Tässä luvussa kerrotaan, kuinka Rehobeam asemansa vahvistuttua hylkäsi Herran lain. Sen seurauksena hän joutui vihollisten armoille. Jumala näki hänessä silti hyvääkin ja säästi hänet, kun hän nöyrtyi yhdessä johtomiesten kanssa. Onneksi meillä on armollinen Jumala, joka ei näe ainoastaan rikkomuksiamme, vaan myös sen mikä meissä on hyvää.
Paavali on tätä kirjoittaessaan ollut vähän hankalassa välikädessä. Hän on joutunut lähtemään Tessalonikan seudulta nopeasti väkivallan uhan vuoksi ja häntä vastaan on varmasti seudulla liikkeellä paljon syytöksiä. Hän ei kuitenkaan ole voinut matkustaa takaisin Tessalonikan seurakunnan luokse puhumaan puolestaan. Nyt hän tuokin esille oman näkökulmansa asioihin. Hän on toiminut rohkeasti ja vilpittömästi, eikä ole hakenut palkkiota ihmisiltä vaan Jumalalta. Usein Paavali otti vastaan ylläpidon, mutta Tessalonikassa hän jatkoi palkkatyötä palvelutyön rinnalla, jotta ei kuormittaisi paikallisia. Paavali on antanut hyvän esikuvan ja toivoi, että jokainen voisi elää Jumalan mielen mukaisesti. Nykyaikana se tuntuu hyvin haastavalta ja vanhanaikaiseltakin. Todellisuudessa hyvä ei kuitenkaan koskaan vanhene. Jumala iloitsee vilpittömyydestä, aitoudesta, rehellisyydestä, rohkaudesta ja rakkaudesta. Sillä tiellä on hyvä kulkea.
Anna