Kategoria: Luemme Raamattua

2 Aik. 14

1 Tess. 4

Hyvää uutta vuotta! Kommenttivuoroihin tuli muutoksia, minkä vuoksi tällä viikolla olen (jälleen) kirjoittajana. Yllätyin iloisesti kun huomasin että kommenttivuoroni on samalla viikolla kun minulla tulee 20v Kohtaamispaikassa täyteen. Juhlaviikko siis!  Tämä (toivottavasti) näkyy myös viikon kommenteissa 🙂

Ennakkoinfona: tämä (juhla)viikko huipentuu sunnuntaihin, joten lue ainakin sunnuntain kommentointini tältä viikolta. Mutta nyt tämän päivän asiaan…

Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa. 

Pohdittuani asiaa tovin, niin tämän päivän tekstistä kertoisin siitä toivosta mikä kristityillä on. Siitä toivosta joka ylittää jopa kuolemaan liittyvän suremisen: “…ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa”. Ja siitä mikä on toivomme perustana: “…saamme olla aina Herran kanssa”.

Uuden vuoden aloitus ei ole aina helppo. Saattaa olla pelkoa tulevaisuudesta. Saattaa olla pahaa mieltä menneestä. Aiemmat teot ja ajatukset kaduttavat. Tulossa olevat asiat ahdistavat jne. 

Meillä kristityillä on toivo tulevasta. Toivo joka kantaa jopa yli kuoleman. Toivo joka perustuu siihen että emme ole koskaan yksin, nyt tai tulevaisuudessa.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa

2 Aik. 13

Tämä on surullista luettavaa. Vasta nyt Israel ja Juuda todella jakautuivat, sillä sota alkoi toden teolla ja 500 000 israelilaista sotilasta kuoli. Jerobeam oli johtanut kansan palvelemaan epäjumalia, kun taas Abian joukko huusi Herraa avuksi. Jumala puuttui tapahtumien kulkuun ja alakynnessä olleet voittivat taistelun.

1 Tess. 3

Yhteys ja rohkaisu ovat tärkeämpiä kuin ymmärrämmekään. Paavali näki sen ja huolehti Tessalonikan seurakunnasta lähettämällä Timoteuksen. Rohkaisu olikin molemminpuolista, kun seurakunnan usko lisäsi Paavalin ja Timoteuksen rohkeutta ja iloa.

Jokainen meistä tarvitsee välillä rohkaisua. Tämän on erityisen totta yksinäisten  kohdalla. Etäiset sanat kirjeessä eivät riitä, vaan tarvitsemme kohtaamista, läheisyyttä ja kosketusta. Rakastaminenkin onnistuu paraiten lähietäisyydeltä, kun voi hymyillä ja nauraa yhdessä. Yritetään tänään kohdata toisia. Rohkaisevat sanat, pistäytyminen tuttavan luona, puhelinsoitto, hymy tai juttelemaan pysähtyminen voivat tuoda paljon iloa päivään. Sellaisissa tunnelmissa on hyvä päättää mennyt vuosi.

Anna

2 Aik. 12

Tässä luvussa kerrotaan, kuinka Rehobeam asemansa vahvistuttua hylkäsi Herran lain. Sen seurauksena hän joutui vihollisten armoille. Jumala näki hänessä silti hyvääkin ja säästi hänet, kun hän nöyrtyi yhdessä johtomiesten kanssa. Onneksi meillä on armollinen Jumala, joka ei näe ainoastaan rikkomuksiamme, vaan myös sen mikä meissä on hyvää.

1 Tess. 2

Paavali on tätä kirjoittaessaan ollut vähän hankalassa välikädessä. Hän on joutunut lähtemään Tessalonikan seudulta nopeasti väkivallan uhan vuoksi ja häntä vastaan on varmasti seudulla liikkeellä paljon syytöksiä. Hän ei kuitenkaan ole voinut matkustaa takaisin Tessalonikan seurakunnan luokse puhumaan puolestaan. Nyt hän tuokin esille oman näkökulmansa asioihin. Hän on toiminut rohkeasti ja vilpittömästi, eikä ole hakenut palkkiota ihmisiltä vaan Jumalalta. Usein Paavali otti vastaan ylläpidon, mutta Tessalonikassa hän jatkoi palkkatyötä palvelutyön rinnalla, jotta ei kuormittaisi paikallisia. Paavali on antanut hyvän esikuvan ja toivoi, että jokainen voisi elää Jumalan mielen mukaisesti. Nykyaikana se tuntuu hyvin haastavalta ja vanhanaikaiseltakin. Todellisuudessa hyvä ei kuitenkaan koskaan vanhene. Jumala iloitsee vilpittömyydestä, aitoudesta, rehellisyydestä, rohkaudesta ja rakkaudesta. Sillä tiellä on hyvä kulkea.

Anna