Kategoria: Luemme Raamattua

Job. 21

Kuinka usein on itse tarjonnut ratkaisua ongelmaan, sen sijaan, että olisin vain kuunnellut ja säälinyt toista. Sääliin kuuluu itsensä asettaminen toisensa asemaan, niin että kokee toisen tuskan tai ainakin pyrkii olemaan läsnä toisen vierellä. Läsnäolo on osallisuutta toisen elämään, läsnäolo on vierellä olemista, toisen tukemisesta, elämistä toisen tunteen kanssa. Lohdutuksessa ei tarvita välttämättä sanoja, harvoin tarvitaan. Silloin, kun on saanut osakseen lohdutusta tai saanut lohduttaa toista, niin toisinaan on saanut kohdata jonkunlaisen salatun rauhan tai sellaisen syvän lohdutuksen, jota on vaikeaa kuvata. Tuntuu, että lohdutus on tullut läsnäolon kautta ja läsnäolossa on saanut kohdata armollisen Jumalan. Tuntuu, että kärsivän ihmisen kohtaamisessa olisi parasta olla puhumatta mahdollisimman vähän. Jobin ystävät auttoivat häntä silloin, kun olivat viikon hiljaa. Kumpa itsekin osaisini olla hiljaa kohdatessani kärsivän ihmisen.

Olisiko aika kuunnella, puhumisen sijaan. Ystävät olivat hiljaa viikon, mutta odottivatko vain hetkeä päästä puhumaan, pätemään omilla tiedoillaan. Niin hyviä neuvoja Job jakaa, että parasta on kuunnella. Kuuntelenko toista vain päästäkseni puhumaan hänelle viisaita ajatuksiani. Kuuntelenko häntä oikeasti vai pyöriikö mielessäni vain omat ajatukset. Job pyytää heitä katsomaan puhumisen sijaan: “Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!” Job‬ ‭21:5‬ ‭Katseella on merkitystä, Jeesus kärsi sellaiset tuskat, että ihmiset käänsivät pois katseensa hänestä. Kuinka katson ihmistä? Pilatus kehotti: katso ihmistä. Rukoilemme aina Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Katsotaan toisiimme, pysähdytään toisen hädän äärelle, katsotaan ja kuunnellaan. Meistä näkyy, vaikka vajavaisena, Kristuksen katse. Se on armahtava ja laupias ja näkee meidän ja toisen tuskan. “Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.” Job 21:34‬. Kumpa lohdutukseni toiselle ei olisi tyhjää. Herra tulkoon sinun armosi ja lohdutuksesi kauttani kärsivälle ihmiselle.

Ilm. 20

Lopulta kaiken hyvän vastustaja, saatana, tullaan tuhoamaan. Nyt joudumme näkemään synnin pahuutta, itsekin syyllistyen siihen. Kaiken hyvän vastustaja pyörii ympärillä etsien kenet voisi niellä, johtaa pois Isän, Jumalan rakkauden luota. Jumalaa me odotamme, odotamme hänen tuomiotaan, jossa pahuus loppuu. Hänen tekoonsa, evankeliumiin, uskoessamme meitä ei tuomita. Meidän nimet on kirjoitettu elämän kirjaan, sen uskomme, koska nojaamme hänen vanhurskauteensa. Luotamme hänen armoonsa, ilosanomaan, kaikki syntimme on sovitettu ristillä. Vaikka kansanjoukot nousisivat vastaamme, me kestämme, koska hän on apumme ja turvamme. Hänen tulensa tuhoaa kerran lopullisesti vastustajamme, hänen puolellaan me kestämme. Olkaamme tänäänkin turvallisella mielellä, täyttäköön Jumala meidät rauhallaan ja armollaan, hänen levollaan. Hän kutsuu meitä taas hänen ristinsä luokse, tuokaamme kaikki taakkamme hänelle. Hän kantaa meidän syyllisyytemme ja helvetin ja kuoleman pelkomme. Iloitkaamme, vieläkin sanon iloitkaamme, vaikka suru on luonamme, hänessä voimme löytää riemun ja ilon hänen voittonsa tähden. Jumala tulee olemaan turvamme aina, vaikka kaikki kansanjoukot nousisivat vastaamme, niin hän suojelee meitä.

Mika M

Job. 20

Sofar aloittaa puheensa näin: “– Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni. Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.” Job 20:2-3‬ ‭ Hänen puheen aloituksensa kertoo heti millaisena hän näkee itsensä suhteessa Jobiin. Hän ei ole edes kuunnellut Jobin vihjeitä siitä, että ystävät auttaisivat parhaiten häntä, jos säälisivät häntä. Ei, Sofar on tullut kertomaan omaa ratkaisuaan Jobin ongelmaan. Hän on tullut kertoakseen, mikä on Jobin kärsimyksen syy. Hän kyllä tietää, hän tuntuu tietävän ratkaisun kaikkeen, tähänkin tilanteeseen. Hän on tullut ratkaisemaan sen, miten Job pääsee pois kärsimyksestään. Hänen maailmankuvassaan kärsimyksen ongelma on ratkaistu, siitä kärsii vain syntiä tehnyt ihminen.

