Kategoria: Luemme Raamattua

Maanantai: Est. 6 Mark. 14

Viikon lukuvuorossa olevat tekstit ovat monesta eri tapahtumasta. VT:n puolella käydään ensin läpi loppuluvut Esterin kirjasta, jossa saamme nähdä voittoisan lopputuloksen taistelussa pahaa vastaan ja juutalaisen kansan pelastumisen. Loppuviikosta on vuorossa toisen sankarin eli Jobin elämäntarinan aloitusluvut, joissa taustoitetaan huikean kirjan tarina. Kommentoin tällä kertaa näitä itselleni vieraampia VT:n lukuja.

Kuningas palkitsee Mordokain

Oli vaikea kommentoida lukua, kun en jaksanut oikein muistaa yksityiskohtia siitä, mitä Esterin kirjassa oikein tapahtuu. Nyt oltiin jo edetty vaiheeseen, jossa Ester oli kuningattarena estämässä juutalaisten kansanmurhaa. Poliittinen – ja varmaan hengellinenkin taistelu oli kovaa ja raakaa. Kuningas oli kovin mieltynyt uuteen kaunotar – kuningattareensa ja luvannut hänelle kaiken mitä Ester haluaa, vaikka puolet valtakunnasta (Est. 5:6 ja 7:2). Kuninkaalle tuli mieleen myös Esterin kasvatti-isä Mordokai ja hänen palveluksensa hovissa. Kuningas halusi palkita hänet siitä, kun Mordokai oli paljastanut salaliiton hovissa. Palkinnoksi hän sai kuninkaallisen puvun, hevosen ratsuksi ja edellähuutajan, joka kertoi hänen ratsastaessa ympäri kaupunkia miksi Mordokai palkittiin. Tästä jäi mietityttämään, minkälainen johtaja Kserkses oli. Hänen päätöksentekokykyä todennäköisesti heikensi hedonisten arvojen ohjaus eli mielihyvän ja nautinnon tavoittelu (viini ja naiset), johon hänellä kyllä oli varaa. Mutta ajoiko se myös kansan parasta? Toisaalta Jumala ohjaa kansakuntia ja johtajia mielensä mukaan, ja niin tässäkin tapauksessa kuningas sai olla Jumalan tahdon välittäjänä auttamassa juutalaista kansaa.

Tiistai: Est. 7 Mark. 15

Hamanin tuho

Valta sokaisee ja vallanhimo panee tekemään kauheita asioita. Haman halusi tappaa Mordokain, mutta  joutuikin itse hirsipuuhun. Tässä tapauksessa paha sai palkkansa, ja juutalaisten vainooja teloitettiin. Tilanteet vaihtelevat poliittisella kentällä nopeasti ja aamulla ei välttämättä tiedä, mitä illalla tapahtuu. Tästä johtui mieleen nykyinen some – lynkkaus mentaliteetti, eli väkijoukon suorittama teloitus, jossa syystä tai syyttä joku ihminen otetaan julkisen syyttelyn ja häpeän kohteeksi ilman faktoja ja asiaan tutustumista. Moni ihminen on menettänyt työpaikkansa ja maineensa, kun nettimaailmassa asioita hoidetaan kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Voi meitä!

Keskiviikko: Est. 8 Mark. 16

Mordokai ja Ester kumoavat Hamanin käskyn

Esterin ja Mordokain palkitseminen jatkuu. Ester sai Hamanin kaiken omaisuuden ja Mordokai kuninkaan sinettisormuksen. Kun kuningas oli Esterin toiveesta antanut hänelle luvan peruuttaa juutalaisten hävittämiskirje, niin Mordokain käskystä kirje laadittiin ja vahvistettiin kuninkaan sinetillä. Kirjeet lähetettiin varmuuden vuoksi pikapostissa kuninkaan tallien postihevosilla kaikkiin 127:ään maakuntaan. Juutalaiset saivat taas kokoontua ja puolustaa henkeään. Juutalaisilla oli syytä iloon ja juhlaan. Valon, ilon, kunnian ja riemun päivä oli koittanut! Yllättävää ja ikävää oli nykyaikaan verraten se, että myös naiset ja lapset oli lupa tappaa. Niin myös tapahtui. Tosin kun ajattelee viime päivien uutisia, niin siellähän kerrotaan, että nyt Suomen uusi hallitus joutuu ottamaan kantaa Syyriassa taistelun jäljiltä olevien suomalaisnaisten ja lasten tulevaisuudesta. Jätetäänkö heidät sinne vai otetaanko takaisin?

