Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 6

Herran liiton arkun käsittelyyn oli annettu tarkat ohjeet. Se piti kantaa tietyllä tavalla eikä sitä olisi saanut kuljettaa vankkureilla. Papit olivat joko unohtaneet säädökset tai eivät välittäneet niistä ja sen takia pappi Ussia kuoli. Toiselle kerralla se tuotiin kaupunkiin oikealla tavalla. Jumalan pyhyys on pelottavaa, Ussia kuoli koskettuaan liiton arkkiin. Hän rikkoi Jumalaa vastaan ja kuoli. Jumalan pyhyyden loukkaamisen seuraus oli konkreettista ja pelottavaa. Daavid pelkäsi eikä ihme. Ehkä hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään kohtaamaan ja näkemään Jumalan pyhyyden, joka on pelottavaa. Heprealaiskirje viittaa vanhan testamentin pelottavaan Jumalaan ja muistuttaa samalla, että kyse on samasta Jumalasta, mutta meillä on välimies, Jeesus Kristus. Hänen ansiostaan voimme lähestyä pyhää Jumalaa ilman pelkoa kuolemasta.

Daavidin tanssi ja hyppi Jumalan arkun edessä. Se on jotain suomalaiselle jäyhyydelle vierasta. Katsoisinko tanssivaa ja hyppivää uskovaa Daavidin vaimon Mikalin tavalla halveksien? Olisiko tanssi sopivaa omasta mielestäni? Mikal oli lukinnut mielestään kuninkaalle soveliaat käyttäytymisen tavat. Hän näki Daavidin narrina, mutta Daavidin vastaus oli hyvin nöyrä. Hän ei ensinnäkään hävennyt hyppimistään ja tanssiaan, koska hän teki sen Herralle eikä ihmisille. Mikal sanoi Daavidin olleen narri ja arvoton ihmisten edessä, Daavid vastasi olevansa arvoton Jumalan edessä. Hän olisi valmis menemään vieläkin pidemmälle alentumisessaan voidakseen iloita Herran edessä. Ilo Jumalassa voi olla itsensä alentamista ihmisten edessä, halveksittavaan asemaan asettumista. Voisinpa ajatella Daavidin tavalla, minä iloitsen Herrasta, hänen läheisyydestään ja hänestä, vaikka tanssien ja hyppien välittämättä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelisivat. Herra anna minulle nöyryyttä ja rohkeutta ilmaista iloani sinun edessä. Anna minulle iloa, joka ilmaisee sinun voimaasi ja kunniaasi rohkealla tavalla.

Hepr. 5

Jeesuksen elämä maanpäällä oli paljon muutakin kuin opettaminen ja sairaiden parantaminen. Hän joutui käymään läpi ihmisen elämän suruja ja iloja. Jeesuksen ihmiselämän rukouskin oli itkua ja huutoa Jumalan, Isän puoleen. Jeesuksen rukousta kuvataan uhrirukouksena kuoleman edessä. Hänen rukouksensa kuultiin ja hän pelastui kuolemasta. Kuolemasta pelastuminen viittaa siihen, että Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan hän nousi ylös kuolleista. Jeesuskin tarvitsi rukousta. Torkemmin evankeliumeissa kuvataan Jeesuksen tuskaista rukousta Getsemamessa.. Hän tiesi kuolevansa, tiesi kohtaavansa hirvittävän synnin kirouksen lankeavan päällensä. Jeesus kuvasi tilaansa Getsemanessa kuoleman tuskaksi. Hän rukoili Getsemanessa niin, että hikoili tai ehkä hikoili tuskissaan. Rukous lähti syvästä tuskasta, huudon ja itkun kanssa. Jeesuksen rukous kohdistui kuitenkin Isän puoleen. Hän jouti käy,ään ihmisen tahdon taistelun kuoleman edessä, kun hän rukoili Isän tahdon toteutumista eikä oman ihmisen tahdon toteutumista. Hänen rukouksensa kuultiin, kuolema oli Jumalan tahto, ilman sitä sovitus ei ollut mahdollinen. Jumalan tahto oli myös se, että Jeesus nousi kuolleista.

