Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 3

Petollinen toiminta ei kuulunut Daavidin toimintatapoihin. Hän ei halunnut kuninkaaksi hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan hänen päällikkönsä Joab toimi niin. Hän oli katkera Abnerille veljensä tappamisesta taistelukentällä ja toimi petollisesti Daavidin selän takana. Joabin teko meinasi muuttaa koko hyvän rauhan tilanteen päälaelleen. Kansa oli varmasti viel kahden vaiheilla onko Daavid hyvä kuningas, jota kannattaisi seurata. Petollinen Saulin taitavan sotapäällikön tappaminen rauhan neuvottelujen jälkeen olisi hajaannuttanut varmasti kansan. Daavid kuitenkin julisti syyttömyytensä avoimesti koko kansan edessä. Hän ei suojellut taitavaa sotapäällikköä Joabia. Hän kertookin olevansa heikko, vaikka hänet on voideltu kuninkaaksi ja Joabin vahva. Hän tiesi ettei voisi taistella Joabia vastaan ja jätti asian Jumalalle.

Johtajien avoin ja rehellinen virheiden esiintuominen olisi pelastanut monen kansan kohtalon, pienemmässä mittakaavassa monen yrityksen ja yhteisön. Virheiden myöntäminen julkisesti onkin vaikeaa, mutta niiden myöntäminen pelastaa yhteisön tai yrityksen. Turhaan Jeesus ei sano, se mitä teette pimeässä julistetaan katoilta. Itselle tulee noista sanoista mieleen rehellisyys pienissäkin asioissa. Meidän ei tarvitse ottaa toisten virheitä omiksemme suojellaksemme toista vaikkapa työyhteisössä, koska toinen voi jatkaa tekojaan ja asiat hänen kohdallaan voivat vain pahentua. En tarkoita toisen häpäisemistä julkisesti hänen virheidensä takia, vaan tarkoitan petollisen toiminnan paljastamista, sellaista joka rikkoo lakeja tai muita säädöksiä. Ei ole mukava olla asemassa, jossa pitäisi paljastaa toisen petollisuus, mutta silloin annan toiselle myös mahdollisuuden muutokseen. Joabin kohdalla Jumala rankaisi häntä myöhemmin. Daavidin kohdalla kansa ymmärsi ettei hän ollut toiminut petollisesti. Jos sinun eteesi tulee tällainen tilanne niin rukoile rohkeutta ja viisautta asioiden käsittelyyn. Väärintekemiseen puuttuminen ei ole aina helppoa eikä se aina tuota edes toivottavaa lopputulosta, mutta kuitenkin se voi pelastaa jonkun ihmisen tai jopa monia ihmisiä. Herra antakoon viisautta tänään kulkea hänen tiellään rehellisesti. Antakoon hän meille rohkeutta tarttua epäkohtiin vakaasti, mutta armollisella tavalla.

Hepr. 2

Monet virrat virtaavat ja vievät helposti mukanaan. Varuilla oleminen tarkoittaa tarkuutta ja tunnollisuutta sanan tutkimisessa ja opetuksessa olemista, seurakunta yhteydessä olemista. Uskoon kuuluu jatkuva oppiminen ja uskon perusteiden kertaaminen. Herkästi elämä vie ja asiat unohtuvat, sen takia tarvitaan jatkuvaa asioiden muistamista. uskon asioistakin voi tulla ulkonaisesti noudatettavia tapoja, sanojen sisältö jää unohduksiin ja opetetut asiat unohtuvat. Tämän takia tarvitsemme toisia uskovia, jatkuvaa opetusta.