 

Torstai: Est. 9 Room. 1

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

Jumala käänsi kansansa kohtalon. 13. päivänä saivatkin juutalaiset vallan eivätkä heidän vastustajansa. Juutalaiset surmasivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. Ajattelemisen aihetta antoi Esterin jatkotoive, jossa hän pyysi saada surmata vielä Hamanin kymmenen poikaa. Oliko se maan tapa, vai tuliko nyt mieleen revanssimahdollisuus ja antaa korkojen kera takaisin kärsitty vääryys? Ehkä se oli tarpeellista siksi, että vasta sitten juutalaiset olivat päässeet vihollisistaan rauhaan, heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja surunsa juhlaksi. (22)

Perjantai: Est. 10 Room. 2

Kserkseen ja Mordokain suuruus

Kun luki Mordokain CV:tä, niin tulipa mieleen Joosef, josta tuli aikanaan Egyptin valtionvarainministeri!? Molemmat saivat olla aikansa suurmiehiä Jumalan armosta, Hänen viisaudessaan ja voimassaan! Myös kuningas Krerkses menestyi ja jätti jälkensä historiaan.

Kommentteihin tulikin tällä kertaa vähän normaalia enemmän yhteiskuntapoliittista pohdintaa. Liekö syynä se, että Jumalaa ja Herraa ei lukukappaleista löytynyt?!

Lauantai: Job 1 Room. 3

Job ja hänen perheensä

Oli mielenkiintoista tutustua Jobiin:” Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.” (1) Job piti myös perheestään ja omaisuudestaan hyvää huolta. Sitä jäinkin ensiksi miettimään, että miksi tämä ei riittänyt hänelle elämäntehtäväksi? Onhan sitä siinäkin ihan riittävästi hommaa!

Sitten tulee luvun outo asia, jossa Jumala ja Saatana käyvät keskustelua Jobin hyvyydestä. Saatanan mielestä Job on jumalaapelkäävä ainoastaan siksi, koska Jumala on siunannut Jobia kaikessa. Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia sellaisella tavalla, joka menee jo vähän yli ymmärryksen. Aluksi menee omaisuus ja lapset, ja sitten 2. luvussa Jumala antaa luvan koskea myös Jobin kehoon.

Jobin kurjuutta lisää myös vaimon luovuttamistoive (2:9), mutta Job ei kapinoinut Herraa vastaan. Ystävät saapuvat myös auttamaan, mutta he olivatkin vain ”ystäviä” tässä tilanteessa, kuten myöhemmin selviää.

Sunnuntai: Job 2 Room. 4

Muutama jae nousi mieleen Jobia lukiessa:

– ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)

– ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor.10:13)

– Alastomana minä tulin äidin kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job 1:21)

– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 42:5-6)

Lueskelin vielä vähän enemmänkin Jobin kirjaa eteenpäin. Sitä on aika vaikeaa, jopa mahdotonta loogisesti ymmärtää. Sen verran outoja käänteitä ja oman mielen aiheuttamia ristiriitaisuuksia ilmenee tarinan edetessä. Kärsimyksen ongelmaan ei löydy suoraan vastausta eikä Jumalaa voi aina ymmärtää, vaikka Raamattu kertookin Hänestä aika paljon. Jäljelle jää se, että Jumala on tai se mitä Jeesus sanoi:” Minä olen!” Sen varaan jään tällä(kin) kertaa.

