Kategoria: Luemme Raamattua

Job. 18

Raamatussa on kolme viisauskirjallisuudeksi luokiteltua kirjaa: Sananlaskut, Saarnaaja ja Job.
Sananlaskut: Jumala on viisas ja oikeudenmukainen. Maailmassa vallitsee järjestys, jossa oikeamieliset palkitaan ja väärämieliset saavat rangaistuksen.
Saarnaaja: Maailma ei ole aina oikeudenmukainen ja reilu. Elämää on vaikea laittaa kaavoihin tai käsittää. Onko Jumala viisas ja oikeuden mukainen?
Job: Job kärsii epäoikeudenmukaisesti. Mitä Jumala tähän vastaa (kirjan lopussa): Jumala tietää kaiken. Hän on suuri. Hän on luonut kaiken. Hän hahmottaa koko kompleksisen maailmankaikkeuden. Job nöyrtyy ja suostuu Jumalan tahtoon. Hän voi luottaa Jumalan viisauteen, vaikka ei saakaan vastauksia.

Jobin ystävät vetoavat jatkuvasti Sananlaskujen tyyppiseen ajatteluun. Tarvitsemme myös Saarnaajaa ja Jobia, jotta voimme löytää todellisen viisauden.

(Lähde: The Bible project: katso video Yuotubesta)

Ilm. 17

Onpas paljon kielikuvia! Voisiko olla niin, että nyt nämä sekavat kuvaukset ja kielikuvat eivät avaudu, mutta jossain vaiheessa tulevaisuutta ymmärrys lisääntyy ja kuvat aukeavat? Danielin kirja muistuttaa monilta osin Ilmestyskirjaa. Häntä ohjeistetaan näin: ”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) Hyvä näitä kohtia on tutkia, jotta ymmärrys voi lisääntyä.

Näiden hurjien kuvausten keskellä on tämä upea voiton julistus: ”Nuo kaikki käyvät taisteluun Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.” (Jae 14)

Pääsisäisenä saamme juhlia herrojen Herraa ja kuninkaiden Kuningasta ja hänen meillekin valmistamaa voittoa! Hän on totisesti ylösnoussut.

Näihin Jobin sanoihin on hyvä päättää tämän viikon kirjoitukset: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” (Job 19:25)

Topi

Job. 17

Tuntuu jotenkin osuvalta tekstiltä hiljaiseen lauantaihin, jolloin Jeesus on haudassa.

Ilm. 16

Ilmestyskirjan kohta herättää ristiriitaisia tunteita. Jumala pyrkii taivuttamaan ihmisiä kääntymään hänen puoleensa, mutta ihmiset herjaavat Jumalaa eivätkä luovu pahoista teoistaan. Jumalan syvä tahto on siunata ja olla yhteydessä ihmiseen, mutta ihmisen pahuuden tähden, Jumalan siunaus on väistynyt. Tämän luvun keinot tuntuvat kovilta. Ikävä kyllä, yhteiskunnan hyvinvoivat kaudet harvoin tuottavat herätyksiä. Yleensä kriisit ajavat Jumalan luokse. Mutta niin kuin tässä luvussa näemme, niinkään ei aina käy. Jumalan ensisijainen tahto ei ole toimia niin kuin hän tässä luvussa toimii: ”hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

Tästä luvusta tulee mieleen Israelin kansan pako Egyptin orjuudesta ja visaukset, jotka kohtasivat faaraota ja egyptiläisiä. Jumala antoi Faaraolle aina vain uusia mahdollisuuksia kääntyä ja hyväksyä Jumalan tahto, mutta aina hän paadutti sydämensä. Viimeisen vitsauksen aikaan Israelin kansalle annettiin ohje: ”Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi. Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin.” (2. Moos. 12:22-23) Kun näin toimittiin, vitsaus ei koskenut heihin.

Tuo uhri oli esikuva Jumalan Karitsasta. Me Jeesukseen uskovat, saamme olla Jeesuksen veren suojassa. ”Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta.” (Room. 5:9)
Pääsisäisenä saamme juhlia Jeesusta, jonka teon tähden me olemme turvassa.

Topi

Job. 16

Ilm. 15

Pitkäperjantai. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Ps. 22:2 ja Matt. 27:46)

Kuulostaa aikalailla myös Jobin kysymyseltä.

Jeesus viittaa ristillä huutaessaan Daavidin Psalmiin 22 (, joka kannattaa lukea näin pitkänäperjantaina). Psalmin jakeessa 22 tapahtuu käänne. Valitus muuttuu ylistykseksi.

”Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.” (Ps. 22:25)

Jeesukselle kärsimys ei ollu päätepiste vaan ”Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset” (Hepr. 12:2)

Myös Jobin kirjan lopussa tapahtuu käänne. Job nöyrtyy Jumala edessä. Kärsimyksen jälkeen tulee valtavat siunaukset.

Myös koko tämän ajan lopussa tapahtuu käänne. ”Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua.” (Ilm. 15:4)

Pääsiäisenä saamme juhlia sitä, että meillä on Jumala, joka tietää mitä kärsimys on ja jonka ansiosta kärsimys ei ole päätepiste vaan väliaikainen asia.

Topi