Edellinen luku päättyy kehotukseen pitää mieli valppaana ja valvoa, jotta vastustaja ei pääse tuhoamaan uskovien elämää. Tämän luvun alku kertoo heti tärkeistä asioista, jotka vahvistuvat Jeesuksen tuntemisen kautta eli hyvistä tuttavista, armosta ja rauhasta.
Taistelua käydään tekstin perusteella Raamatun luotettavuudesta uskonelämän rakentajana. Jos uskomme, että “Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon”, niin silloin on syytä pyrkiä elämään uskoa todeksi ja kasvamaan kristittynä hyveitä harjoittaen. Siten voimme löytää vapauden elää Jumalan tarkoittamaa elämää. Kasvuprosessi etenee oman sydämen ja luonteen kasvun kautta keskinäiseen kiintymykseen ja rakkauteen, jotka eivät jätä toimettomiksi, vaan kantavat hyvää hedelmää.
Pietarin tietää jo loppunsa lähestyvän ja siksi haluaa vielä herätellä ja muistutella totuudessa pysymisen tärkeydestä, jottei hänen jälkeensä tärkeitä asioita unohdettaisi. Hän haluaa vakuuttaa Kristuksen ja Jumalan Sanan aitoudesta ja luotettavuudesta. Hän kertoo, miten he olivat Jaakobin ja Johanneksen kanssa omin silmin nähneet Jeesuksen jumalallisen suuruuden kirkastusvuorella ja omin korvin kuulleet Jumalan äänen. Kannattaa siis uskossa kiinnittää katse Sanaan ja nähdä sen muuttava voima omassakin elämässä. Sillä kun sydän syttyy ja Jeesuksen läsnäolo alkaa vaikuttaa armon ja anteeksiantamuksen sanoman kautta, saattaa se näkyä myös ulospäin. ”Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet” (Apt. 4:20).
Juha