Juha

 

Maanantai: Neh. 11 Mark. 7

Nehemian aikana Israel oli toipumassa pakkosiirtolaisuudesta. Ne, jotka olivat palaneet  takaisin joutuivat aloittamaan alusta. Nehemian kirja on hyvä oppitunti seurakunnan rakentamisesta. Se antaa positiivisia vihjeitä siitä, miten tarvitsemme kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Se myös varoittaa haasteista ja vaikeuksista.

Minulle tästä luvusta jäi mieleen se, että Jerusalemin asukkaat valittiin arvalla! Kaupunki ei ilmeisesti siihen aikaan ollut kovin houkutteleva paikka. Myös seurakunnassa on tehtäviä, jotka ovat tärkeitä, mutta joihin on vaikea löytää vapaaehtoisia. Meidän tulee tukea ja kannustaa niitä, jotka ovat valmiita palvelemaan niissä tehtävissä. Tekstissä sanotaan että kansa ylisti niitä, jotka olivat valmiita asumaan Jerusalemissa vapaaehtoisesti.

Markuksen evankeliumi on hyvä vastapaino Nehemian kirjalle. Päivän luvussa Jeesus tekee suuria ihmeitä ja näin osoittaa meille, että meidän tekemisillämme on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä silloin kun Jumala toimii. Fariseukset olivat kovin kiinnostuneita ulkoisesta puhtaudesta ja perinnäissäännöistä, mutta näin tehdessään he eivät tunnistaneet Messiasta vaikka Jeesus heidän nähtensä teki monia tunnustekoja. Tämä luku opettaa meille, että tarvitsemme Jeesusta puhdistamaan meidät sisältä käsin.

Tiistai: Neh. 13 Mark. 8

Hyppäsimme Nehemian kirjan luvun 12 (sukuluetteloita) ylitse  ja jatkamme luvusta 13. Nehemialla ja kumppaneilla oli vakaa tahto palauttaa kaikki ennalleen. Se oli kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, koska ajat olivat muuttuneet. Jerusalemiin rakennettu uusi temppeli ja siellä harjoitettu palvelus olivat ulkoisesti vastaavia kuin ennen pakkosiirtolaisuutta, mutta tiedämme, että juutalaisten asenteet olivat muuttuneet kohti aika jyrkkää lakihenkisyyttä. 

Nehemia käytti aika kovia otteita uudistuksissaan.  Ymmärrettävästi hän halusi puhdistaa kansan ja tavat vieraista aineksista. Minusta hän kuitenkin unohti Hoosean kirjasta löytyvän tärkeän periaatteen ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’.

Nehemia esimerkiksi yksinkertaisesti erotti perheenjäsenet toisistaan. On totta, että Mooseksen kirjasta löytyy kielto päästää ammonilaisia ja moabilaisia Herran kansan joukkoon. Mutta toisaalta tiedämme, että esimerkiksi Daavidin isoisoäiti Ruut oli moabilainen, joten sekoittuminen oli jo selvästi tapahtunut kauan sitten. Asia ei siis ollut ihan niin suoraviivainen kuin mitä Nehemia tuntui ajattelevan. Sitä paitsi Mooseksen kirjoissa on toisenlaisiakin ajatuksia, siellä annetaan kyllä muukalaisille lupa tulla mukaan, jos he vain ovat valmiita noudattamaan Herran kansan tapoja.  Lisäksi on epäselvää olivatko Nehemian ajan naapurikansat enää samoja kuin Mooseksen aikana, olihan pakkosiirtolaisuus koskenut heitäkin.

Mitähän Nehemia olisi tuumannut Jeesuksesta? Päivän luvussa Jeesus varoittaa opetuslapsiaan ”fariseusten ja Herodeksen hapatteesta”.  On mielenkiintoista, että opetuslapset aluksi luulevat Jeesuksen puhuvan tässä leivästä, aivan kuin fariseusten tarjoamat leivät olisivat olleet jotenkin saastuneita. Mutta Jeesus tarkoitti ulkoisesti puhdasta, mutta sisäisesti kuollutta elämää, jota fariseukset edustivat. Tällainen elämäntyyli tarttuu koska se vaatii myös muita käyttäytymään tietyllä tavalla hylkäämisen pelossa, joten siinä mielessä se on todella kuin leipätaikinan hapate. Toisaalla Jeesus puhui toisaalla myös Jumalan valtakunnasta hapatteena. Sekin tarttuu ja leviää!

