Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 6

Jälleen karua ja surullista luettavaa.

Saamme elää hyvässä, rauhallisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Voisin kuvitella, Jeremian kuvaama yhteiskunta oli jotain avain muuta. Kuitenkin jotain yhteistä näillä yhteiskunnilla on. Aikojen saatossa Jumalan äänen kuuntelemisesta on luovuttu yhä enemmän ja enemmän.

Ajattelen, että tällä on suora yhteys esimerkiksi nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin. Vaikka kyse ei ole yksinkertaisesta tai helposta ongelmasta, niin uskon, että tässä on yksi juurisyy. Jos tiputamme Jumalan kuvioista pois, monilta elämän mielekkyyden ja järjestyksen perusedellytyksiltä tipahtaa pohja pois:

Jos ei ole Jumalaa, joka antaa ihmiselle arvon, mihin ihmisarvo lopulta perustuu?

Jos ei ole Jumalaa, joka määrittää oikean ja väärän, onko mitään oikeaa ja väärää?

Jos ei ole Jumalaa ja elämä loppuu kuolemaan, mitä järkeä tässä elämässä on?

Mistä löydän todellisen rakkauden?

Näitä kysymyksiä ei välttämättä tiedosteta tai sanoiteta näin, mutta uskon, että ne ovat olemassa pinnan alla.

Onneksi erityisesti nuorten keskuudessa on nähtävissä positiviista ja rohkeaa liikehdintää kohti Jeesusta. Rukoillaan tähän liikehdintään bensaa liekkeihin.

Kol. 2

Paavalin rukouselämä on kyllä aikamoista. Hän taistelee seurakuntien puolesta, joita hän ei ole koskaan tavannut (jae 1). Vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti, niin hengessä hän katselee näissä vallitsevaa hyvää järjstystä ja uskoa (jae 5). Tulee sellainen vaikutelma, että vaikka Paavali onkin vankilassa, hän on kiinteästi liittynyt Jeesuksen sydämeen ja rakkauteen näitä seurakuntia kohtaan ja hän pystyy myös Jeesuksen kanssa tarkastelemaan Pyhän Hengen avulla näiden seurakuntien tilanteita.

Haluatko Pyhä Henki nostaa minulle tänään jonkun rukousaiheen? Opeta minua näkemään asioita sinun perspektiivistäsi.

Topi

Jer. 5

Tämä on surullista luettavaa. Jumala on kutsunut kansaa luokseen, mutta se jatkaa vain vääryyden tekemistä. Se ei tahdo kuunnella Jumalaa eikä kääntyä hänen puoleensa. Sitten, kun pahoja asioita tapahtuu heille, he syyttävät Jumalaan: ”Minkä tähden on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?” (Jae 19)

Kol. 1

Evankeliumi on tullut kolosalaisten luo, kantanut hedelmää ja alkanut kasvaa. Näin evankeliumi on toiminut kaikkialla maailmassa (jae 6).

Evankeliumi ei ole vain ajatus, teoria tai oppi. Siinä on muutos- ja kasvuvoimaa. Tämä on helppo nähdä silloin, kun joku tulee uskoon ja elämä muuttuu. Tämän voi nähdä myös pitkässä juoksussa kansakunnissa: Siellä missä evankeliumi on saanut vaikuttaa yhteiskunnan pohjana, on syntynyt toimivimmat yhteiskunnat.

Näenkö ja muistanko tätä tässä hetkessä? En halua lässähtää voimattomuuteen. Tahdon pysyä kiinni evankeliumin muutos- ja kasvuvoimassa. Olisi hienoa pystyä sanomaan Paavalin tavoin, että tuo voima näyttää vaikuttavan minussa aika voimakkaasti. (Jae 29)

Pysytään ”lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.” (Jae 23)

”Kristus teidän keskellänne (tai teissä), kirkkauden toivo.” (Jae 27)

Topi

Jer. 4

Fil. 4

Tätä kirjoittaessani on päällä yksi tilanne, joka meinaa aiheuttaa levottomuutta ja huolta. Tähän liittyen puhutteli kehotus: ”pysykää siis horjumatta Herran yhteydessä” (jae 1). Näissä tilanteissa Herran ja sitä kautta rauhan yhteydessä pysyminen meinaa horjua. Katse harhailee ihan muualla kuin Jeesuksessa. Miten pysyisin Herran yhteydessä ja miten voisin säilyttää rauhan? Siihen annetaan ohjeita jakeissa 6-7. Tässä tilanteessa nämä ohjeet herättävät minussa ajatuksen: ”helpommin sanottu kuin tehty”.

Kuitenkin uskon, että tuo rauha Kristuksen yhteydessä on koko ajan saatavilla. Jumalan puolelta ei ole mitään vaatimuksia tai esteitä rauhalle. Nuo esteet ovat minussa ja tämän maailman huolten vaikutuksessa minuun. Näissä tilanteissa rukoilen jotenkin näin: ”Pyhä Henki, tule ja auta minua näkemään, mistä tässä levottomuudessani on kyse. Nöyrryn sinun edessäsi. Ohjaa ja suorista minun sydäntäni ja ajatuksiani niin, että ne ovat linjassa sinun sydämesi ja ajatustesi kanssa.”

Yleensä tämä tuntuu painilta ja asia eivät lähde heti ratkeamaan. Usein kuitenkin alan kokea enemmän Jumalan läheisyyttää ja ajatukset ja tunteetkin alkavat oieta Jumalan ja hänen rauhansa suuntaan. Tämä ei yleensä tapahdu hetkessä, vaan on jonkunlainen prosessi.  Tarvitsen näissä tilanteissa erityisen paljon myös toisten keskustelu- ja rukoustukea. Tukeudutaan rohkeasti toisiimme näiden tilanteiden keskellä. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)

Topi