2. Sam. 17, 2. Piet. 1

2. Sam. 17
2. Piet. 1

Mistä voi tietää, keneen voi luottaa? Miksi Absalom luotti Husain neuvoihin, mutta hylkäsi Ahitofelin neuvot? Itselleni tämä jää mysteeriksi. Ahitofel ainakin otti asian raskaasti, kuten voimme lukea jakeesta 23.  Perusongelma Absalomin kannalta lienee ollut, että hän oli noussut vastustamaan isäänsä Daavidia juonittelemalla ja hänen ympärillään oli monenlaisia ihmisiä, joiden motiiveista ei voinut olla varma. Voisi ehkä ajatella niin, että se lopulta koitui hänen tuhokseen.

Pietari korostaa Jumalan sanan luotettavuutta. Kun ihmisen omatunto kiinnittyy Jumalan sanaan, jota hän lukee rukoillen Pyhän Hengen ohjauksessa ja seurakunnan yhteydessä, ihmisen pääsee osalliseksi ”jumalallisesta luonnosta” (jae 4). Ihmisen elämä muuttuu ja hän muuttuu Jeesuksen (Jumalan Sana) kaltaiseksi. Tällaiseen ihmiseen on helppo luottaa, kun tietää sen, missä hänen lohdutuksensa, turvansa ja voimansa on.

Pekka

2. Sam. 16, 1. Piet. 5

2. Sam. 16
1. Piet. 5

Tämän päivän raamatun sana tiivistetysti: nöyryys. Vanhan testamentin puolelta voimme lukea esimerkkejä ylpeydestä ja nöyryydestä. Uuden testamentin puolelta taas Pietari opettaa meitä nöyryyteen liittyen. Ehkä siis olisi hyvä jokaisen meistä miettiä, miten nöyryys istuu omaan elämääsi: menneeseen, tähän hetkeen tai tulevaan.

Niin ylpeyden kuin nöyryyden käsitteet menevät monesti sekaisin toisten käsitteiden kanssa. Siksi olisi hyvä (myös) pohtia että miten nöyryys eroaa vaatimattomuudesta, ylpeys itsekunnioituksesta jne.

Ylpeys on ajanut minut useita kertoja umpikujaan, josta vain nöyryydellä on päässyt pois. Koen että nöyryys ei tule luonnostaan, vaan se on seurausta siitä kun vietämme aikaa Jumalan kanssa: rukoillen, raamattua lukien ja seurakunnassa toimimalla.

–Tomppa

2. Sam. 15, 1. Piet. 4

2. Sam. 15

1. Piet. 4

Pietari valmisti kirjeellään kristittyjä kärsimään Jeesuksen tähden ja kanssa. Roomassa alkoivat vainot, joissa Pietari itsekin kuoli. Ne jotka eivät kuuluneet joukkoon, joutuivat tulilinjalle, kun ongelmat alkoivat. Juttelin äskettäin erään yliopiston palveluksessa olevan kristityn kanssa, joka on saanut kokea julkista häpäisyä ja sosiaalista eristämistä ottamalla kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin Raamatun näkökulmasta. Onpa häntä yritetty laittaa pois virastakin siksi, että on esitellyt tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa tämän nykyisin vallalla olevan ”yhden totuuden” kanssa. Jäin sitä ihmettelemään, että miten eriävät mielipiteet estäisivät häntä tekemästä tiedettä ja hoitamasta virkaansa. Eikö se on juuri tieteentekemisen edellytys, että asiaan tutustutaan mahdollisimman monipuolisesti. Hän vain totesi, että me kristityt emme ole valmiita antamaan vielä uhria tässä taistelussa.

Kun hän kertoi omaa tarinaansa, huomasin nyt lukiessani tätä lukua, että hän käytti samoja ilmaisuja kuin jakeissa 10-14 on. Hän iloitsi kärsimyksistä niin paljon, että halusi päästä julkisuuteen yhä enemmän. Tämä kohtaaminen pysäytti ja puhutteli minua. Miksi minä haluan olla hiljaa, vaikka arvojani ja periaatteitani vastaan käydään kovaa muutostaistelua?  Toivon, että voisin elää rohkeasti vakaumuksieni mukaan enkä pelkäisi tätä pelon ilmapiiriä, joka haluaa vaientaa kaikkien eriävien mielipiteiden esittämisen. Sen verran sain rohkeutta jo tehdä jotain ja nauttia mielipiteen ilmaisun vapaudesta, että kävin allekirjoittamassa netissä adressin, joka haluaa kiinnittää huomiota koulujen antamaan seksuaaliopetukseen. Mielestäni sen teksti kuvasi omia ajatuksia tästä asiasta hyvin.

Luvussa on tietenkin esitelty monia muitakin eri armolahjoja, sillä yhdessä me olemme enemmän! Niitä ei kannata jättää lepäämään, vaan: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (10).

Uskoa, toivoa ja rakkautta elämääsi!

Juha