Seurakuntaan sovellettuna nämä tekstit opettavat meille, että suhtautumisessa ihmisiin rakkauden täytyy olla ensimmäinen arvo. Se ei tarkoita sitä, että luopuisimme kaikista muista arvoista tai vaikkapa pyhyyden vaatimuksesta. Mutta se estää meitä sortumasta yksisilmäisyyteen.

Keskiviikko: Est. 1 Mark. 9

Esterin kirja kertoo karulla tavalla siitä miten muinaisessa Persiassa kuninkaan sana oli laki ja hän saattoi yhdellä sanalla vaikka tapattaa kokonaisen kansan. Kuningatar Vasti menetti asemansa, koska hän ei suostunut näyttelyesineeksi. Tästä seurasi uuden kuningattaren etsintä ja siinäkin ainoa asia mikä merkitsi oli kuninkaan mielihalut. Tässä mielessä Esterin kirja muistuttaa vaikkapa nykyaikaista tositelevisio-ohjelmaa, jossa ihmiset joutuvat juonittelemaan kummallisten sääntöjen viidakossa. Erona tietenkin oli se, että Esterille ja kumppaneille pelin panoksena oli koko elämä.

Toisaalta Esterin kirja kertoo siitä, miten Jumala johdatti Esterin asemaan, jossa hän saattoi lopulta pelastaa oman kansansa tuholta.

Jos Jumalan vaikutus Esterin kirjassa on piilossa, niin sitä se ei totisesti ole päivän Markuksen evankeliumin luvussa! Jeesuksen kirkastuminen korkealla vuorella merkitsi sitä, että Pietari, Jaakob ja Johannes eivät varmasti enää koskaan ajatelleet Jeesuksen olevan tavallinen ihminen. Tapahtuma oli sikälikin merkittävä, että sen opetuksia oli tarkoitus käyttää vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Opetuslapset ikään kuin näkivät ennalta ylösnousseen Jeesuksen hallitsijana. Tämän on täytynyt antaa heille uskoa ja voimaa vaikeina aikoina.

Torstai: Est. 2 Mark. 10

Tässä luvussa tositelevisiosarjassa ”Bachelor of Persia” ollaan jo vaiheessa, jossa itsensä poikamieheksi julistanut kuningas Kserkses valitsee Esterin puolisoksi. Samalla Jumalan suunnitelma etenee taustalla ja Mordokai paljastaa salajuonen. Molemmat teot ovat oleellisia myöhemmin.

Päivän Markuksen evankeliumin luvun aloittaa Jeesuksen opetus avioerosta. Nykyihmiselle tämä ei ole helppoa luettavaa, koska tässä asiassa olemme epäonnistuneet. Suurin osa kristityistä ajattelee nykyään niin, että vaikka ihanne onkin se, että avioliitto on pysyvä, niin siitäkään ei voi tehdä lakia ilman mitään poikkeuksia. Toisaalta Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että Jumala on hylättyjen puolella ja itsekkyys on väärin. Tässä asiassa tarvitsemme taas kerran ennen kaikkia rakkautta.

Perjantai: Est. 3 Mark. 11

Esterin kirjan pääpahis esitellään luvussa 3. Haman vihasi juutalaisia yksinkertaisesti siksi, että he eivät suostuneet kumartamaan häntä. Nykyihminen on taipuvainen ajattelemaan, että Haman oli narsisti, joka vaati läheisiltään jatkuvaa ylistämistä ja raivostui silmittömästi jos ei sitä saanut. Tällainen henkilö on erityisen vaarallinen johtajana. 

