Oletko koskaan pohtinut miksi olet syntynyt tähän maailmaan? Tai astetta synkempänä: Miksi minun täytyy elää tässä maailmassa? Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Job tuumailee noita samoja asioita. Et siis ole yksin ajatustesi kanssa. Näitä mollivoittoisia tuntemuksia on käynyt läpi moni, ellei jopa jokainen, ihminen ihmiskunnan alusta lähtien.
Ei ole väärin ajella tällaisia. Ei ole väärin käydä läpi näitä tuntemuksia rukouksessa, puhua niistä Jumalalle. Väärin on antaa näiden tuntemusten voittaa ja antaa niille yhä enemmän ja enemmän tilaa. Nuoruudessani minulle kävi näin. Sen myötä tuntui kuin koko elämäni olisi valunut viemäristä alas. Piti vajota aika syvälle, ennen kuin käännyin Jumalan puoleen. Hän muutti elämäni, toi elämääni valon, totuuden ja merkityksen.
Oman elämän suunnan muuttaminen ei ole helppoa. Omien ajatusten muuttaminen ei ole helppoa. Mitä syvemmälle on vajonnut, niin sitä enemmän menee aikaa sieltä kapuamiseen, vaikka käänne parempaan olisikin jo tapahtunut. Monesti tuntuu että Jumala vaikenee. Mutta tässäkin asiassa toivon että älä anna tunteen voittaa. Tämän päivän uuden testamentin luku on yksi monista raamatunkohdista, joka vahvistaa niin sinulle kuin minulle, että Jumala ei käännä meille selkäänsä, ei vaikene eikä jätä meitä yksin. Siinäpä ilonaihetta tähän(kin) päivään.
Tänään ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. “Miksi kärsin kun olen viaton?” tai “Miksi kärsin kun en ole tehnyt mitään väärin?” ovat kysymyksiä joita jokainen meistä pohtii jossain vaiheessa elämäänsä. Tämän päivän raamatuntekstit koettavat kertoa että kukaan meistä ei ole viaton. Me ihmiset olemme syntisiä.
Tärkeää on tajuta että raamattu EI opeta että synnin ja rangaistuksen välillä olisi syy-seuraussuhde. Että tietystä synnistä seuraa tietynlainen rangaistus. Se johtaisi siihen että me ihmiset käyttäisimme kaiken aikamme syntien ja rangaistusten luokitteluun. Sitä myötä unohtuisi se olennaisin, eli yhteys Jumalaan ja kasvaminen/uudistuminen Hänen lapsenaan.
Ei tulisi myöskään unohtaa sitä että me, ihmiset, olemme yhdessä tässä maailmassa. Jos joku tekee syntiä, niin se ei kosketa vain häntä itseään, vaan muita ihmisiä. On kyllä helppo löytää esimerkkejä itsestään, tai lähimmäisistään tai mistä päin maailmaa jossa voi sanoa että viaton on kärsinyt. Vaikeampaa on tunnistaa ja ennen kaikkea tunnustaa, että viattomat ovat kärsineet muiden, myös minun tekemien syntien tähden.
Tämän päivän uuden testamentin luku rohkaisee meitä irti synnistä ja kohti Jumalaa. Siinäpä tavoitetta myös tälle päivälle.
Päivän kysymys: “Mikä on voimasi lähde?” eli mistä ammennat voimaa siihen kaikkeen mitä päivän mittaan teet. Vuosien mittaan olen huomannut niin omassa kuin muiden toiminnassa sen että viha on voimakas, mutta vaarallinen voimanlähde. Siitä tämän päivän raamatunkohta muistuttaa: “Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma”.
Oli sitten kyseessä viha, vimma, katkeruus, ahneus, kateellisuus, himo tai joku muu samankaltainen, niin kovin helpolla ei niistä eroon pääse. On helppoa piilottaa tällaiset syvälle sisimpään, jottei niitä tarvitse käsitellä tai edes myöntää itselleen.
Tämän päivän uuden testamentin teksti kutsuu meitä vapauteen. Sellaiseen jonka saamme ainoastaan uskomalla Jeesukseen ja seuraamalla Häntä. Vanhan testamentin luvussa kehotetaan: “Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle”. Se että alamme hyödyntämään päivittäisenä käyttövoimana Jumalan antamaa rakkautta muuttaa meitä, läheisten elämää kuin koko maailmaa parempaan suuntaan.
