Hyvää uutta vuotta! Kommenttivuoroihin tuli muutoksia, minkä vuoksi tällä viikolla olen (jälleen) kirjoittajana. Yllätyin iloisesti kun huomasin että kommenttivuoroni on samalla viikolla kun minulla tulee 20v Kohtaamispaikassa täyteen. Juhlaviikko siis! Tämä (toivottavasti) näkyy myös viikon kommenteissa 🙂
Ennakkoinfona: tämä (juhla)viikko huipentuu sunnuntaihin, joten lue ainakin sunnuntain kommentointini tältä viikolta. Mutta nyt tämän päivän asiaan…
Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa.
Pohdittuani asiaa tovin, niin tämän päivän tekstistä kertoisin siitä toivosta mikä kristityillä on. Siitä toivosta joka ylittää jopa kuolemaan liittyvän suremisen: “…ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa”. Ja siitä mikä on toivomme perustana: “…saamme olla aina Herran kanssa”.
Uuden vuoden aloitus ei ole aina helppo. Saattaa olla pelkoa tulevaisuudesta. Saattaa olla pahaa mieltä menneestä. Aiemmat teot ja ajatukset kaduttavat. Tulossa olevat asiat ahdistavat jne.
Meillä kristityillä on toivo tulevasta. Toivo joka kantaa jopa yli kuoleman. Toivo joka perustuu siihen että emme ole koskaan yksin, nyt tai tulevaisuudessa.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.
— Tomppa