1. Aik. 8, Luuk. 1

1 Aik. 8

Aikakirjat ovat saaneet maineensa sukuluetteloista ja tämä luku on esimerkki juuri niistä! Vuorossa on Benjaminin jälkeläisten luettelo. He asuivat Jerusalemia ympäröivällä alueella, joten pienuudestaan huolimatta benjaminilaiset saattoivat olla tärkeä heimo.  Sinänsä on mielenkiintoista, että eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi eikä Benjaminiksi tai vaikka jonkinlaiseksi sekoitukseksi näistä kahdesta nimestä. Olisiko ollut niin, että koska valta oli Juudan heimolla, niin nimi tuli sitä kautta?

Merkittävin nimi listassa on kuningas Saul.  Hänestä eteenpäin sukua jatkoi hänen pojanpoikansa Mefiboset, josta tässä käytetään nimeä Meribbaal. Wikipediassa tämä selitetään niin, että jossakin vaiheessa Baalin palvontaa alettiin inhoamaan niin paljon, että Baal korvattiin nimissä sanalla häpeä (bōšet). Näin siis ainakin wikipedia sanoo ja se kyllä selittäisi nämä nimet.  On sinänsä mielenkiintoista, että miksi Saulin suvussa annettiin Baaliin viittaava nimi?  Näin teki jopa Jonatan, joka oli Daavidin ystävä ja hengenheimolainen. Joskus meille tulee historiasta idealistinen kuva, eikä muisteta sitä, että silloinkin ihmiset olivat aivan yhtä epävarmoja ja häilyväisiä kuin nykyäänkin. Monet Israelin kuninkaatkin palvoivat mieluummin Baalia tai vähintään pitivät sitä mahdollisuutta avoinna. Ehkä Jonatan oli tässä suhteessa samanlainen?

Luuk. 1

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on oikeastaan prologi. Se kuvaa ympäristöä, johon Jeesus syntyi. Usein korostetaan sitä, että Jeesus syntyi köyhyyteen, tallissa ja huonossa oloissa. Tämä on tietysti totta, mutta tässä luvussa käy myös ilmi, että Jeesus syntyi rukoilevien ja uskollisten ihmisten keskelle. Rikkauttakin on monenlaista.

Enkeli sanoi Johanneksesta, että hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa. Johannes valmisti tietysti tietä Jeesukselle, mutta mitä tuo lause muuten tarkoittaa?  Elian henki -ilmaisua käytetään jo Vanhassa Testamentissa, kun Elian hengen sanottiin siirtyneen hänen oppilaaseensa Elisaan.  Mutta mitä sillä on tekemistä Johannes Kastajan kanssa? Toki Eliaa ja Johannesta yhdistää erämaa ja yksinäisyys. Molemmat olivat napit vastakkain kuninkaan kanssa.  Siihen helposti löydettävät yhteydet sitten loppuvatkin. Elia ja Elisa olivat molemmat tunnettuja voimateoistaan, eivät niinkään puheistaan. Johanneksesta muistetaan vain parannussaarnat. Voimatekoja hän ei kai tehnyt ollenkaan. Ehkä tässä ajatellaankin hengellistä todellisuutta. Elia käänsi Israelin kansan sydämet takaisin Herran puoleen. Johannes Kastaja teki ihan samaa. 

Marko

1. Aik. 7, Ef. 6

1 Aik. 7

Ef. 6

Ef. 6 (UT2020)

Tämä viikko päättyy vanhan testamentin osalta samaan mistä alkoikin 🙂

Uudessa testamentissa Paavali jatkaa ohjeiden jakamista kristilliseen elämään. Moni tässä ajassa elävä saattaisi yllättyä kuinka paljon elämäntaito-oppaat sisältävät suoria lainoja raamatusta. 

Mietin Paavalin tekstejä tältä viikolta kokonaisuutena. Se mikä tuli mieleen oli tiivistäen “muutos on prosessi”. Muutamia päiviä sitten kommentoin Paavalin tekstien mustavalkoisuutta. On totta että eräille meistä muutos kristityksi tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta suurimmalle osalle todellisuus on se että muutos tapahtuu enemmän tai vähemmän hitaasti. Ja monesti eri asioissa palataan siihen mistä oltiin lähdetty.

Edellä mainittu voi tuntua lannistavalta. Mutta jos muutos olisi helppo, niin olisiko siinä riski että pitäisi muutosta omana saavutuksenaan? Viikko on hyvä päättää tämän päivän tekstistä löytyvään kohtaan: “Antakaa Herran vahvistaa teitä voimallaan”. Jumala haluaa olla kanssamme, myös silloin kun kipuilemme vanhasta irrottamisen kanssa ja kasvukivuissa kristittynä. 

Jeesuksen valoa ja siunausta loppuvuoteesi,

— Tomppa

1. Aik. 6, Ef. 5

1 Aik. 6

Ef. 5

Ef. 5 (UT2020)

Arvaatteko tämän viikon aiempien vanhan testamentin lukujen perusteella että mistä tämän päivän luku kertoo? 🙂

Olen ollut innostunut tuosta uudesta raamatunkäännöksestä (Uusi Testamentti 2020). Tasapuolisuuden nimissä otetaan tällä kertaa hieman oudosti käännetty kohta: “Älkääkä juopotelko viinillä, se vain vie rahat”. Englanninkielisessä King James versiossa kyseinen kohta on samassa merkityksessä kuin vanhemmissa suomalaisissa raamatunkäännöksissä ja viittaa hallinnan menettämiseen (eli paljon isompi asia kuin rahojen menetys). Mielenkiintoista että löysin ortodoksien arkkipiispan puheesta viittauksen tuohon samaan raamatun kohtaan ja siinä se on suomennettu samalla tavoin kuin UT2020 käännös. 

Ehkä alkuperäinen teksti (raamatussa paljon rahaan liittyviä vertauksia) puhuu rahasta?
Ehkä tämän päivän kielenkäytössä rahan menettäminen nähdään paljon isompana uhkana kun elämän hallinnan menetys?
Tai sitten ne nähdään samana asiana?
Mene ja tiedä 🙂

— Tomppa