Jumala lupaa Daavidille ikuisesti kestävän valtakunnan jatkumon sukupolvelta toiselle. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viitataanko tässä Jeesuksen kuninkaana, joka tulee perustamaan ikuisen valtakunnan Daavidin perillisenä. Kuitenkin tällaisen lupauksen Jumala antaa Daavidille. Hän ei saanut rakentaa temppeliä, sen rakensi hänen poikansa. Daavidin antaa kiitos rukouksessaan kunnian Jumalalle asemastaan. Hän vetoaa rukouksessaan Jumalan lupaukseen ja pyytää siunausta suvulleen. Rukoilenko rohkeasti vetoamalla Jumalan lupauksiin? Jumala täyttää sen minkä on luvannut, mutta rukoilenko sinnikkäästi ja rohkeasti. Sinnikäs rukous ei ole lakihenkistä suorittamista, vaan Jumalan lupauksiin vetoamista uskoen Jumalan kuulevan rukouksen. Voisi ajatella rukouksen olevan jatkuvaa oveen koputusta, kunnes se avataan. Herra anna rohkeutta ja sinnikkyyttä rukoukseeni.
Opetuslapsille annetut ohjeet ovat yksinkertaiset: taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaat, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Näillä eväillä lähdettiin liikkeelle, paitsi ennen sitä Jeesus oli antanut heille vallan tehdä näitä tekoja. Mikä fiilis oli opetuslapsilla? Kuulosti varmaan helpolta, kun olivat jo nähneet Jeesuksen tekevän tällaisia tekoja. Jeesus jatkoi vielä: kaikki tulevat vihaamaan teitä minun tähteni. Miksi hyväntekijöitä vihattiin? Jeesuksen seuraaminen ei ollutkaan helppoa, vaikka ihmeitä tapahtui. Onko Jeesuksen seuraaminen helppoa itselle? Olenko kohdannut ihmisten vihaa? Pitäisikö kokea? Kullakin meistä on omia kokemuksia uskon aiheuttamasta ihmetyksestä, ehkä jopa vihasta. Joka tapauksessa usko Jumalaan herättää ihmetystä, hämmästystä, toisinaan lopettaa keskustelun kokonaan, saa ihmisen vetäytymään kuoreensa. Jeesuksen sanat ovat toisaalta pelottavia, toisaalta lohduttavia. ”Te ette itse puhu, vaan teissä puhuu isänne henki. Älkää pelätkö. Teidän jokainen hiuskarvannekin on luettu.” Me voimme olla ilman pelkoa tai rauhottaa pelon keskellä mielemme, Jumala, meidän isämme, on kanssamme. Palkastakaan ei pitäisi huolehtia, jos teemme oman pienen osamme hyvää. Kyse ole pelastavista teoista, vaan pelastuksen tuomasta hyvistä teoista. ”Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.»” Tekomme ei tarvitse olla suuria, mutta hyvän tekeminen kuuluu elämäämme. Herra anna voimaasi ja viisautta tälle päivälle tehdä hyvää lähimmäiselle. Tulkoon sinun valtakuntasi esiin tänäänkin elämässämme.
Mika