Tämän päivän teema: iänkaikkisuus. Vanhan testamentin luku kertoo siitä millaista on, kun kuolemaan päättyy kaikki. Se tekee elämästä hyvin synkkää. Uuden testamentin luku kertoo siitä, millaista on kun usko Jeesukseen pelastaa meidät tässä ajassa ja saamme iänkaikkisen elämän.
Arki on täynnä kaikkea puuhaa, tarpeellista ja tarpeetonta ja siinä helposti unohtuu miettiä iänkaikkista elämää. Monen ei-uskovan, myös meitä lähellä olevien, ihmisten ajatusten, puheiden ja tekojen taustalla on pelko kuolemasta. Moni mielellään ottaisi vastaan varmuuden iänkaikkisesta elämästä, kun vaan tietäisi että miten.
Toisinaan mietin että pidämmekö me uskovat iänkaikkisuutta liian itsestään selvänä. Tai sellaisena asiana, jota on liian vaikea prosessoida. Näin on asiaa vaikea perustella myös muille, kun itsellekin asia on jäänyt hämäräksi. Siksi ehkä olisi hyvä miettiä iänkaikkisuutta hieman pidempään.
Joka kerta kun olen miettinyt iänkaikisuutta, niin se on syventänyt suhdetta Jumalaan. Kiitollisuus ja halu seurata Jeesusta on herännyt. Jumalan rakkaus minua kohtaan on tullut selvemmäksi. Tänään on taas yksi päivä matkalla kohti iänkaikkista elämää, miten aiot käyttää sen?
Tämän päivän raamatunkohdat ovat aika vaikeita. Niiden kanssa voi eksyä pohtimaan sitä että Jumala on johdattanut minut harhaan, Jumala on hylännyt minut, Jumala on tuonut minulle vaikeuksia jne…
Ehkä paras anti näitä mietteitä vastaan on tämä poiminta tämän päivän tekstistä: “Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä. Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen. Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.”
Somekohut ovat nykypäivää. Aletaan huutaa ja järkevää keskustelua ei käydä. Jobin kirja on raamatun vanhin kirja. Sen opettaa että tämmöinen käytös on ollut ihmiseen sisäänleivottuna jo aikojen alusta. Keskustelu on aika vaikeaa jos huutaa koko ajan, miten silloin pystyisi kuulemaan toista osapuolta?
Kuka sinua tai minua siis oikeasti syyttää? Jumala? Vai olenko se minä itse?
Eikö Jumala vastaa? Vai huudanko niin kovaa ja jatkuvasti, että en kuule?
Oli meidän ihmisten tuska mikä tahansa, niin tämän päivän pohdinnat on hyvä päättää tämän päivän raamatunkohdista poimittuun: “Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”
Päivän vanhan testamentin kohdassa käydään läpi sitä, mitä kukaan uskova ei haluaisi kohdalleen osuvan. Nimittäin vaikeuksiin joutumista. Vaikka uskoo Jeesukseen, on ollut teoissa ja puheissa raamatun ohjeiden mukainen, rakastanut niin Jumalaa kuin lähimmäistä kuin itseään, niin silti on mahdollista, että tässä elämässä tulee vastoinkäymisiä joista on vaikeaa selviytyä.
Noissa hetkissä alkaa epäillä että onko minulle edes pelastusta, iänkaikkista elämää olemassa. Että Jumala on hylännyt minut. Meidän on monesti vaikea käsittää miksi ajaudumme elämässä tilanteisiin ja paikkoihin jotka eivät ole meille hyväksi.
Näissä hetkissä turvamme on tämän päivän uuden testamentin luvusta oleva poiminta: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.”
Tämän päivän vanhan testamentin tekstissä surraan sitä että Jumala hylännyt. Ja uuden testamentin tekstissä vakuutetaan että Jumala ei ole hylännyt. Tuli vastaamme mitä vain, niin toivon että niin minä kuin sinä löydämme rukouksen, raamatun tekstien, seurakunnan ja yhteyden toisiin uskoviin kautta luottamuksen siihen että Jumala ei meitä, sinua tai minua hylkää.
Tämä viikko on hyvä päättää tämän päivän uuden testamentin luvun poimintaan: “Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.”
Siunausta kesään,
–Tomppa