Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 61

Näiden lukujen osalta on haastavaa valita mihin keskittyisi. Olen aikoinaan Raamattukoulussa tehnyt jakeesta Jes.61:1 monisivuisen tutkielman, joka osoitti minulle, että Raamatussa jokaisella sanalla on merkitys ja että se kestää tutkimisen. Molemmat tämän päivän luvut ovat täynnä tällaisia runsauden sarvia, joihin voisi uppoutua pitkäksi aikaa.

Riemuvuosi olisi pitänyt pitää joka 50. vuosi Israelissa. Silloin maa piti jättää viljelemättä, maa-alueet palauttaa alkuperäisille omistajilleen (takaisin oikeaan heimoon ja sukuun johon ne oli alun perin jaettu) ja juutalaiset orjat vapauttaa. Todella radikaali Jumalan antama ohje, joka edellytti ihmisiltä todellista kuuliaisuutta. Ajattelen, että silloin Jumalan seuraaminen todella testataan, kun oma tili ja elintaso ovat uhattuina. Ihmiset eivät kokonaan onnistuneet pitämään riemuvuotta silloin ja edelleen Jumalan seuraaminen noin täysillä on haastavaa.

Jeesus on kuitenkin osoittanut, että hänessä tämä sana täyttyy. Jeesus on tuonut vapautuksen ja ilon kaikille. Lisäksi näemme juutalaisten vaiheet ja kuinka Jumala on kuljettanut heitä kansana. Siinä on ihmettä katseltavaksi tänäkin päivänä.

Luuk. 19

Eilisen luvussa oli rikas mies, joka on esikuva hyvyydestä ja pyhyydestä. Hän ei kuitenkaan ole valmis luopumaan kaikesta seuratakseen Jeesusta. Jeesus kertoi, että rikkaalle pelastuminen on (lähes) mahdotonta. Sakkeus taas on hänen vastakohtansa. Sakkeus on hankkinut rikkautensa toimiessaan miehittäjien kätyrinä ja riistämällä omalta kansaltaan. Sakkeus ei tule itse puhumaan Jeesukselle, vaan on piilossa. Kaupungin asukkaat eivät tue häntä.

Sakkeus kuitenkin oli valmis juoksemaan ja kiipeämään puuhun voidakseen nähdä Jeesuksen. Kumpikin oli asia, joita varsinkaan korkea-arvoinen juutalainen mies ei tehnyt. Sakkeus oli valmis nolaamaan itsensä. Toisaalta puussa olo saattoi antaa hänelle mahdollisuuden nähdä asioita ilman, että hänet nähtiin. Ehkä ihmiset kohtelivat häntä rumasti ja näyttivät inhonsa. (Kaikki kansat eivät ole yhtä pidättyväisiä kuin me suomalaiset.) Sakkeus halusi todella nähdä Jeesuksen. Ei hän muuten olisi toiminut noin.

Jeesus oli kulkemassa Jerikon läpi. Luultavasti Sakkeuksen puu oli kaupungin toisella laidalla ja kohdattuaan Sakkeuksen Jeesus palasi kaupunkiin ollakseen tämän luona. Todellinen kunnia. (Muistathan että tapahtumat sijoittuvat yhteisökeskeiseen kunniakulttuuriin, jossa häpeä oli pahin mahdollinen asia ja kunnian saaminen oli tavoite.) Jeesus kohtasi Sakkeuksen ja palautti hänelle  ihmisarvon ja kunnian. Sakkeus oli valmis luopumaan omastaan ja seuraamaan Jeesusta. Hän sai Jeesukselta vapauden ja pelastuksen.

Nämä kaksi rikasta miestä näyttävät meille tietä. He ovat Jeesuksen silmissä molemmat samalla viivalla. Kuten he, mekin tarvitsemme pelastusta. Pelastuksesta käsin saamme palvella Jeesusta. Ollaan hyviä palvelijoita, joilla on rohkeutta toimia. Palvelijavertauksessa Jeesukselle olisi riittänyt yrittäminen tai rahojen talletus pankkiin. Riittää, että emme piilota lahjojamme ja mahdollisuuksiamme, vaan annamme niille mahdollisuuden olla käytössä.

Anna

Jes. 60

Ilosanoma kaikille kansoille ei ole vain Uudessa Testamentissa. Myös Jesajan kirjoituksissa näkyy Jumalan suunnitelma kaikille kansoille. Tämä teksti kuvaa tilannetta, jossa kunnia on palautettu moninkertaisesti, on yhteys kaikkien kesken, on yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia. Kamelit ja lampaat, hopea, kulta ja muut asiat, joita tekstissä kuvataan, ovat kaikki parhainta laatua. Tässä kuvataan enemmän yltäkylläisyyttä, kuin kukaan voisi odottaa tai kuvitella. Kuitenkin suurin ihme on Jumalan läsnäolo; ”Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.”

