Kategoria: Luemme Raamattua

1. Aik. 19

Matt. 12

Sapatti oli säädetty lepopäiväksi, mutta fariseukset olivat tehneet siitä kuluttavan päivän. Lepo oli viety ihmisiltä pois, kun heidän tekemisiään vahdittiin. Jeesus paransi sairaan sapatti, sekin oli työtä fariseusten silmissä. Jeesus sanoo heille: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhri menoja.” Armahtavisuutta Jeesus tahtoo välittää meidän kauttamme. Fariseukset miettivät tämän jälkeen, miten raivasivat Jeesuksen pois.

Toisessa kohtaa fariseukset sanovat Jeesuksen  parantavan ihmisiä paholaisen voimalla. Jeesus vetoaa fariseukseen ettei valtakunta voi pysyä pystyssä, jos se riitautuu itsensä kanssa ja heittää heille kysymyksen kenen voimalla sitten fariseustenkin opettamat opetuslapset parantavat sairaita. Hedelmistä puu tunnetaan, pelkästään sanat eivät kerro ihmisestä vain myös teot. Hän puhuu fariseuksille myös kovin sanoin, kun he eivät hyväksy häntä messiaana eivät hänen tekojaan ja syyttävät Jeesuksen tekoja paholaisen teoiksi, vaikka ne olivat tehty Pyhän Hengen voimalla. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta anteeksi. Tämä lause on aiheuttanut joillekin ihmisille pelon ettei heidän syntejään anneta anteeksi. Jeesus kuitenkin puhuu fariseuksille, jotka eivät hyväksyneet hänen tekojaan Jumalan teoiksi ja eivät vastaanottaneet häntä messiaana, pelastajana.

Jeesus kielsi välillä parantuneita kertomasta siitä muille. Hänen toimintatapaansa kuvattiin jo vanhassa testamentissa näin: ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Hän paransi sairaita, mutta hän teki sen nöyrällä tavalla. Hänen tekonsa olivat voimakkaita todistuksia. Hän seisoi heikkojen ja syrjittyjen rinnalla, meni heidän luokseen, joilla oli murtunut sydän. Meillä esimerkki jonka mukaisesti voimme toimia. Tämä ei tarkoita etteikö Jeesus olisi ollut rohkea, hän herätteli kovin sanoin aikansa opettajia puolustaakseen armahtavaisuutta heikkoja ja kärsiviä kohtaan.

Jeesuksen äiti ja veljet yrittivät tulla puhumaan hänelle, mutta Jeesus osoittaakin opetuslapsiaan ja sanoo: tässä on minun äitini ja veljeni. Jeesus kuvaa hänen seuraajiensa läheistä suhdetta häneen tavalla, joka varmasti herätti taas ihmetystä. Hän selittää vielä asiaa tarkemmin: ”Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»” Me olemme hänen seuraajiaan ja hänen läheisiä perheenjäseniä. Meitä kutsutaankin Jeesuksen veljiksi, se kuvaa kuinka läheisessä suhteessa olemme häneen. Hän on samalla kuitenkin Herramme ja kuninkaamme, jota palvelemme. Tänäänkin saamme elää hänen lähellään, armollinen Jumala on meidän Isämme ja saamme olla hänen perhettään.

Mika

1. Aik. 18

Luku kertoo Daavidin valloittamista alueista. Hän kulki voitosta voittoon. Jumala oli käskenyt Israelia valloittamaan tietyn, määrätyn alueen ja tuhoamaan kansat, heidän epäjumalanpalveluksensa, mitään ei saanut jäädä jäljelle. Tämä on raamatusta asia, jota on vaikea ymmärtää. Israelilaiset kuitenkin lankesivat myöhemmin epäjumalanpalvelukseen ja hylkäsivät Jumalan, ei kuitenkaan kaikki. Ehkä tämä on vain osoitus siitä ettei ihminen kykene palvelemaan Jumalaa omin voimin, vaikka kuinka yrittää postaa elämästään vääriä asioita. Daavidin hallitsemassa valtakunnassa toimittiin lain mukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Rukoillaan tänäänkin esivallan ja päättäjien puolesta, että he toimisivat lainmukaisesti ja tekisivät oikeudenmukaisia päätöksiä.