Toisinaan elämän tuska saa itkemään, joskus tuska on niin kova, että se tulee esiin huutona. Sisäinen paine on niin kova, että se tulee jotenkin purkaa. Kyse ei ole kuitenkaan raivosta, vaan äärimmäisen tuskan purkautumista. Meidänkin rukouksiamme kuvataan uhrina, jotka nousevat Jumalan eteen. Ilmestyskirjassa kuvataan rukousten nousevan Jumalan edessä olevaan kultamaljaan. Meidän kaikkien kaikki rukoukset nousevat Jumalan eteen jatkuvasti ympäri maailmaan. Yksikään rukous ei jää kuulematta eikä yksikään rukous häviä mihinkään. Se jää Jumalan eteen uhrina. Ollaan tänäänkin rohkeita ja kestäviä rukouksessa. Jatketaan rukousta läheistemme puolesta ja jatketaan rukousta vaikka sama rukous olisi jatkunut vuosikymmeniä. Yksikään rukous ei ole turha. Herra anna voimaa olla kestävä rukouksessa tänäänkin.

Mika

2. Sam. 5

Jumala toimii eri tavoin joskus samassakin tilanteessa. Emme voi määrätä Jumalaa, mutta Jumala voi määrätä meitä. Joskus Jumala muuttaa olosuhteita ja joskus ei, joskus hän tuntuu sanovan eri tavalla samassa tilanteessa. Daavid kysyi Herran tapaa toimia kahdessa filistealaisten hyökkäyksessä, Jumala antoi molempiin yksilöllisen tavan toimia. Meidänkin tulisi asennoitua olemaan avoimia Jumalan tapaan toimia. Meille on luontaista toimia rutiininomaisesti, Jumala ei ole sidottu kuitenkaan meidän rutiineihin. Tietyt tavat toimia esimerkiksi jumalanpalveluksessa tuovat selkeän järjestyksen ja rutiineilla on oma paikkansa, mutta onko meillä tilaa omassa elämässä Jumalan vapaalle toiminnalle.

Pitäisikö pysähtyä kysymään Jumalalta Daavidin tavoin ja rukoilla ainakin useammin? Rukousvastauksetkin ovat usein yllätyksellisiä tai ehkä emme odota sellaista vastausta kuin odotimme ennalta. Paavali kehottaa rukoilemaan lakkaamatta, rukouksen tulisi olla luonnollinen osa elämässämme. Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. Johdatus rikkoo usein meidän omaa rutiininomaista elämäämme , mutta se on siunattua elämää ja rikkaampaa elämää. Jumala voi tuoda yllätyksiä elämäämme, jotka eivät tunnu mukavalta, kun rikkovat pienet elämämme rutiinit. Kuitenkin itse olen huomannut tulleeni myös siunatuksi, niissä pienissä johdatuksen hetkissä. Johdatuksella viittaan siihen, että olen huomannut Jumalan vieneen minut johonkin hetkeen vaikkapa toisen ihmisen vierelle. Arjen keskellä ei vain tule ajatelleeksi niin, että tässähän Jumala minua johdattaa. Jumala johdata minua ja anna rukouksen olla luonnollinen osa elämääni, sinähän olet aina kanssani. Anna minun muistaa se.

Hepr. 4

Vanha ystäväni seurakunnasta otti vuosien jälkeen yhteyttä minuun. Kävimme nuoruudessa yhdessä seurakunnassa. Jossakin vaiheessa hän lakkasi käymästä kokonaan ja yhteydenpito hänen kanssaan jäi muutenkin. Myöhemmin hän kertoi minulle kuinka oli vaikeaa alkaa taas käymään kirkossa, kun hänestä tuntui niin kelvottomalta. Tunne siitä ettei kelpaa voi nostaa kirkon kynnystä liian suureksi. Ystäväni alkoi alkoi kuitenkin taas vuosien jälkeen käymään kirkossa. Kelvottomuuden tunne voi estää tulemasta yhteyteen toisten uskovien kanssa. Se on kuitenkin valhe, jokainen kelpaa Jumalalle, jokainen on toisaalta kelvoton omien tekojensa ansiosta, mutta kelpaa Jumalalle Kristuksen tähden.