Ehkä ystävät olivat sellaisia, jotka itse eivät olleet kokeneet elämässään vaikeuksia. Ehkä heillä oli kaikki mennyt omien suunnitelmiensa mukaan. He uskoivat sellaiseen Jumalaan, joka varjelee kaikelta pahalta ja tuskalta niitä, jotka ansaitsevat sen. He eivät voineet ymmärtää, että Jumala voisi sallia sellaista kärsimystä, jota Job joutui kokemaan. Heidän käsitys kykynsä Jumalasta oli hyvin kapea ja muistuttaa menestysteologien opetusta. Kärsimyksen kokemus oli heille vierasta ja sen takia he eivät voineet lohduttaa Jobia. He eivät tuoneet Jobille lohdutusta, vaan piinan, pilkan ja ahdistuksen. He ajattelivat olevansa  parempia ja onnistuneempia ihmisiä kuin Job.

Sofarin vastausta lukiessa pitää itse pysähtyä miettimään, miten minä kohtaan toisen ihmisen. Kohtaanko toisen ihmisen täynnä vastauksia, omiin tietoihini perustuen, niin ettei minua edes kiinnosta, mitä hänellä on sanottavaa. “Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:” Job‬ ‭20:4‬ Ajattelenko Jumalan toimivan niin kuin olen aina tottunut ajattelemaan hänen toimivan tai kuin luulen hänen toimivan? En tiedä kaikkea, en todellakaan tiedä. En tiedä kaikkea Jumalasta, uskon kyllä häneen. Sofarin kuvaus pahasta ihmisestä satuttaa Jobia,se on kuin kuvaus siitä, miten Jobille on käynyt. “Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä. Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.” Job‬ ‭20:28-29‬ ‭Hän lyö Jobia omalla vääristyneellä, osa totuuksia julistavalla tiedollaan. Tällaiset sanat eivät tuo lohdutusta. Kovaa puhetta, kovia sanoja, kovia kiviä. Tietoa ilman rakkautta, sellaiselta varjele, sellaiset sanat rikkovat vain lisää.

Ilm. 19

Jumala on oikeudenmukainen tuomari, hän tuomitsee ihmiset tekojensa mukaan. Kerran tämä tuomio tulee toteutumaan. Meille, jotka uskomme, tuomion ja koston päivä on pelastuksen päivä. Se on päivä, jolloin pelastumme lopullisesti synnin tuhoavasta voimasta. Jumalan lopullisen pelastuksen päivä on ilon päivä. Nyt joudumme kohtaamaan surua, kärsimystä niin kuin Job. Joudumme elämäön pahuuden, saastan keskellä, jonka itsessäni myös kohtaa.

Karitsan hääateria on kuvaus siitä, mitä tulee kerran tapahtumaan. Me, hänen seurakuntansa, tulemme olemaan täydellisiä, Jumalalle valmistettuja kuin morsian. Morsiamella on  päällään valkoinen puku, joka peittää kaiken. Me tulemme Jumalan eteen puhtaina, meitä verhoaa vanhurskaat teot, Jeesuksen vanhurskaat teot. Saamme olla Jumalamme edessä kauniina, puhtaina ja rakastettuina. Hän ei rankaise meitä, vaan osoittaa meille rakkautensa, koska olemme hänen morsiamensa. Tämä kuvaa kuinka paljon hän rakastaa meitä, miten läheisen yhteyden hän meihin on luonut ja vielä kerran luo rakkauden siteenä, saamme kohdata täydellisen rakkauden, ilman pelkoa ja rangaistusta. Saamme olla Jeesuksen edessä täydellisen puhtaita ja pyhiä, täydellisen hyviä ja täydellisen rakkauden kyllästämiä. Täydellisen vapaita kaikesta pahuudesta, pahoista teoista, pahoista ajatuksista. Kaiken pahuuden keskeltä jää jäljelle vain hyvyys ja puhtaus. Tämä on tulevaisuutemme, sitä kohti pyrimme kaikin voimin vanhurskauteen pyrkien sillä voimalla, jonka Jumala on meille antanut.