Matt. 11

Vanhaa testamenttia lukiessa pitää muistaa siellä olevan ennustuksia tulevasta messiaasta, Jeesuksesta. Hänen tulemisestaan oli annettu selkeät merkit. Matteuksen evankeliumissa viitataan näihin vanhan testamentin ennustuksiin monessa kohtaa. Profeetta Johannes kastaja oli ennustettu Elia. Jeesus kuvailee häntä vaatimattomana, sellainen hänen piti olla. Ehkä juutalaiset kuvittelivat hänen olevan Daavidin kaltainen voitosta voittoon kulkeva kuningas. Sellainen messias olisi kelvannut heille. Jeesus tosin kuvailee, että heille ei kelvannut Johannes, joka eli erillään muista, ei syönyt eikä juonut eikä myöskään Jeesus joka söi ja joi syntisten kanssa. Ihmisten nähneet messiaan selkeitä merkkejä ja hylkäsivät Jeesuksen. Jeesuksen sanat kohdistuvatkin sen aikaiseen yhteiskunnan uskonnoliseen eliittiin, jotka osasivat kyllä lukea ja olivat tietoisia merkeistä. Heille ei vain ne kelvanneet. Köyhille julistettiin evankeliumi. Jeesus kiittääkin Isää, että evankeliumi on annettu lapsenmielisille. Näin se taitaa mennä nykyisinkin. Evankeliumi leviää voimakkaimmin köyhien ihmisten keskellä. Se koskettaa kuormien taakkojen alla olevia. Jeesus kutsuu luokseen kaikkia taakkojen alla olevia. Hän antaa levon. Hänen sydämensä on lempeä ja nöyrä. Hän antaa levottomalle sielulle rauhan ja hänen antama taakka on kevyt kantaa. Evankeliumi on rauhan ja ilon sanoma.

Mika

1. Aik. 17

Jumala lupaa Daavidille ikuisesti kestävän valtakunnan jatkumon sukupolvelta toiselle. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viitataanko tässä Jeesuksen kuninkaana, joka tulee perustamaan ikuisen valtakunnan Daavidin perillisenä. Kuitenkin tällaisen lupauksen Jumala antaa Daavidille. Hän ei saanut rakentaa temppeliä, sen rakensi hänen poikansa. Daavidin antaa kiitos rukouksessaan kunnian Jumalalle asemastaan. Hän vetoaa rukouksessaan Jumalan lupaukseen ja pyytää siunausta suvulleen. Rukoilenko rohkeasti vetoamalla Jumalan lupauksiin? Jumala täyttää sen minkä on luvannut, mutta rukoilenko sinnikkäästi ja rohkeasti. Sinnikäs rukous ei ole lakihenkistä suorittamista, vaan Jumalan lupauksiin vetoamista uskoen Jumalan kuulevan rukouksen. Voisi ajatella rukouksen olevan jatkuvaa oveen koputusta, kunnes se avataan. Herra anna rohkeutta ja sinnikkyyttä rukoukseeni.

Matt. 10

Opetuslapsille annetut ohjeet ovat yksinkertaiset: taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaat, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Näillä eväillä lähdettiin liikkeelle, paitsi ennen sitä Jeesus oli antanut heille vallan tehdä näitä tekoja. Mikä fiilis oli opetuslapsilla? Kuulosti varmaan helpolta, kun olivat jo nähneet Jeesuksen tekevän tällaisia tekoja. Jeesus jatkoi vielä: kaikki tulevat vihaamaan teitä minun tähteni. Miksi hyväntekijöitä vihattiin? Jeesuksen seuraaminen ei ollutkaan helppoa, vaikka ihmeitä tapahtui. Onko Jeesuksen seuraaminen helppoa itselle? Olenko kohdannut ihmisten vihaa? Pitäisikö kokea? Kullakin meistä on omia kokemuksia uskon aiheuttamasta ihmetyksestä, ehkä jopa vihasta. Joka tapauksessa usko Jumalaan herättää ihmetystä, hämmästystä, toisinaan lopettaa keskustelun kokonaan, saa ihmisen vetäytymään kuoreensa. Jeesuksen sanat ovat toisaalta pelottavia, toisaalta lohduttavia. ”Te ette itse puhu, vaan teissä puhuu isänne henki. Älkää pelätkö. Teidän jokainen hiuskarvannekin on luettu.” Me voimme olla ilman pelkoa tai rauhottaa pelon keskellä mielemme, Jumala, meidän isämme, on kanssamme. Palkastakaan ei pitäisi huolehtia, jos teemme oman pienen osamme hyvää. Kyse ole pelastavista teoista, vaan pelastuksen tuomasta hyvistä teoista. ”Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.»” Tekomme ei tarvitse olla suuria, mutta hyvän tekeminen kuuluu elämäämme. Herra anna voimaasi ja viisautta tälle päivälle tehdä hyvää lähimmäiselle. Tulkoon sinun valtakuntasi esiin tänäänkin elämässämme.

Mika