Hamania voi verrata Jeesukseen, joka päivän luvussa ratsastaa Jerusalemiin. Kun Hamania kumarrettiin väkisin, kuninkaan määräyksestä, niin Jeesusta juhlittiin vapaaehtoisesti. Hamanin ympärillä oli varmasti jatkuva pelon ilmapiiri. Jeesuksen juhlakulkue oli sen sijaan rento ja täynnä iloa.

Lauantai: Est. 4 Mark. 12

Esterin kirjassa on lähestymässä se pelottava hetki jolloin hänen on astuttava esiin ja tunnustettava väriä oman henkensä uhalla. Jos kirjaa ajattelee näytelmänä (sellaisena juutalaiset sitä käyttävät purim juhlassa), niin ollaan lähestymässä huippukohtaa. Tähän tulevaan koitokseen Ester valmistautui rukoilemalla ja paastoamalla. Voisi varmaan ottaa opiksi?

Markuksen evankeliumin luvussa on paljon tärkeitä opetuksia. Kannattaa lukea tarkemmin itse, mutta kokosin pääkohdat tähän:

• Jeesus on Jumalan Poika, jonka varassa on kaikki.
• Jeesuksen vastaus verojen maksamisesta jätti neuvoston jäsenten tavoin minutkin hieman ymmälleni. Mutta käsitän sen joka tapauksessa niin, että Jeesuksen mielestä meidän ei tarvitse vastustaa tämän maailman instituutioita.
• Ylösnousemus on totta ja Jumala on elävien Jumala.
• Rakkauden kaksoiskäsky on tärkein käsky. Kuten Paavali sanoo, ilman rakkautta vain louskutamme leukojamme. Hyvä on, vähän käytin tässä omia sanojani, mutta ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvusta 13 voi lukea tarkemmin….
• Jumalan valtakunnassa omastaan antaminen on tärkeä periaate. Määrä ei ole merkittävä vaan asenne. Köyhä leski oli valmis antamaan kaiken, mitä hänellä oli.

Sunnuntai: Est. 5 Mark. 13

Esterin kirjassa juhlitaan ja pystytetään hirsipuuta. Aika kahtiajakoiset tunnelmat siis. Ester toimi viisaasti kun hän pehmitti kuningasta monta päivää ennen kuin hän kertoi mitä hänellä oli varsinaisesti mielessään. Hamankin sai osallistua pitoihin, mutta ei pystynyt iloitsemaan, koska hänen sisällään velloi viha Mordekaita ja juutalaisia kohtaan.  Tämä viha kääntyi lopulta häntä itseään vastaan ja tuhosi hänet. 

Päivän luvussa Jeesus puhuu lopun ajoista. Minä ymmärrän tämän luvun opetukset niin, että Jeesus oikeastaan kehottaa meitä olemaan hötkyilemättä. Mahdollisuuksia mennä harhaan on paljonkin ja ajat voivat muuttua kovemmiksi, mutta Pyhä Henki on meidän kanssamme ja opettaa meitä. Tämä tosin edellyttää valvomista. Ajattelen, että osa valvomista on säännöllinen rukous ja raamatun lukeminen. Onnittelut siis, jos olet lukenut tänne asti, se osoittaa että asia kiinnostaa!

 

Marko

 

Maanantai: Neh. 3 Apt. 28

Tämän viikon lukujen äärellä mietin sitä, miten kautta vuosisatojen Jumalan suunnitelma on vääjäämättömästi edennyt. Läpi kansojen erilaisten kohtaloiden. Läpi ihmisten erilaisten elämäntilanteiden. Jumalan suunnitelma se vaan on toteutunut.

Nehemian kirja kertoo siitä, miten israelin kansa on palannut pakkosiirtolaisuudesta ja miten temppeli oli rakennettu. Temppeli oli tuolloin se paikka, jossa Jumalaa kohdattiin, Hänen läsnäolonsa paikka. Mutta Jerusalemin muurit ja kaupunki oli raunioina. Nehemian johdolla muurit rakennettiin kuntoon.

Markus taas kertoo siitä, miten Jeesus oli jo syntynyt ja miten hän aloitti julkisen työnsä. Kutsui opetuslapset ja kiersi heidän kanssaan kertomassa Jumalan valtakunnasta sekä tekemässä valtakunnan tekoja.

