Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 7

Room. 10

Jeesus on Herra

Luvun alku on edellisen luvun kaltainen. Paavali on tuskassa oman kansan puolesta, jotka elävät ilman Kristusta ja ovat pelastuksen ulkopuolella. Hänen esimerkkinsä muistutti minulle rukouksesta lähellä elävien ja olevien ja sukulaisten puolesta. Kun joku heistä tulee mieleen, olisi hyvä hetki muistaa häntä rukouksella!

Onneksi tämän monisäikeisen raamattuopetuksen keskeltä löytyy selkokielinen evankeliumi! Jakeet 9-13 ovat minulle henkilökohtaisesti erityisen merkityksellisiä. Näiden jakeiden kautta ystäväni selitti minulle, miten voin tulla uskoon ja saada yhteyden Jumalaan. Olin ollut kuin juutalainen, ilman ymmärrystä Jeesuksen merkityksestä, vaikka olin tietysti kuullut opetusta hänestä. Nyt lyhyt rukous, jossa tunnustin Jeesuksen Herrakseni, auttoi minua eteenpäin uskon tiellä. Se muutti jotain sisimmässäni. Minusta tuli uusi luomus ja Jumalan lapsi. Siirryin elämään uutta elämää Jumalan valtakunnassa. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat kertoa evankeliumia eteenpäin ihmiseltä ihmiselle riittävän yksinkertaisella tavalla. 

Mitä tämä jo ensimmäisten kristittyjen käyttämä uskon tunnustus sitten tarkoittaa? Siihen liittyy tunnustus Jeesuksen kuninkuudesta. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus on kuoleman voittanut, ylösnoussut Vapahtaja ja lain loppu. Tunnustautuminen Jeesuksen omaksi vapauttaa lain orjuudesta Kristuksen omaksi. Tämä Jeesus on Herra  löytyy muualtakin Raamatusta monissa eri yhteyksissä . “ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra” (Fil.2:11). “Kukaan ei myöskään voi sanoa: Jeesus on Herra, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta (1.Kor. 12:3). “Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä” (2.Kor.4.5).

Muistan kauan aikaa sitten opiskeluajalta erään helluntaiveljen, joka aina tervehti kovalla äänellä:” Jeesus on Herra.” Silloin se tuntui vähän oudolta ja nololtakin, mutta nyt ilolla yhdyn tähän uskontunnustukseen ja vastaan vähintään yhtä lujaa samoilla sanoilla;)

Juha

1. Kun. 6

Room. 9 

Israel ja Jumalan lupaukset  

Sen verran tutustuin roomalaiskirjeen taustaan, että vähän selvisi miksi kysymys Israelista on kirjeen pääteema. Roomassa oli ollut jotain ongelmaa juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen kesken ja Paavali korostaa yhteyden merkitystä ja uskonvanhurskautta yhteyden perustaksi. Varsinkin  luvut 9 – 11 ovat Paavalin oppineisuuden ja teologian osaamisen taidonnäytteitä, jossa hän juutalaisena opettaa oman taustansa kautta evankeliumin merkitystä sekä juutalaisille että pakanoille. Syvää ja mutta vaikeaselkoista tekstiä aika ajoin, ainakin minulle.

Tässä luvussa korostuu Jumalan pelastussuunnitelma ja sekä juutalaisten että pakanoiden osalle. Jumala toimii omalla tavallaan, jota ei ehkä tarvitse täysin ymmärtääkään. “Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.” (16). “Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (18). Me Jeesuksen omat saamme olla armon astioita, jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. “Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme” (24).

Israelilaiset tavoittelivat vanhurskautta lakia noudattamalla, mutta eivät sitä saavuttaneet, koska eivät lähteneet tekojen tieltä uskon tielle. Sen sijaan vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta ovat saaneet uskon vanhurskauden. Evankeliumi ja pelastus on kaikille sama,  joka ilosanomana kerrotaan synnin vallassa oleville. Jumala teki oman Poikansa synniksi ihmisten edestä. Jokainen, joka uskoo häneen, saa vanhurskauden lahjaksi. Näin hän löytää vanhurskauden lain – uskossa. Elämme armon aikaa. Saakoon armo vallata mielemme ja kielemme! Kiitos Jeesus!

Juha

1. Kun. 5

Viisaus maan perii. Juutalaisten hallitsema valtakunta eli kukoistuskauttaan. En tunne tarkkaan, millaiset olot kansalla oli ja kuinka tyytyväisiä he olivat hallitsijaansa ja toimeentuloonsa. Joka tapauksessa 1. Kun. 5. luku kertoo, että Kuningas Salomon viisaus oli vertaansa vailla ja sitä kunnioitettiin sen ajan tunnetussa maailmassa ja sitä tultiin kuulemaan kaukaa eri maista (1. Kun. 5:10, 14). 

Perittyään isältään Daavidilta laajan valtakunnan Salomo alkoi valmistella Jumalan temppelin rakennustöitä. Hän teki liitonTyroksen kuninkaan Hiramin kanssa ja tilasi tältä temppeliin tarvittavia rakennustarvikkeita merkittävät määrät. Salomo hoiti suhteensa naapurivaltioon viisaasti ja maksoi materiaaleista kunnon korvauksen. Naapurivaltiolle ei jääty velkaa, ei taloudellisesti, eikä kiitollisuudenvelkaa.

Room. 8

Varmaa on tämä. Tässä luvussa on niin paljon rohkaisua ja Jumalan puhetta meille, että on vaikea tehdä mitään yksittäistä nostoa. Tässä muutama uuteen Kristus-keskeiseen identiteettiimme liittyvä totuus:

• Jumala on meille yhtä läheinen kuin Jeesukselle, joka huusi ”Abba”, isi. (j. 15)
•  Meillä on taivaassa paras mahdollinen puolesta puhuja ja esirukoilija, Pyhä Henki, joka jatkuvasti ajaa meidän asioitamme ja vie niitä Jumalan tiettäväksi, ratkaistavaksi ja vastattavaksi (j. 26)
• Jumala voi kääntää ja kääntää kaiken meille tapahtuneen ja tapahtuman meidän parhaaksemme, vaikka nyt ei siltä tunnu. (j. 28)
• Jumala on meidän puolellamme, aina. Aina. Loppuun asti. Kuka silloin voi olla meitä vastaan? (j. 31)
• (Uskovan) ihmisen elämä ei ole helppoa. Joudumme kohtaamaan tuskaa, vainoa, ahdistusta, vaaroja, puutetta. Niidenkin keskellä Jumala on totta. Hän antaa meille riemuvoiton. (j. 37). Tätä kohtaa jäin kyllä kyselemään: mitä riemuvoitto voi tällaisten vaikeuksissa olla?
• Jumala rakastaa meitä enemmän, kuin voimme käsittää. Mikään elämässä tai kuolemassa ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.  Mikään ei saa Jumalaa hylkäämään meitä. (j. 38 – 39). 

Heli