Mika M

Job. 19

Sanoilla toisen ruhjominen on usein pahempaa kuin fyysinen ruhjominen. Harkitsemilla, tahattomilla tai harkitsevilla, tahallisilla sanoilla on oma raskas ruhjova painonsa, joilla voi ruhjoa toisen mieltä ja aiheuttaa toiselle kipeitä muistoja. Jaakob kuvailee kieltä tuleksi, joka liekehtii helvetin tulta. Jaakob 3:6‬. Job joutui kohtaamaan ystävien suusta kielen tulen.Ystävien sanat olivat viiltävää syytöstä eikä parantavaa lohtua tuovaa. Fyysisen kivun lisäksi Job tuli ystävien hylkäämiksi, niiden joiden olisi pitänyt olla tukemassa vierellä. Hänen vaimonsa inhosi hänen löyhkää ja hän inhosi itseäänkin. Kaikesta huolimatta hän julistaa uskoaan: “Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” Job19:25-27‬ ‭

Jobin kärsimys on kauhistuttavaa luettavaa. Hänen kohdallaan joudun pysähtymään ja kohtaamaan omat menneet tekoni. Joudun miettimään, miten minä olen ajatellut lähimmäisestäni, joka on ”löyhkännyt”. Käännyn armahtavan Jumalan puoleen ja pyydän anteeksi kaikkia pahoja sanoja lähimmäisiäni kohtaan. Pyydän anteeksi niitä ymmärtämättömiä, tuomitseviakin ajatuksiani lähimmäistä kohtaan. Pyydän anteeksi, että en ole istunut lähimmäisen vierellä hänen tuskansa hetkenä. Pyydän anteeksi, että olen karttanut niitä, jotka ovat mielestäni ”haisseet”. Tulkoon Jeesus sinun rakkautesi elämäämme, keskellemme, että kohtaisimme kärsiviä ihmisiä rakkaudellisin sanoin, emme jättäisi ketään yksin, vaan olisimme heidän vierellään. Rukoilen, että näkisin sinun rakkauden ja armosi silmin ne kärsivän lähimmäiseni enkä kääntäisi heistä katsettani pois.

Ilm. 18

Ensimmäinen ääni julistaa Babylonialle tuhon. Babylonia kuvataan kaiken pahuuden keskukseksi, saastaisten henkien ja inhottavien lintujen pesäpaikaksi. Sen rikkaudesta ovat rikkaat rikastuneet, sen vihasta ovat kaikki kansat juoneet ja kuninkaat irstailleet. Rikkaus ja ylellinen elämä tuo mieleen kaikenlaisen ylpeyden ja ylimielisyyden toisia ihmisiä kohtaan. Tämä tuo mieleen Paavalin sanat: viimeisinä aikoina ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä… ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!” 2. Tim. 3:2-5‬ ‭Babylonian pahuus on jokaisen kansakunnan synti. Kaikkein pahimpana syntinä mainitaan: “Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri.” Joh. Ilm. 18:24‬ ‭Babylonia on synnin kasauma, joka tullaan tuhoamaan.

Tuntuu, että ilmestyskirjassa tuho ja tuomio syntiä kohtaan kuvataan eri näkökulmista. Itselle tulee mieleen ajatus, että näin kuvattuna tuomio syntiä kohtaan tulee olemaan töydellinen, perinpohjainen ja lopullinen. Babylonian kohdalla tuomio kohdistuu kaikkeen siihen millä ihmiset ovat tuhonneet toisiaan: irstaudella, vihalla, toisia riistävällä rikkaudella ja ylellisellä elämällä. Inhottava ja saastainen pesivä lintu on levittänyt saastaa ympäriinsä, kukaan ei ole ollut siitä vapaa. Irstaus rikkoo avioliittoja ja ihmissuhteita, viha saa aikaan katkeruutta, rikkaat riistävät kaikkein köyhimpiä ja ylellinen elämä tekee ihmisen ylpeäksi. Ahneus ja vallanhimo ajaa ihmisiä hirvittäviin tekoihin, sitä joudumme todistamaan joka päivä.mBabyloniaa kuvataan kaiken pahan alkujuureksi. Babylonian tuhoutuessa, nämä kaikki tulevat tuhoutumaan.

Toinen ääni kehotti lähtemään pois, olla osallistuttamasta Babylonian syntiin. Karttamaan sellaista. Meitä kehotetaan lähtemään pois, erottautumaan, elämään puhdasta Jumalalle pyhitettyä elämää. Meitä kutsutaan elämään, jossa vaatetaan alastomia, huolehditaan yksinäisistä, tukemaan niitä kaikista köyhimpiä lähimmäisistämme. Jeesus kysyy kävittekö te katsomassa minua, kun olin sairaana, vaatetitteko minut, kun olin alasti. Meitä kutsutaan Kristuksen ristin juurelle, pitämään kiinni uskostamme ja pyrkien elämään vanhurskasta elämään Jeesuksen antamalla voimalla turvautuen hänen vanhurskaisiin, oikeamielisiin tekoihin. Hän on ylösnoussut, hän on voittanut synnin ja kuoleman vallan. Hän pelastaa meidät tulevalta vihalta, tuomiosta, joka tulee kohdistumaan kaikkeen syntiin lopullisesti ja täydellisesti. Kaiken synnin loppu, on meidän ikuisen ilon alku.

Mika M