Israelin sukukunnista leeviläiset asetettiin toimimaan pappeina. He eivät pelkästään toimittaneet uhreja Jumalan edessä, vaan heillä oli erilaisia tehtäviä. Tässä Daavid asettaa tietyt papit ylistyksen johtajiksi. Heidän tehtävänä oli ylistää laulamalla Herran Jumalan kiitosta. Ohjeistukseen kuului ylistyksen sisältö: huutaa avuksi Herran nimeä, kertoa kansoille hänen ihmeellisistä teoista, ylistää hänen pyhää nimeään. Ylistyslaulun sanat oli myös määritelty, mitä kaikkea se piti sisällään. Siinä tuli olla liiton muistamista, Jumalan kunnian tunnustamista, hänen pyhyytensä kunnioittamista, hänen hyvyytensä ja armonsa muistamista, hänen pelastukseen turvautumista. Voisi sanoa, että tässä on hyvän ylistyslaulun sisältö. Luku muistuttaa ylistämisen tärkeydestä ja kertoo kuinka olennaisesti se kuuluu Jumalan palvelukseen. Ylistetty olkoon Isä, Poika ja Pyhä henki.
Kumpi on helpompaa? Jeesus kysyy fariseuksilta antaa synnit anteeksi vai parantaa ihminen. Hän antoi ensin halvaantuneelle anteeksi hänen syntinsä. Fariseukset paheksuivat sitä, koska eivät uskoneet hänen olevan Jumala. Hän todisti jälleen kerran olevansa Jumala, jolle on helppoa antaa anteeksi synnit ja parantaa sairas. Jeesus todistaa tänäänkin olevansa Jumala, jolle helppoa antaa anteeksi synnit ja parantaa sairaat. Jossakin paranee tälläkin hetkellä ihmisiä ja jossakin ihminen kohtaa Jumalan anteeksiannon. Anteeksianto on jatkuvaa, ikuista Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tänäänkin se on helppoa Jumalalle, meidän tarvitsee vain hyväksyä hänen sovituksensa.
Jeesus tuli minun syntisen luokseni ja muistuttaa jatkuvasti minua ristin täytetystä työstä. Syntisyyteni keskellä meinaan usein lähteä korjaamaan itse syntisyyttäni, mutta tämä johtaa aina umpikujaan. Tarvitsen joka päivä parantajaa. En ole terve. Jeesus tahtoo armahtavaisuutta, minä tarvitsen armahtavaisuutta itseäni ja lähimmäistäni kohtaan. Anna minulle sitä tahtoa tänäänkin. Kutsu Herra tänäänkin syntisiä puoleesi, että he löytäisivät armosi.
Taas kerran Jeesus kohtasi hyljeksityn ihmisryhmän edustajan. Verenvuoto oli joku sairaus, jonka takia ihminen ei saanut koskea toisiin. Hän oli saastainen. Nainen ei olisi saanut liikkua väkijoukon keskellä. Hän näki Jeesuksen ja otti riskin. Jos hän olisi paljastunut niin väkijoukko olisi voinut jopa kivittää hänet. Hän ajatteli vain yhtä asiaa, jos saan edes koskettaa Jeesuksen viittaa niin paranen. Hänelläkin oli uskoa ja Jeesus sanoo hänelle: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Nainen parantui ja Jeesus kutsui hänet tyttärekseen. Me olemme Jumalan lapsia, hänen tyttäriään ja poikiaan. Isän lapsina saamme lähestyä häntä rohkeasti. Ole rohkealla mielellä tänäänkin tyttärenä ja poikana.
Evankeliumeja lukiessa tulee välillä mieleen, että Jeesuksella oli hirveä kiire koko ajan ja varmasti olikin. Hänellä oli kolme vuotta aikaa kierrellä ja puhua ja toimia. Hän kuitenkin pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja paransi. Hänen toimintaansa ohjasi rakkaus.”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: »Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.»” Lähetä Herra työmiehiä elonkorjuuseen.
Mika
