Kategoria: Luemme Raamattua

2 Aik. 16

2 Tess. 1

Kerroin maanantaina että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Sen kunniaksi jatkan myös tänään pohtien: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…

Eilisistä raamatunkohdista nostin esiin kristittyihin kuulumisen (jotenkin englanninkielinen termi belong on minusta kuvaavampi). Tämän päivän teksteistä nousi esiin miten Jumala vaikuttaa niihin jotka kuuluvat kristittyjen joukkoon (ts. yhteisöön): “..Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä…” sekä “…voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne…”

Uuden vuoden alussa voi kokea heikkoutta. Että minä en riitä. Eri puolilta tulee vaatimuksia joihin ei kykene vastaamaan jne.

Kuten edellä lainausmerkeissä esiin nostetut raamatun kohdat kertovat, kristittyjen yhteisöön kuulumiseen liittyy se, että Jumala vahvistaa meitä.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa

2 Aik. 15

1 Tess. 5

Kerroin eilen että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Sen kunniaksi jatkan myös tänään pohtien: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…

Eilisistä raamatunkohdista nostin esiin toivon. Tänään tekstistä nousi esiin kristittyihin kuuluminen (jotenkin englanninkielinen termi belong on minusta kuvaavampi). Me kristityt kuulumme joukkoon, jotka ovat “valon ja päivän lapsia”. Tätä tarkentaa mm. nämä päivän raamatun kohdat: “…ette elä pimeydessä…” sekä “…Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan…”

Uutta vuotta aloittaessa voi kokea yksinäisyyttä. Sitä ettei kuulu joukkoon (ts. yhteisöön). Tai että on ulkopuolinen. Tai että minua ei hyväksytä joukkoon (ts. yhteisöön). Asiaa ei helpota että meneillään pimein vuodenaika. 

Uuden vuoden alkaessa on hyvä muistaa että Jumala kutsuu meitä jokaista joukkoon (ts. yhteisöön) nimeltä kristityt: “…Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa…”
Tässä joukossa (ts. yhteisössä) ei tarvitse olla yksin: “…Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan…”
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa

2 Aik. 14

1 Tess. 4

Hyvää uutta vuotta! Kommenttivuoroihin tuli muutoksia, minkä vuoksi tällä viikolla olen (jälleen) kirjoittajana. Yllätyin iloisesti kun huomasin että kommenttivuoroni on samalla viikolla kun minulla tulee 20v Kohtaamispaikassa täyteen. Juhlaviikko siis!  Tämä (toivottavasti) näkyy myös viikon kommenteissa 🙂

Ennakkoinfona: tämä (juhla)viikko huipentuu sunnuntaihin, joten lue ainakin sunnuntain kommentointini tältä viikolta. Mutta nyt tämän päivän asiaan…

Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa. 

Pohdittuani asiaa tovin, niin tämän päivän tekstistä kertoisin siitä toivosta mikä kristityillä on. Siitä toivosta joka ylittää jopa kuolemaan liittyvän suremisen: “…ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa”. Ja siitä mikä on toivomme perustana: “…saamme olla aina Herran kanssa”.

Uuden vuoden aloitus ei ole aina helppo. Saattaa olla pelkoa tulevaisuudesta. Saattaa olla pahaa mieltä menneestä. Aiemmat teot ja ajatukset kaduttavat. Tulossa olevat asiat ahdistavat jne. 

Meillä kristityillä on toivo tulevasta. Toivo joka kantaa jopa yli kuoleman. Toivo joka perustuu siihen että emme ole koskaan yksin, nyt tai tulevaisuudessa.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa