Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 5

Tämän päivän tekstin kohdalla tekee melkein mieli pidättää hengitystä, kun kaikki tuntuu sujuvan aivan käsikirjoituksen mukaan: kaikki johtomiehet ovat paikalla, leeviläiset asemissa, kaikki ovat pukeutuneet, pyhittäytyneet ja kaikin tavoin valmistautuneet asianmukaisesti. Tapahtuu paras mahdollinen, eli Herra kirkkaus täyttää temppelin. Jostain syystä ilahdun jälleen siitä, että Jumala ei odota hänelle mahdollisesti suunniteltua täydellistä hetkeä seremoniassa, vaan pappien on sopeuduttava Hänen ajoitukseensa. Minusta näyttää siltä, että Jumala harvoin tyytyy ihmisten asettamiin odotuksiin ja aikaikkunoihin, vaikka ne olisi suunniteltu kuinka hyvin.

Matt. 27

[2]  Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.

[8]  Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 

[9]  »Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!»

[17] Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 

[18] ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 

[19]  jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

(Ps.22.2, 8-9, 17-19)

Jeesus julisti hyvää sanomaa siitä, kuinka Jumala tulee ottamaan paikkansa kuninkaana kansansa ja luomakuntansa keskellä. Ihmiset odottivat Salomon kaltaista kuninkaallista loistoa. Kun kuningas saapui, hänen kruununaan oli piikkikruunu ja valtaistuimenaan risti.

Niin, Jumala ei täytä ihmisten asettamia ikkunoita.

Rakas Jumala, avaa minun sydämeni jälleen ottamaan vastaan sinun ristintyösi.

Ada

2. Aik. 4

“Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojan pojan Juudan Heimosta, ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista…” (2.Moos.35:30-32)

Ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan jonkun täyttyneen Pyhästä Hengestä on silloin, kun Jumala kertoo varustaneensa tehtäväänsä Besalelin, joka valmisti Telttamajaan tulleet esineet. Samantapaisesti mainitaan erikseen nimeltä Hiram-Abi, “viisas ja taitava mies”, joka suoritti käytännössä temppelin esineiden valmistamisen. Miten monilla eri tavoilla Jumala voikaan varustaa! Kaikenlaisille taidoille on käyttöä Jumalan työssä.

Matt. 26

Pysähdyin tämän päivän luvussa Jeesuksen rukoukseen Getsemanessa. Olen itse joskus ajatellut, että täydellinen kuuliaisuus Jumalalle näyttäisi siltä, että on reipas tai vähintäänkin rauhallinen myös koettelemusten edessä. Kuitenkin Jeesuksen kerrotaan kokeneen voimakasta murhetta ja ahdistusta. Olen miettinyt, onko väärin rukoilla vapautusta tai helpotusta vaikeuden edessä, jos se vaikka kuuluukin jollain tavalla Jumalan suunnitelmaan. Kuitenkin Jeesus rukoili toistuvasti, että malja menisi hänen ohitseen, vaikka selvästi ymmärsi sen merkityksen. Samalla hän asettuu täysin Isän tahdon alle. Jeesuksen esimerkki puhuttelee minua paljon.

Olen puhunut paljon uskosta osattoman ystäväni kanssa, joka uskoo rakastavaan Jumalaan, mutta jolle kärsivä Jumala on käsittämätön ajatus. Mietin, miten paljon rakkaus ilmenee juuri siinä, että on valmis kärsimään rakkauden kohteen puolesta. Joka rakastaa, ottaa sen riskin, että tulee torjutuksi tai menettää rakkaansa. Joka rakastaa, kärsii kun rakkauden kohde kärsii – ja on jopa valmis antamaan itsensä tilalle, jos mahdollista. Jeesus olisi voinut kääntyä pois, mutta rakkaus Isää ja meitä kohtaan sai hänet jäämään ja rukoilemaan “toteutukoon sinun tahtosi”.

Kiitos Jeesus rakkaudestasi. Kiitos, että annoit kaikkesi.  

Ada

2. Aik. 3
Raamatussa kuvataan temppeliä ja ilmestysmajaa useaan kertaan hyvin yksityiskohtaisesti. Temppelissä oli palmunlehviä ja granaattiomenoita ja kerubeja vartijoina – aivan kuten Eedenissä. Pysähdyin jälleen miettimään komeita pylväitä, jotka olivat mitä ilmeisimmin kansakunnan ylpeys. Boaz oli Salomon itsensä esi-isä, Jakim taas on Aikakirjoissa mainittu pappi (1.Aik.9:10). Voisivatko pylväiden nimet symboloida kuningassukua ja pappissukua?

Matt. 25

Syntiinlankeemuskertomuksessa Adam ja Eeva piiloutuivat, pakenivat puutarhan suojiin. Läpi Raamatun kohtaamme niitä, jotka piiloutuvat ja pakenevat Jumalan edestä. Yhden talentin saanut palvelija odottaa ankaraa isäntää, piilottaa talenttinsa ja pakenee vastuutaan.

Nämä Matteuksen evankeliumin kohdat ovat vaivanneet minua. Ne tekee mieli ohittaa, piilottaa seuraavan sivun taakse ja paeta seuraaviin, itselle selkeämpiin kohtiin. Pari vuotta sitten väsyin tähän ja etsiydyin kuuntelemaan Radioraamattupiiriä. Eero Junkkaala totesi kyseisessä jaksossa, että nämä kohdat tuntuvat meistä hankalilta, sillä ne laittavat kuulijan selkä seinää vasten – ja Jeesus tekee sen rakkaudessaan ja ihan tahallaan. Opetuslapset ja lukija ovat seuranneet Jeesusta nyt kolmen ja puolen vuoden opetustyön läpi, nähneet hänen toimintansa ja sen hedelmät. Nyt on aika sitä taustaa vasten tehdä selväksi se tosiasia, että lopussa on kaksi porukkaa, ja joka ikinen varmasti ymmärtää, kumpaan joukkoon haluaa kuulua. 

Minua Junkkaalan ajatus rauhoitti. Selkä seinää vasten tai vaikka päällä seisoen, tiedän kyllä kenen joukoissa haluan seistä. Toisaalta se auttoi ymmärtämään, miksi vertauksissa on morsiusneitoja, jotka eivät olleet oikein varustautuneet tehtäviinsä ja pelokas palvelija. He ovat seisseet liepeillä ja tulleet ikään kuin porukan mukana olematta kuitenkaan tietoisesti osallisia. Jeesus asettaa heidät ja meidät tässä tiukalle paikalle nyt, kun on aikaa tehdä valintoja, pohtia ja ottaa tietoisia askeleita. Jumala kutsuu meitä, meitä kaikkia jotka olemme vajavaisia ja virheellisiä, hengessämme köyhiä ja murheellisia, monessa epäluotettavia ja ailahtelevia: älkää piiloutuko, älkää paetko. Tulkaa minun luokseni, joka olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Tähän voi vastata esimerkiksi jotenkin näin:

Rakas Jumala, minä tahdon kuulua sinulle. Auta minua näkemään, mitä se tänään tarkoittaa.

Ada