Apostolien teot ovat kertoneet meille siitä, miten opetuslapset jatkoivat Jeesuksesta kertomista, eikä pelkästään kertomista vaan tekivät niitä samoja tekoja, jota Jeesuskin oli tehnyt. Ihmisiä parantui, vapautui, tuli uskoon. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen.

Jokaista tarvittiin jokaisen omana aikana hänen omalla paikallaan. Ja niin ketju on jatkunut aina meidän päiviimme saakka ja jatkuu eteenkin päin. Tuleville sukupolville ja heitä seuraaville sukupolville. Sinä ja minä olemme tärkeillä paikoilla. Juuri siellä, minne Jumalan suuressa viisaudessaan meidät kunkin kutsunut. Olen kirjoittanut omaan raamattuuni Apostolien tekojen viimeisen luvun jälkeen sanan: “Jatkuu…”

Eiköhän me jatketa omalla paikallamme, Jumalan avulla ja Hänen antamallaan voimalla oma juoksumme loppuun asti ja anneta viestikapula sitten aikanaan seuraaville.

Tiistai: Neh. 4 Mark. 1

Tässä ensimmäisessä luvussa jäin miettimään jaetta 17. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

Tykkäätkö kalastaa? Lapsena minulla oli oma katiska. Se oli ihan rantavedessä, joten oli jännittävää seurata, miten sinne meni ahvenia! Ja ei muuta kuin innolla nostamaan katiskaa! Mutta nostaessani katiskaa, kalat karkasivatkin sen pohjassa olevista rei’istä takaisin vapauteen. Hups. Minulla ei ollut kunnollisia välineitä.

Ihmistenkin kalastamiseen tarvitaan sopivat, toimivat välineet. Rakkaus, viisaus, oikea aika, Pyhän Hengen työ. Ainakin näitä tarvitaan. Ja tarvitaan myös jokaiselle sopivat kalastusvälineet. Joku tykkää onkia, toinen taas kalastaa verkoilla.

Keskiviikko: Neh. 5 Mark. 2

Tänään pohdin jaetta 17. Jeesus kuuli sen ja sanoi: ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Huomaan itsessäni piirteen, että sisimmässäni helposti mittaan toisen ihmisen kelpaavuutta Jeesukselle. Tietyt piirteet tai ominaisuudet pistävät silmääni ja mieleeni ja huomaan kummeksuvani toista ihmistä.

Mutta mitä Jeesus sanoikaan? Miten Hän toimikaan? Neljä Beetä kertovat tästä ytimekkäästi. Bless. Belong. Believe. Behave.

Jeesus siunasi ihmisiä. Ihan kaikkia, myös niitä, joita minun ei ole luontaisesti helppoa siunata.

Jeesus otti jokaisen lähelleen. Lapset. Syntisen naisen. Rahanahneet. Sairaat. Ryövärit. Toisten halveksimat. Riivatut…

Ja rakastetuksi tuleminen synnytti ihmisissä uskon Jeesukseen.

Ja lopulta heissä syntyi halu muuttaa myös käytöstään. Halu käyttäytyä oikein, rakkauden arvoisesti.

Taidan itsekin jäädä hiljaa Jeesuksen läheisyyteen. Hänen siunattavakseen…..

 

Torstai: Neh. 6 Mark. 3

”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä….” Mark 3:14.

Mielenkiintoista, että Jeesus jo heti tässä vaiheessa antoi uudet nimet. Simon oli Pietari. Ja myöhemmin Jeesus vielä tarkensi:”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”, Matt 16:18.

Jaakob ja Johannes taas saivat nimen Boanerges, ukkosenjylinän pojat. Ei ehkä kovin mairitteleva nimitys?

Mietin, että millaisenkohan nimen Jeesus on minulle antanut? No, oli niin tai näin. Jeesus tuntee meidät kaikki nimeltä. Hän tuntee minut tarkemmin kuin ikinä itse voin itseäni tuntea. Vaikka kävisin kaikki maailman itsetuntemuskurssit läpi. Jeesus tuntee, hyväksyy ja rakastaa. Ja hänen rakkautensa voi muuttaa ja muovata minutkin kohti sitä, mitä hän on minusta ajatellut.