Tässä luvussa varoitetaan paaduttamasta itseään. Lopussa kehotetaan tulemaan rohkeasti armon istuimen eteen. Jeesusta on koeteltu niin kuin meitäkin, hän ymmärtää kiusauksemme ja tietää mitä on ollut kiusauksissa ja koettelemuksissa. Kirjoittqja kehottaa pyrkimään kaikin voimin Jeesuksen armon istuimen eteen, josta saamme avun silloin kun tarvitsemme. Kiusausten keskellä tulee kääntyä auttajamme puoleen, jos lankeamme kiusaukseen niin kääntykäämme hänen armonsa puoleen eikä omaan itseemme ja kelvottomuuteemme. Kristittynä emme voi vedota meille annettuihin huonoihin arvosanoihin ja jäädä tuijottamaan niitä, vaan meidän tulee kääntyä armollisen opettajamme puoleen ja pyrkiä kaikin meille annetuin voimin armon istuimen eteen. Tule rohkeasti mukaan toisten uskovien yhteyteen kirkkoon. Jos kynnys tuntuu liian korkealta niin muista, että sinä pystyt astumaan sen yli. Sinä kelpaat Kristuksen tähden.

Mika

2. Sam. 4

Saulin poika tapettiin viekkaalla tavalla, petollisesti. He luulivat pääsevänsä Daavidin suosioon, mutta toisin kävi. Daavid tapatti heidät, samoin kävi miehelle, joka kertoi tappaneensa Saulin. Daavid tiesi ennustukset, että hänestä tulee kuningas. Hän uskoi  Jumalan lupaukseen, mutta ei halunnut sen tapahtuvan petollisella tavalla. Hän ei myöskään iloinnut vihamiehensä kuolemasta. Miten minä iloitsen jos minua kohtaan ikävästi käyttäytynyt joutuukin huonoon asemaan? Iloitsenko vihamieheni epäonnistumisesta? Näin ei saisi olla, vaan minun tulisi siunata. Daavid ei tyytynyt halpoihin keinoihin pyrkiessään päämääräänsä, hän halusi turvautua Jumalaan eikä ihmisiin, kelvottomiin ihmisiin ja keinoihin. Minunkaan ei pitäisi sellaista tehdä. Jaakob kehottaa kirjeissään meitä olemaan vakaita siinä mitä teemme eikä “kahtaalle horjuvia ihmisiä, epävakaita kaikessa mitä teemme. Vakaa ihminen ei pyri päämääräänsä keinolla millä hyvänsä, vaan selkeästi, avoimesti toimimalla. Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan yhdessä totuuden kanssa.

Hepr. 3

Luvussa varoitetaan monta kertaa sydämen paatumisesta, epäuskosta. Ensin kehotetaan katsomaan Jeesukseen, jonka olemme tunnustaneet Herraksemme. Epäuskosta tulee mieleen kaikenlainen uskon vastakohta ja myös sellainen usko, joka näyttää uskolta, mutta ei ole sitä. Raamattussa varoitetaan ihmisistä, joilla on uskon ulkokuori, mutta he kieltävät uskon pelastavan voiman. Epäuskosta tulee myös mieleen myös uskoa jäljittelevä usko, jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä uskosta Jeesukseen. Kristinuskonnosta irtaantuneita uskontoja on syntynyt paljon ja monella on miljoonia seuraajia. Paavali puhuu uskon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja nuhtelee galatalaisia, kun he ovat siirtyneet uskon tieltä tekojen tielle.

Epäuskoinen ei usko Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön. Hän haluaa lisätä siihen jotakin muuta. Itsestä tuntuu, että suurin vaara on omien tekojen tie, joka on ylpeyttä. Ajatus, että olen niin vahva etten tarvitse pelastajaa, tuntuu olevan aina läsnä. Tuntuu vaikealta myöntää tarvitsevansa jotakin ulkopuolista pelastaa tai ainakin tunnustaa olevansa täysin riippuvainen minun itseni ulkopuolella olevasta pelastajasta. Tuskin kukaan ihminen haluaisi elää täysin toisen avun varassa. Uskossa on kuitenkin kyse meidän ulkopuolelta tulevasta pelastuksesta, Jeesuksen sovitustyöstä. Epäuskoinen ei halua Jeesuksen tarjoamaa pelastusta. Hän haluaa olla riiippumaton Kristuksesta. Miten epäusko voi vallata meidät ja miten paatumus tapahtuu? Ehkä paatumus on sitä ettei näe omassa tilanteessa mitään väärää, paatunut voi uskoa, mutta omalla tavallaan. Uskosta tulee silloin vain ulkokuori. Teot voivat myös syrjäyttää uskon, jolloin ihminen kääntyy pois evankeliumin tarjoamasta armosta. Tänäänkin haluan rohkaista luottamaan Jumalan armoon, pidetään siinä kiinni. Herra vahvista tänäänkin uskoamme ja luottamusta sinuun koko elämämme painolla. Kiitosta armostasi tänäänkin.

Mika