Saarnaaja katsoo asioita näkyvän todellisuuden rajoissa. Ilman iankaikkisuuden näkökulmaa kaikkien kohtalo on sama. Jokainen kuolee ja lakkaa olemasta ”auringon alla”. Tämä on varsin lohduton näkökulma. Tieto näkymättömän todellisuudesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä tuo elämälle tarkoituksen ja toivon. Moni aikamme ihmisistä katsoo elämää samasta näkökulmasta kuin Saarnaaja. Iloitaan siitä, että me jotka tunnemme Jumalan, näemme kauemmas. Jaetaan rohkeasti näkökulmaa toisillekin.
Jae 9 on puhutellut minua siitä asti, kun nuorena luin sen ensimmäistä kertaa. ”Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.” Siihen kiteytyy, että Jumala on luonut elämään ilon aiheita, joita meidän tulee arvostaa. Meidän osamme on myös nähdä vaivaa ja tehdä oma osamme. Ja omalla tavallaan ”turhuus” on lohdullinen ajatus, koska silloin kun tekee virheitä, mittakaava auttaa. Kun omat tekoni ovat pieniä ja merkityksettömiä, minun ei tarvitse jäädä jumiin virheisiini. Ne ovat vain pisara meressä, ja unohtuvat pian. Toisaalta en myöskään saa meriittiä ansioistani. Näiden sijaan saan levätä Jeesuksen armon varassa.
Saarnaajan huomio köyhästä miehestä ja viisaudesta pysäytti minua. Monilla, joilla ei ole syystä tai toisesta merkittävää asemaa tai varallisuutta, on paljon viisautta. Pysähdytään kuuntelemaan ennakkoluulottomasti. Monesti minut on yllättänyt se, kenen neuvo tai sana on ohjannut minua oikeaan suuntaan.
Markuksen evankeliumi on täynnä toimintaa. Ihailen kirjoittajan kykyä kiteyttää ja kertoa olennainen. Nimenomaan Markuksen evankeliumi sopii luettavaksi sellaiselle, jolle kristillinen usko on vierasta. Teot puhuvat enemmän kuin sanat ja tämä evankeliumi on pakattu täyteen Jeesuksen tekoja.
Tässä ollaan vasta evankeliumin alkulehdillä, mutta Jeesus joutuu jo tekemään varotoimia, ettei pakkautuisi väkijoukon jalkoihin. Suomalaisena tätä on lähes mahdoton käsittää. Täällä ei ole koskaan missään niin paljoa ihmisiä. Asuessani Etu-Aasiassa jouduin kerran tilanteeseen, että kadulla väkimassa vei minua mukanaan ainakin parikymmentä metriä, ennen kuin pystyin pysähtyä. Ihmisiä on paikoittain niin paljon, että väki pakkautuu massaksi, jossa kukaan ei voi pysähtyä ja kaatuneet tallautuvat jalkoihin. Jeesus veti puoleensa niin paljon ihmisiä, että se oli jo vaarallista. Myös ”oppisopimuksella” kouluttautuneiden seuraajien teot lisäsivät Jeesuksen mainetta. Kun Jeesus meni kotiin, hän ei mahtunut syömään väkimäärän vuoksi ja kodin ympäristö oli pakkautunut täyteen väkeä. Ei ihme, että perhekin huolestui tilanteesta.
Ihanaa, että Jeesuksen näkökulma kattoi näkyvän maailman lisäksi taivaan valtakuntaan ja ajallisen lisäksi ikuisuuden. Koen että hän ei niinkään torjunut perhettään, kuin laajensi sitä. Hän tiesi mikä on Jumalan tahto hänelle. Jeesuksen ansiosta mekin olemme Jumalan lapsia ja saamme olla Jeesuksen sisaria ja veljiä.
Anna