Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam. 25

Naabal käyttäytyy huonosti Daavidia kohtaan. Daavid suuttuu ja meinaa kostaa. Naabalin vaimo Abigail tulee väliin ja estää koston tekemällä Daavidille hyvää. ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:21)

”Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. ” (Room. 12:19)

Hieman myöhemmin Herra vaatii Naabalin tilille pahoista teoistaan ja hän kuolee. Daavidin ei tarvinnut itse kostaa.

2. Tim. 1

Jumituin ajatuksissani jakeen 3 alkuun: ”Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana”.

Ainakin minua vaivaa helposti huono omatunto. Usein se liittyy ajatukseen, että en ole tehnyt tai ollut riittävästi jotakin: En ole rakastanut riittävän hyvin vaimoa ja lapsia, jumituin taas someen, en ole kertonut Jeesuksesta ihmisille, jotka eivät häntä tunne jne…

Ehkä myös tietynlainen opetus, joka painottaa kaiken takana olevia syntisiä motiiveja provosoi huonoa omaatuntoa. Opetus kuuluu jotenkin näin: ”Jos koet että sinulla on hyvä omatunto, niin se on valhetta ja paatumusta. Et vain tunne riittävästi syntisyyttäsi Pyhän Jumala edessä.”

Paavali oli ihminen niin kuin mekin ja hän monta kertaa kirjeissään palaa tähän, että hänellä ei ole tunnolla mitään. Eiköhän me tässä voida seurata Paavalin esimerkkiä? Jeesuksen veri riittää puhdistamaan meidän omatuntomme;

”kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (Hepr. 9:14)

Toki kristityllä voi olla hyvästä syystäkin huono omatunto ja silloin sen voi käsitellä Jeesuksen kanssa ristillä ja tarvittaessa toisten ihmisten kanssa. Perustila on kuitenkin hyvä omatunto Kristuksessa. Ehkä tästä vapaudesta käsin kristillinen elämäkin voi onnistua paremmin?

Topi

1. Sam.24

1. Tim. 6

1. Tim.6 (2020)

Pisto sydämessä. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa  Daavid teki sen mikä oli oikein, ei sitä mitä häneltä odotettiin tai olisi maallisessa mielessä viisainta.

Tuota päätöksen hetkeä kuvailtiin “pistona sydämessä”. Onko sellaista tapahtunut sinulle? Olet valinnan äärellä ja tiedät mitä muut sinulta odottavat. Tiedät että se mitä muut odottavat sinulta olisi järkevää. Se mitä muut odottavat sinulta helpottaisi merkittävästi elämäntilannettasi ja myös läheistesi, rakkaittesi asemaa. Mutta silti tunnet kuin “piston sydämessä”. Se liittyy siihen mitä olet oppinut Jumalasta, hänen tahdostaan, häntä seuraavilta ihmisiltä, raamatusta.

Miten olet silloin toiminut? Ja mitä siitä seurannut?

Näihin hetkiin on hyvä palata. Koska edessä voi olla huomattavasti isompiakin päätöksiä. Joskus “pistoa sydämessä” ei tunnu ja silti mennään päätöksissä pieleen. Joskus “pisto sydämessä” tuntui mutta päätös tehdä väärin tuli tehtyä silti. 

Mietin että tässä on jotain missä Jumala voi kasvattaa. Palaa niiden epäonnistumisten tai epävarmojen elämän päätöksien kanssa rukouksessa Jumalan luo ja pyytää että Jumala ohjaisi ja kasvattaisi vastaisuuden varalle. Ja on myös syytä palata kiittäen Jumalan luo niistä päätöksistä elämässä jotka ovat rakentaneet tai vieneet kohti Jumalan valtakuntaa.

Siunattua loppukevättä, 

Tomppa

1. Sam.23

1. Tim. 5

1. Tim.5 (2020)

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Herra puhui vähän, mutta selkeästi. Tuon luvun alun tapahtumissa on jotain mistä ottaa oppia. 

David kysyi Jumalalta miten toimia kun kuuli Keilan kaupungin tilanteesta. Koska hän oli Saulin jahdattavana jo silloin, niin näin maallisesti ajateltuna olisi ollut järkevää jatkaa pakomatkaa. Sen sijaan David kysyi ja toimi kuten Jumala oli käskenyt.

Kun lopputulos oli sitä, mitä Jumala oli käskenyt, niin helposti ajattelee että Keilan kaupungin pelastamisessa oli ollut kyse myös Daavidin suojelemisesta Saulia vastaan. 

Mutta kuten seuraavaksi kerrotaan, niin ainakaan välitöntä yhteyttä ei ole. Davidin kysyessä Jumala kertoo että kaupungin pelastamisesta huolimatta Saul on tulossa ja kaupunkilaiset antavat Davidin Saulin käsiin.

Tässä on monta asiaa opetukseksi. Alla muutama esimerkiksi.

Mietin että elämän varrella tulee paljon tapahtumia joissa oma rooli on merkittävä. Mutta kuitenkaan sitä ei pitäisi tulkita koko elämän suuntaan vaikuttavaksi tai muuttavaksi tekijäksi. Jumala ohjaa meidät noihin tapahtumiin niiden ihmisten takia joita pystymme auttamaan, ei meidän itsemme takia. Ja toisinaan, kuten Davidille tämän päivän luvussa kävi, oma polku erkani aika nopeasti autettavien polusta.

Mietin myös tapaa jolla David oli yhteydessä Jumalaan. Vaikka hän näytti menestyvän sillä polulla millä Jumala hänet ohjasi, niin hän meni kuitenkin kysymään neuvoa Jumalalta kun hän oli kuullut huolestuttavia asioita, kysyi kahdesti ja toimi Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Eikä valittanut että kaiken ajojahdin keskellä piti joku yksittäinen kaupunki pelastaa…

Tomppa