Meidän suhdetta Jumalaan kuvataan eri tavoin raamatussa. Meillä on Jumala,joka on meidän Isämme. Tässä luvussa puhutaan Jeesuksesta meidän veljinä. Jeesuksen piti joka suhteessa tulla veljiensä kaltaiseksi, ihmiseksi. Tässä mainitaan  syy, ” jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit.” Hän on käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän pystyy auttamaan niitä joita koetellaan. Jeesus ei vain istu valtaistuimella kuninkaana, vaan hän on auttaja kiusausten ja kärsimysten keskellä. Eräs puhuja kertoi raskaista jatkuvista kärsimyksistään. Hän ei kohdannut mitään ihmeparantumista eikä kokenut muutakaan erityistä kasvua ihmisenä kärsimysten keskellä. Hän ei löytänyt niistä mitään mieltä. Hän kuvasi toiselle ihmiselle tilannettaan varpusena, jonka Jumala on vain päättänyt tiputtaa maahan mielivaltaisella tavalla. Toinen sanoi hänelle, mutta sinä putoat maahan Jumalan kanssa. Nämä yksinkertaiset sanat lohduttivat häntä. Vaikka elämän kärsimykset tuntuvatkin mielettömiltä ja järjettömiltä, niin Jeesus on niissä kanssasi. Hän on apuna kärsimyksen keskellä, hän tietää mitä kärsimys on. Antakoon Jumala sinulle lohdutusta tänään, Jeesus on kanssasi tänäänkin.

Mika

2. Sam. 2

Miten usein kysyn Jumalalta seuraavaa askelta tai voinko mennä? Ymmärrän, että en voi koko ajan kysellä ja olla vain paikallani, mutta voisinko kysyä Jumalalta viisautta mitä tehdä seuraavaksi. Elämä tuntuu aika rutiininomaiselta, tietyn rytmin noudattamiselta. Mitään hirveän mullistavaa ei tapahdu arkisessa elämässä. Joskus rutiineihin tulee muutoksia ja se helposti ärsyttää, kuten auton vikavalon palaminen. Elämässä tapahtuu kuitenkin asioita jatkuvasti. Monesti emme edes huomaa mitä kaikkea ympärillämme tapahtuu, kun tuijotamme omia rutiineja. Voisinko pysähtyä miettimään ja rukoilemaan, mitä seuraavaksi. Daavid kysyi Jumalalta voinko mennä johonkin Juudan kaupunkiin ja mihin kaupunkiin voisin mennä. Hän olisi voinut vain mennä jonnekin kysymättä, mutta hän pysähtyi kysymään asiaa Jumalalta. Voisiko elämääni rytmittää kysymykset voinko mennä ja mihin? Voisinko rukoukseen lisätä myös mitä sanoisin ja milloin? Voisinko näiden kysymysten kautta löytää kutsumukseni tietä, evankeliumin kertomisen tietä, Jumalan hvyyden ja rakkauden välittämistä lähimmäiselle?

Abnerin huusi Joabille: »Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?»” Hänen sanansa kuvaavat nykyisten sotien mielettömyyttä. Herra anna rauha sotien keskelle, sua meidän elää rauhaisaa aikaa, ettei veli sotisi veljeään vastaan ja katkeroittaisi toisten mieltä. Tulkoon rauha maan päälle, sinun valtakuntasi, aamen.

Hepr. 1

Jeesus syntyi maailmaan puhdistamaan synnit, nyt hän istuu Majesteetin oikealla puolella. Syntimme on sovitettu, rikkomukset tehty mitättömäksi. Sovitus koskee kaikkia, jotka ottavat sen lahjana vastaan. Evankeliumi on yksinkertainen, toisille hulluutta, mutta meille Jumalan voima. Me olemme puhtaita ja kelpaamme Jumalalle. Kolmiyhteinen Jumala on pelastanut meidät, siihen tarvittiin Jumalan pojan sovitus kuolema. Jeesus ei ole siis enkeli, hän on Jumala. Hän ei myöskään ole vain hyvä opettaja, vaan Jumala, ihmiseksi syntynyt. Tuntuu käsittämättömältä ymmärtää, että Jumala on elänyt maan päällä ihmisenä. Jumala on kokenut koko ihmiselämän kirjon, mutta kohdannut synnin kauheuden ristinkuolemassa. Hän elää ja hallitsee, ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Hän on kutsunut meidät seuraajakseen, omikseen lapsikseen. Kiitos Jeesus tänäänkin sinun armostasi, minun Jumalani ja Herrani.

 

 

Mika

2. Sam. 1

Daavid joutui elämään kuoleman vaarassa sen jälkeen kun oli joutunut Saulin vihan kohteeksi. Saul tiesi Daavidin olevan valittuna kuninkaaksi ja yritti tappaa hänet. Daavid joutui pakenemaan sen takia Saulia pitkän aikaa. Saul piti häntä vihamiehenään, mutta Daavid ei katkeroitunut eikä iloinnut Saulin kuolemasta. Hän itki kun Sauli kuoli, itku oli aitoa surua, syvempää kuin sanat: osanottoni. Tässä on esimerkkiä aidosta vihollisen rakastamisesta.

