Tässä luvussa on tuttu kertomus ystävistä, jotka kantoivat halvaantunutta Jeesuksen luo katon läpi. Ei ehkä kovin tyypillinen reitti Jeesuksen luo. Millaisia reittejä voisimme löytää, kun haluamme ystäviämme ja sukulaisiakin viedä Jeesuksen luo. Pyörryksiin puhumisen yritykset eivät taida tehota moneenkaan. Vaivannäkö, sitkeys ja vahva välittäminen heijastuivat tässä ystävien toiminnassa nimenomaan käytännön tekona. Halvaantunut ei kai voinut muuta kuin maata vuotellaan, kun toiset tulivat ja ottivat vuoteen kannettavaksi. Olisi kiinnostavaa nähdä se uskon kautta lähteminen ja kuulla keskustelu, miten toimitaan, kun ei väen tungoksen takia mahduta ovesta. Jeesusta ei tuntunut purettu katto harmittavan.
Halvaantunut parani ja kantoi itse vuoteensa parannuttuaan. Parantuminen oli ilmeisen perusteellinen, koska voimia ja tasapainoa riitti vuoteen kantamiseen. Paikalla olleet totesivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” Rukoillaanpa, että voisimme sanoa samoin jopa usein.
Pirkko