirret on sen verran synkkää luettavaa, että en jaksanut siitä innostua. Jeremia itkee tuhottua Jerusalemia ja on kirjoittanut tunteensa virren muotoon. Siihen on varmaan muiden samaa surua kokevien helppo yhtyä. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room 15:12).

1. Piet. 5

Yhteisöissä on oltava johtajia, jotka on kutsuttu/valittu työhön. Tässä luvussa johtajasta käytetään nimeä vanhin. Ikä lienee yksi kriteeri onnistuneessa tehtävän hoidossa, jossa elämänkokemuksella on tärkeä rooli. Varsinkin elämä Kristuksen kanssa on tärkeä meriitti. Kun on selvinnyt Jeesuksen kanssa myötä- ja vastoinkäymisissä, on todennäköisesti kykenevä muitakin ohjaamaan. 

Pietarikin nimittää itseään vanhimmaksi ja Kristuksen kärsimyksen todistajaksi. Hän opettaa, että vanhimman tehtävä oli kaita laumaa (kuin lammaslaumaa), jonka Jumala on hänelle uskonut. Pietari esittää vanhimmat paimenina, joilla on lammaslauma, mutta joiden yläpuolella kuitenkin oli Ylipaimen. 

Paimenen hengellinen kypsyys ja luonne ovat ratkaisevia asioita paimenuudessa. Silloin on helpompi asettua palvelijan rooliin eikä etsiä omaa voittoa tai valtaa tehtävässään. Sydämen halusta vapaaehtoisesti laumaansa kaitsevan johtajan oman elämän esimerkki on se asia, joka saa lauman seuraamaan ja kuuntelemaan johtajaa.

Toinen tärkeä asia yhteisön yhteiselämän onnistumiselle on yhteisön jäsenten keskinäinen nöyryys, joka parantaa työilmapiiriä, helpottaa kohtaamisia ja asioiden hoitoa varsinkin ristiriitatilanteissa, joista lisää seuraavassa Pietarin kirjeessä. Tämäkään hyve ei ole itsestäänselvyys, sillä se ei ole sen tekemistä sitä mitä muut haluavat ja/tai alistumista johonkin oman tahdon vastaisesti. Sen sijaan se on sitä jo edellä mainittua palvelevaa asennetta ja osallisuutta yhteisön elämään omilla lahjoillaan ja mahdollisuuksillaan ilman, että tekee niistä numeroa. 

Ylipaimenen käden alle nöyrtymiseen tarvitaan usein rohkeutta ja uskoa Jumalan rakastavaan ja armolliseen käteen ja sauvaan. Vaikka teoriassa voi hyvin ymmärtää, miten ihminen on Jumalan luotuna ja lunastettuna hänen omaisuuttaan alusta loppuun saakka, on ihmisen syntisyys ja oman kaikkivaltiuden harha vaikea ohittaa. Kun suostumme armahdettavaksi ja Jeesus saa olla Herra elämässämme, löydämme oman paikkamme ja saamme olla suuremman palveluksessa ja rakkaussuhteessa iankaikkiseen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen: “Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen” (7). Nöyrtymisestä tuli mieleen myös lapsenkaltaisuus, jonka Jeesus nosti uskovaisten esikuvaksi:  ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4). Lapsen nöyryydelle on ominaista, että hän ottaa vastaan vanhempien neuvot sekä rakkauden ja lahjat ajattelematta, onko hän ansainnut niitä. Jumalan lapsina saamme kasvaa luottamuksessa Jumalan huolenpitoon, armoon ja anteeksiantoon.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme nyt tulevalla viikolla ja siitä eteenkin päin!

Juha

Jer. 52

1. Piet. 4

25 vuotta seurakuntayhteyttä. Tänään on merkkipäivä, kun vietämme Kohtaamispaikan 25-vuotissyntymäpäiviä. Minäkin olen ollut mukana Kohtaamispaikassa. Kohtaamispaikassa saamani opetus, yhteys ja elämänsuunta on muokannut vahvasti minua ja kasvattanut minua usean kymmenen vuoden ajan. On vaikea kuvitella, millainen olisin, jos en olisi löytänyt tällaista seurakunta- ja perheyhteyttä. Toisten uskovien ja uskoa etsivien kanssa olen saanut harjoitella myös uskossa elämistä, minuksi, Heliksi tulemista, ja Jumalan lahjojen käyttämistä sekä monenlaisia arkisia ja innostaviakin taitoja. Pietarin kirjeessä puhutaan myös seurakunnan merkityksestä ja uskovana elämämisestä ja kasvamisesta uskovien yhteydessä. Tervetuloa iltapäivällä Kohtaamispaikan 25-vuotisjuhlaan  ja juhlamessuun Palokan kirkkoon!

Jumalan lahjojen käyttö ja pyhittyminen. Rakkautta, toisten palvelemista nurkumatta ja vieraanvaraisuutta ei ole meissä itsessämme luonnostaan, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen työn kautta (vrt. 1. Piet. 4:7 – 11):Se on käytännön pyhittymistä, että harjoittelemme sinnikkäästi Jumalan mielen mukaista elämää, joka on ruumiillemme vierasta ja vastenmielistä. 

Voiko solvattu olla kiitollinen? Inhimilliselle käytökselle on täysin vierasta aiheeton kärsiminen ilman omaa syytä. Se tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta. Pietari puhuu tässä Jeesuksen ja uskon tähden kärsimisestä (1. Piet. 4:12 – 19). Se on Jeesuksen ristin kantamista, kun joudumme silmätikuksi ja pilkattavaksi tai meiltä viedään meille kuuluvia etuuksia sen vuoksi, että uskomme Jeesukseen. Osalle uskovista tällainen kärsiminen on jo tuttua, ja he tarvitsevat kaiken rukouksemme ja tukemme. Toisille meistä kärsiminen Jeesuksen vuoksi ei vielä ole lainkaan tuttua. Pietari huomauttaa, että meidän ei tarvitse oudoksua ja vältellä sitä. Sen sijaan meidän tulisi iloita siitä. Miksi? Koska Pietarin sanoin olemme autuaita ja meidän yllämme on Jumalan Henki. Jos tällaisia tilanteita ja aikoja tulee, muistetaan Pietarin opetukset ja palataan niihin. Sillä välin rukoillaan ja tuetaan heitä, jotka ovat uskaltaneet nousta rohkeasti puhumaan ja puolustamaan Jeesusta ja Jumalan valtakunnan arvoja. Ei uskovina lytätä ja väheksytä heidän kärsimystään.

Heli