Ihmisen kuolema tuo läheisille surun, silloin yleensä ihminen reakoi suruun itkulla. Lähi-idän kulttuurissa pidettiin ja pidetään vieläkin valittajaisia ja itketään paljon, lisäksi revittiin vaatteet ja paastottiin. Suru ilmaistiin hyvin konkreettisesti. Monelta meistä on kuollut läheinen ja tiedämme mitä suru on, tiedämme, mitä on menettää toinen ihminen. Vaikka meillä kristittyinä on löheisen jälleennäkemisen toivo, suru on silti läsnä kuolemassa. Suremisella on oma aikansa, mutta läheisen kaipuu jää. Muisto toisesta jää elämään. Daavid teki Saulin ja Joonatanin kuolemasta laulun. Sitä varmasti laulettiin myöhemminkin muistona. Lauluilla onkin merkitystä muiston ylläpitämisenä, toisinaan laulun kuuleminen voi tuoda myös ikävätkin muistot. Menetyksen läpi käyminen on kuitenkin tärkeää, tärkeää on ollut ainakin itselle, että surun on saanut jakaa toisen tai toisten kanssa. Toisen ilmaisema osanotto on ollut lohduttavaa. Meitä kehotaankin itkemään itkevien kanssa. Yhteinen itku on yhteistä toistemme taakkojen jakamista. Ole rohkeasti mukana jakamassa toisen surua, älä jää yksin surusi kanssa, jaa se jonkun kanssa. Meidän tehtävä on kantaa toistemme taakkoja, myös surua.

Filem. 1

Kirjeen ensimmäinen lause herätti miettimään Paavalin asennetta. Hän tervehtii vankilasta, mutta ei valittavalla tavalla. Hän vain toteaa olevansa vankina Kristuksen Jeesuksen takia. Vankilaolot olivat niin karmeat, että en pystyisi ajattelemaan mitä kaikkea Paavali koki siellä. Uskoisin, että hänellä on ollut vaikeita hetkiä, niihin hän viittaa joissakin kirjeissäänkin, mutta enemmän hänen kirjeissään välittyy rohkaisu, kiitollisuus, rakkaus sisaria ja veljiä kohtaan. Tässäkin kirjeessä Filemonille välittyy rohkaisu, usko hyvään ja rakastavaan Jumalaan. ”Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.” Kaiken pahuuden, kärsimyksen, sairauden, epäoikeudenmukaisuuden keskellä tulisi ymmärtää Jumalan hyvyys. Seurakunnan tulee rukoilla Jumalan hyvyyden esiin tulemista elämämme keskellä. Me olemme Jumalan hyvyyden ja rakkauden lähettiläitä.

Paavali mainitsee myös Timoteuksen, joka lähettää myös terveisiä rakkaalle Filemonille. Hän ei ollut yksin, vaikka oli vankilassa. Häntä käytiin katsomassa, jos se oli mahdollista. Ehkä hänellä oli Rooman kansalaisena hieman vapaampia vankila-aikoja, sillä vankilakertoja taisi olla useampi kerta. Hän ei kuitenkaan ollut yksin, häntä ei jätetty seurakunnan puolelta yksin. Yksinäisyys on yksi suurimpia kirouksia Suomessa. Tilastot kertovat, että 65 % suomalalaisista kokee yksinäisyyttä toisinaan. Joka kymmenes suomalainen kokee yksinäisyyttä jatkuvasti, erityisesti yksinäisyys korostuu alle 25 vuotiailla. Seurakuntana meillä on mahdollisuus tarjota yhteisöä, johon voi tulla. Seurakunta on paljon enemmän kuin jumalanpalvelukset kerran viikossa. Rohkaistaan toisiamme Paavalin tavoin osallistumaan yhteisesti toistemme tukemiseen, vierellä olemiseen, osallistumaan pienempiin ryhmiin, joita kohtaamispaikassakin on tarjolla.

Mika