Elämme jo Jumalan valtakunnassa, näemme sen välähdyksiä, mutta se ei vielä ole toteutunut lopullisesti. Välillä kun elämä on ankeaa, minut täyttää taivaskaipuu. Kunpa se aika olisi jo nyt. Tiedän kuitenkin, että on hyvä, että Herra antaa meidän odottaa. Nyt niilläkin läheisilläni, jotka eivät ole Jeesusta vielä löytäneet, on mahdollisuus siihen.

Luuk. 18

Luukkaan evankeliumin tekstissä Jeesus muokkaa kuulijoiden ennakkoasenteita rankasti. Meille asetetaan esikuvaksi leskinainen, joka sinnikkäästi vaatii apua ja publikaani. Silloisten juutalaisten näkökulmasta nämä olivat sopimattomia esikuvia. Jeesusta se ei haitannut. Hän opettaa, etteivät asiat ole sitä mitä päältä päin näyttää. Sisin ratkaisee. Tämän näemme myös tavassa, jolla hän otti lapset vastaan.

Kertomus rikkaasta hurskaasta miehestä, joka ei voi pelastua omilla ansioillaan on opetuslapsille pysäyttävä. Ehkä heillä heräsi jopa huoli omasta tulevaisuudestaan, kun he seuraavaksi kyselivät omasta palkastaan. Silloisen käsityksen mukaan menestys ja varakkuus johtui Jumalan siunauksesta. Rikkaus siis osoitti jonkun olevan hyvä ihminen, jolla on Jumalan suosio. Tämä nuori mies saisi takuuvarmasti paikan taivaan valtakunnasta. Hänhän pyrki noudattamaan käskyjä ja oli antelias. Olisiko kellään toivoa, jos sellaiselle ihmiselle ei olisi suora pääsy tulevaan valtakuntaan. Opetuslapset kysyvätkin lopuksi: ”Kuka sitten voi pelastua?” Vastaus on, että ei kukaan muu kuin Jumala. Onneksi Jeesus teki mahdolliseksi sen, mikä meille oli mahdotonta!

Rakas Jeesus, ole minulle syntiselle armollinen. Kiitämme sinua pelastuksen lahjasta. Odotamme tulevaa valtakuntaa ja rukoilemme, että käytät meitä  johdattamaan lähimmäisiämme lähemmäs sinua. Aamen.

Anna

Jes. 59

”Näin oikeus on työnnetty syrjään ja vanhurskaus on jäänyt kauas, näin totuus poljetaan tomuun torilla eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.”

Jesajan tekstissä ihmiset ovat kääntyneet pois Jumalan luota, jolloin oikeutta, vanhurskautta, totuutta ja rehellisyyttä ei ole. Jumala asettaakin ihmiset vastuuseen toiminnastaan / asenteesta toisia ihmisiä kohtaan.

Luku tuo mieleeni hyveet, vaikkakaan tässä luetellut hyvät ominaisuudet eivät aivan samoja olekaan kuin esim. klassiset hyveet. Nuo Antiikin Kreikasta lähtöisin olevat hyveet ovat viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Kristilliset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus, sekä urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä. Hyveet ovat asia, josta vanhoissa (siis mm. viime vuosisadan alun) kirjoissa puhutaan paljonkin. Nyt sen sijaan välillä pelkään, että jopa sana hyve katoaa kielestämme. Hyveellinen elämä kuulostaa oudolta ja vanhahtavalta. Hyvyys ei kuitenkaan koskaan vanhene ja on aina tavoittelemisen arvoista. Olisi ihanaa elää yhteiskunnassa, jossa kaikki tavoittelisivat näitä ominaisuuksia!

Luuk. 17

Jumalan valtakunnan tulo

Opetuslapsia, kuten meitä ihmisiä yleensäkin, kiinnosti mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Jos Jeesuksesta kerran tulee hallitsija ja maailmaan tulee oikeus, niin milloin ja miten se tapahtuu? Jeesuksen vastaus on minulle länsimaalaiselle haastava. Hän kertoo vertauksia. Niiden kautta saan kuitenkin olennaisen tiedon. Mietin kuinka nämä pointit voisi sanoa nykyihmisen tavalla ja sain koottua alla olevat ajatukset tulevasta:

• Kaikki huomaavat, kun se tapahtuu ja se ei jää kenellekään epäselväksi.
• Maailman meno jatkuu ennallaan siihen päivään asti, kun se hetki koittaa.
• Se, ketkä pääsevät mukaan tuohon valtakuntaan, ei riipu asemasta tai ihmisryhmästä, vaan yksilöstä. (Tämä muuten oli melkoinen ajatus yhteisöllisessä kulttuurissa elävälle. Päätökset kun yleensä tehtiin ryhmän mukana.) ”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.”
• Missä se tapahtuu? Näette sen kyllä sitten! (Korppikotkat näkyivät kauas lennellessään haaskan yllä, joten jos etsi haaskaa, niin riitti että bongasi linnut.)

Nämä molemmat Raamatun luvut haastavat meitä elämään Jumalan lähellä. Jumala on oikeudenmukainen ja näkee sydämeemme. Hän kantaa meitä ja armahtaa.

Anna