Aikakirjat ovat saaneet maineensa sukuluetteloista ja tämä luku on esimerkki juuri niistä! Vuorossa on Benjaminin jälkeläisten luettelo. He asuivat Jerusalemia ympäröivällä alueella, joten pienuudestaan huolimatta benjaminilaiset saattoivat olla tärkeä heimo. Sinänsä on mielenkiintoista, että eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi eikä Benjaminiksi tai vaikka jonkinlaiseksi sekoitukseksi näistä kahdesta nimestä. Olisiko ollut niin, että koska valta oli Juudan heimolla, niin nimi tuli sitä kautta?
Merkittävin nimi listassa on kuningas Saul. Hänestä eteenpäin sukua jatkoi hänen pojanpoikansa Mefiboset, josta tässä käytetään nimeä Meribbaal. Wikipediassa tämä selitetään niin, että jossakin vaiheessa Baalin palvontaa alettiin inhoamaan niin paljon, että Baal korvattiin nimissä sanalla häpeä (bōšet). Näin siis ainakin wikipedia sanoo ja se kyllä selittäisi nämä nimet. On sinänsä mielenkiintoista, että miksi Saulin suvussa annettiin Baaliin viittaava nimi? Näin teki jopa Jonatan, joka oli Daavidin ystävä ja hengenheimolainen. Joskus meille tulee historiasta idealistinen kuva, eikä muisteta sitä, että silloinkin ihmiset olivat aivan yhtä epävarmoja ja häilyväisiä kuin nykyäänkin. Monet Israelin kuninkaatkin palvoivat mieluummin Baalia tai vähintään pitivät sitä mahdollisuutta avoinna. Ehkä Jonatan oli tässä suhteessa samanlainen?
Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on oikeastaan prologi. Se kuvaa ympäristöä, johon Jeesus syntyi. Usein korostetaan sitä, että Jeesus syntyi köyhyyteen, tallissa ja huonossa oloissa. Tämä on tietysti totta, mutta tässä luvussa käy myös ilmi, että Jeesus syntyi rukoilevien ja uskollisten ihmisten keskelle. Rikkauttakin on monenlaista.
Enkeli sanoi Johanneksesta, että hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa. Johannes valmisti tietysti tietä Jeesukselle, mutta mitä tuo lause muuten tarkoittaa? Elian henki -ilmaisua käytetään jo Vanhassa Testamentissa, kun Elian hengen sanottiin siirtyneen hänen oppilaaseensa Elisaan. Mutta mitä sillä on tekemistä Johannes Kastajan kanssa? Toki Eliaa ja Johannesta yhdistää erämaa ja yksinäisyys. Molemmat olivat napit vastakkain kuninkaan kanssa. Siihen helposti löydettävät yhteydet sitten loppuvatkin. Elia ja Elisa olivat molemmat tunnettuja voimateoistaan, eivät niinkään puheistaan. Johanneksesta muistetaan vain parannussaarnat. Voimatekoja hän ei kai tehnyt ollenkaan. Ehkä tässä ajatellaankin hengellistä todellisuutta. Elia käänsi Israelin kansan sydämet takaisin Herran puoleen. Johannes Kastaja teki ihan samaa.
Marko