Viikon lukuvuorossa olevat tekstit ovat monesta eri tapahtumasta. VT:n puolella käydään ensin läpi loppuluvut Esterin kirjasta, jossa saamme nähdä voittoisan lopputuloksen taistelussa pahaa vastaan ja juutalaisen kansan pelastumisen. Loppuviikosta on vuorossa toisen sankarin eli Jobin elämäntarinan aloitusluvut, joissa taustoitetaan huikean kirjan tarina. Kommentoin tällä kertaa näitä itselleni vieraampia VT:n lukuja.
Kuningas palkitsee Mordokain
Oli vaikea kommentoida lukua, kun en jaksanut oikein muistaa yksityiskohtia siitä, mitä Esterin kirjassa oikein tapahtuu. Nyt oltiin jo edetty vaiheeseen, jossa Ester oli kuningattarena estämässä juutalaisten kansanmurhaa. Poliittinen – ja varmaan hengellinenkin taistelu oli kovaa ja raakaa. Kuningas oli kovin mieltynyt uuteen kaunotar – kuningattareensa ja luvannut hänelle kaiken mitä Ester haluaa, vaikka puolet valtakunnasta (Est. 5:6 ja 7:2). Kuninkaalle tuli mieleen myös Esterin kasvatti-isä Mordokai ja hänen palveluksensa hovissa. Kuningas halusi palkita hänet siitä, kun Mordokai oli paljastanut salaliiton hovissa. Palkinnoksi hän sai kuninkaallisen puvun, hevosen ratsuksi ja edellähuutajan, joka kertoi hänen ratsastaessa ympäri kaupunkia miksi Mordokai palkittiin. Tästä jäi mietityttämään, minkälainen johtaja Kserkses oli. Hänen päätöksentekokykyä todennäköisesti heikensi hedonisten arvojen ohjaus eli mielihyvän ja nautinnon tavoittelu (viini ja naiset), johon hänellä kyllä oli varaa. Mutta ajoiko se myös kansan parasta? Toisaalta Jumala ohjaa kansakuntia ja johtajia mielensä mukaan, ja niin tässäkin tapauksessa kuningas sai olla Jumalan tahdon välittäjänä auttamassa juutalaista kansaa.
Hamanin tuho
Valta sokaisee ja vallanhimo panee tekemään kauheita asioita. Haman halusi tappaa Mordokain, mutta joutuikin itse hirsipuuhun. Tässä tapauksessa paha sai palkkansa, ja juutalaisten vainooja teloitettiin. Tilanteet vaihtelevat poliittisella kentällä nopeasti ja aamulla ei välttämättä tiedä, mitä illalla tapahtuu. Tästä johtui mieleen nykyinen some – lynkkaus mentaliteetti, eli väkijoukon suorittama teloitus, jossa syystä tai syyttä joku ihminen otetaan julkisen syyttelyn ja häpeän kohteeksi ilman faktoja ja asiaan tutustumista. Moni ihminen on menettänyt työpaikkansa ja maineensa, kun nettimaailmassa asioita hoidetaan kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Voi meitä!
Mordokai ja Ester kumoavat Hamanin käskyn
Esterin ja Mordokain palkitseminen jatkuu. Ester sai Hamanin kaiken omaisuuden ja Mordokai kuninkaan sinettisormuksen. Kun kuningas oli Esterin toiveesta antanut hänelle luvan peruuttaa juutalaisten hävittämiskirje, niin Mordokain käskystä kirje laadittiin ja vahvistettiin kuninkaan sinetillä. Kirjeet lähetettiin varmuuden vuoksi pikapostissa kuninkaan tallien postihevosilla kaikkiin 127:ään maakuntaan. Juutalaiset saivat taas kokoontua ja puolustaa henkeään. Juutalaisilla oli syytä iloon ja juhlaan. Valon, ilon, kunnian ja riemun päivä oli koittanut! Yllättävää ja ikävää oli nykyaikaan verraten se, että myös naiset ja lapset oli lupa tappaa. Niin myös tapahtui. Tosin kun ajattelee viime päivien uutisia, niin siellähän kerrotaan, että nyt Suomen uusi hallitus joutuu ottamaan kantaa Syyriassa taistelun jäljiltä olevien suomalaisnaisten ja lasten tulevaisuudesta. Jätetäänkö heidät sinne vai otetaanko takaisin?
Juutalaiset tuhoavat vihollisensa
Jumala käänsi kansansa kohtalon. 13. päivänä saivatkin juutalaiset vallan eivätkä heidän vastustajansa. Juutalaiset surmasivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. Ajattelemisen aihetta antoi Esterin jatkotoive, jossa hän pyysi saada surmata vielä Hamanin kymmenen poikaa. Oliko se maan tapa, vai tuliko nyt mieleen revanssimahdollisuus ja antaa korkojen kera takaisin kärsitty vääryys? Ehkä se oli tarpeellista siksi, että vasta sitten juutalaiset olivat päässeet vihollisistaan rauhaan, heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja surunsa juhlaksi. (22)
Kserkseen ja Mordokain suuruus
Kun luki Mordokain CV:tä, niin tulipa mieleen Joosef, josta tuli aikanaan Egyptin valtionvarainministeri!? Molemmat saivat olla aikansa suurmiehiä Jumalan armosta, Hänen viisaudessaan ja voimassaan! Myös kuningas Krerkses menestyi ja jätti jälkensä historiaan.
Kommentteihin tulikin tällä kertaa vähän normaalia enemmän yhteiskuntapoliittista pohdintaa. Liekö syynä se, että Jumalaa ja Herraa ei lukukappaleista löytynyt?!
Job ja hänen perheensä
Oli mielenkiintoista tutustua Jobiin:” Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.” (1) Job piti myös perheestään ja omaisuudestaan hyvää huolta. Sitä jäinkin ensiksi miettimään, että miksi tämä ei riittänyt hänelle elämäntehtäväksi? Onhan sitä siinäkin ihan riittävästi hommaa!
Sitten tulee luvun outo asia, jossa Jumala ja Saatana käyvät keskustelua Jobin hyvyydestä. Saatanan mielestä Job on jumalaapelkäävä ainoastaan siksi, koska Jumala on siunannut Jobia kaikessa. Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia sellaisella tavalla, joka menee jo vähän yli ymmärryksen. Aluksi menee omaisuus ja lapset, ja sitten 2. luvussa Jumala antaa luvan koskea myös Jobin kehoon.
Jobin kurjuutta lisää myös vaimon luovuttamistoive (2:9), mutta Job ei kapinoinut Herraa vastaan. Ystävät saapuvat myös auttamaan, mutta he olivatkin vain ”ystäviä” tässä tilanteessa, kuten myöhemmin selviää.
Muutama jae nousi mieleen Jobia lukiessa:
– ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)
– ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor.10:13)
– Alastomana minä tulin äidin kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job 1:21)
– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 42:5-6)
Lueskelin vielä vähän enemmänkin Jobin kirjaa eteenpäin. Sitä on aika vaikeaa, jopa mahdotonta loogisesti ymmärtää. Sen verran outoja käänteitä ja oman mielen aiheuttamia ristiriitaisuuksia ilmenee tarinan edetessä. Kärsimyksen ongelmaan ei löydy suoraan vastausta eikä Jumalaa voi aina ymmärtää, vaikka Raamattu kertookin Hänestä aika paljon. Jäljelle jää se, että Jumala on tai se mitä Jeesus sanoi:” Minä olen!” Sen varaan jään tällä(kin) kertaa.
Juha