Perjantai: Neh. 8 Mark. 4

Tänään seilataan myrskyssä. Mark 4: 35-41. Olen lukenut tätä kertomusta lastenraamatusta. Sen kuvassa Jeesus nukkuu rauhallisesti veneen perässä ja opetuslapset hätääntyneitä veneessä pelkäävät. Minua on vähän ihmetyttänyt, että miksi Jeesus vaan nukkuu? Kunnes mietin, että voinko itse ottaa oppia tästä nukkumisesta? Voisinko itse veneen keikkuessa opetella luottamaan ja ottaa rennommin? Ihan kuin Jeesus. Elämässä tulee erilaisia myrskyjä, isoja ja pieniä. Myrskyn tullen voisin opetella levollista luottamusta hätääntymisen sijaan. Jeesuksen kanssa tässäkin ja tästäkin myrskystä selvitään!

Lauantai: Neh. 9 Mark. 5

Tänään ollaan Jairuksen kodissa. Heidän tyttärensä on vakavasti sairaana. Vanhemmat ovat hädissään. Uskoisin, että ovat kyllä elämänsä kriisissä ja hädässä. Jeesuskaan ei ehdi ajoissa paikalle ja tytär kuolee. Mutta Jeesus sanookin isälle: ” Älä pelkää, vaan usko” , Mark 5: 36.

Varmaan isä oli vaikean valinnan edessä. Vielä tytön eläessä oli varmaan helpompaa uskoa, että Jeesus voi auttaa. Mutta nyt, kun tyttö oli jo kuollut. Mitä nyt?

Tunnetasolla tuollaisessa tilanteessa varmaan myllertävät monenlaiset tunteet. Usko ei taida lopulta olla tunne vaan päätös. Voin päättää luottaa Jeesukseen vaikka mielessäni myllertävät monenlaiset tunteet ja vastaväitteet, epäilyksetkin. Vastaavassa tilanteessaan toinen isä sanoi Jeesukselle:”Minä uskon, auta minun epäuskoani”, Mark 9:24.

Usko ei toisaalta tarkoita sitä, että saan aina kaikki rukousvastaukset siten kuin minä haluan. Vaan voin luottaa siihen, että Jeesus tietää kokonaisuuden ja hallitsee kaiken rakkaudellaan. On siis viisautta päättää uskoa Häneen.

Sunnuntai: Neh. 10 Mark. 6

Johannes Kastaja, Jeesuksen serkku, on tyyppinä aina jotenkin koskettanut minua. Hänen kutsunsa oli olla tien raivaajana Jeesukselle, Mark 1: 1-4.

Tien tekeminen on kyllä monivaiheista hommaa. Ollaan lapsenlapsen kanssa innolla seurattu uuden sairaalan kohdilla uusien tielinjausten rakentamista. Kyllä siinä on monta ja monenlaista vaihetta. Kaivetaan monttua, vaihdetaan maalajeja, räjäytetään kalliota, täytetään maata, tasotetaan ja jyrätään ja viimein uutta pintaa päälle. Raakaa duunia. Jotta joku päivä päästään ajelemaan uutta asfalttia.

Johannes raivasi tietä Jeesukselle. Meidät jokainen on kutsuttu tähän samaan. Raivaamaan tietä Jeesukselle. Jotkut työvaiheet ei näy päällepäin, mutta ovat olleellisen tärkeitä hyvän lopputuloksen kannalta. Kaikkia työvaiheita tarvitaan. Jos joku vaihe jää välistä pois, niin lopputulos ei ole hyvä. Mutta lopulta tie yhdistää ja sitä kulkemalla pääsee toisen luokse. Meidän tekemän tien kautta joku pääsee Jeesuksen luokse. Eiköhän vaan jatketa tien raivaamista yhdessä!

 

Tiina