Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam. 19

1. Tim. 1

1.Tim. 1 (2020)

Jos joku kysyisi: “Olet uskossa, mikä on tavoitteesi siihen liittyen?”, niin mitä vastaisit? Itse en osaisi kovin selvää tai ymmärrettävää vastausta antaa, mutta tämän päivän raamatun jakeissa on kohta joka vastaa mielestäni varsin hyvin tuohon kysymykseen: “…tavoitteemme on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja teeskentelemättömästä uskosta…”

Eilisen ja tämän päivän vanhan testamentin luvut kertovat Saulista hyvin karua sanomaa. Entä jos Saul olisi tavoitellut rakkautta, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja teeskentelemättömästä uskosta? Entä jos hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen ja myöntänyt kateellisuutensa ja pelkonsa Daavidiin liittyen? Entä jos hän olisikin nähnyt Davidin Jumalan lahjana, eikä oman asemansa uhkana?

Mitä pidempään tuota uuden testamentin kohtaa miettii, niin sen vaikeammaksi tavoitteen täyttäminen tuntuu. Siksi toinen uuden testamentin kohta sopii minusta tähän yhteyteen oikein hyvin: “…Minut armahdettiin siksi, että minussa Kristus Jeesus osoittaisi kärsivällisyytensä koko suuruuden…” Tuo varmasti sopii meistä uskoviin yleisesti, eikä pelkästään Paavalin kohdalle ainoastaan.

Kiitos Jeesus sinun armostasi. Anna meille tänä(kin) päivänä kaikkea mitä tarvitaan että meillä olisi puhdas sydän, hyvä omatunto ja teeskentelemätön usko.

Tomppa

1. Sam. 18

2. Tess. 3

2.Tess 3 – UT2020

Tämän päivän raamatunkohdista eniten mieleen jäi pyörimään kohta “…Rukoilkaa myös, että välttyisimme ilkeiltä ja pahoilta ihmisiltä…” (2020 käännös)

Tuollaisesta välttelystä voi muodostua elämäntapa, -ura, -tavoite, johon osallistuu koko yhteisö. On vaikea toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä ja suuntautua ulospäin, kutsumaan ei-uskovia uskoon ja uskovien yhteisöön jos elämän keskiössä on tietynlaisten ihmisten välttely. 

Tuo rukous ja sen aihe on kuitenkin tärkeä. Monelle Jumalan puoleen kääntymiseen ja uskovien yhteisöön mukaan tuloon liittyy pettymykset, suru, masennus, ahdistus ym. ikävät tunteet jotka ovat syntyneet toisten ihmisten ilkeydestä ja pahuudesta. 

Yhteisön tasapainottelu ulos- ja sisäänpäin kääntymisen kanssa ei ole helppo asia. Kun elämä on murjonut pahasti, niin turva, lepo ja rauha minkä Jumala antaa, Hänen ja Häneen uskovien kanssa olemalla, on parasta mitä toipumiseen voi toivoa. 

Omakohtaisesti, vaikean lapsuuden ja nuoruuden läpikäyneenä, olen kokenut että päivän raamatun sana: “…Herra on kuitenkin uskollinen. Hän antaa teille voimia ja suojelee teitä pahalta…” (2020 käännös) on totta ja uskomisen arvoista. Kiitos Jeesus!

Tomppa

1. Sam. 17

Daavid ja Goljat on yksi tunnetuimmista kertomuksista Raamatussa. Siihen sisältyy kuitenkin paljon enemmän, kuin ensi lukemalta luulisi. Seuraavassa kokoan tuota lisätietoa vähän yksinkertaistettuna.

Tapahtumien aikana vallitsi usko siihen, että se kansa, jolla on voimakkaampi Jumala, voittaa taistelun. Heidän mielestään siis saattoi taistella myös niin, että kumpikin kansa valitsi edustajan ja nämä kaksi taistelisivat. Kummallakaan osapuolella ei ollut halukkuutta aloittaa täysmittaista taistelua, vaan he kuluttivat aikaa odottaessa pian alkavaa sadekautta. Tuolloin kaikkien olisi joka tapauksessa palattava kotiin. Odotusaikana Goljat herjasi Israelin joukkoja ja Jumalaa.

Daavid oli nuorukainen. Hänellä ei vielä ollut tuuheaa pitkää partaa, mutta hän oli jo täysikasvuinen. Sen tiedämme siitä, että Saul kokeneena taistelijana antoi oman sotavarustuksensa Daavidille. Ei hän olisi antanut liian isoja varusteita, vaan Saulin tapaan myös Daavid oli pitkä. (Aiemmin sanottiin Saulista että tämä oli päätä pidempi muita.) Daavid ei ollut kuitenkaan kokenut taistelija, eikä ollut halukas käyttämään taisteluvarustusta, vaikka näyttikin se päällään uskottavalta. Sen sijaan Daavid oli oma itsensä ja turvasi Herraan.

Daavid järkytti tasapainoa alkaessaan kysellä palkkiosta, mikä oli epäsuoran kommunikaation kulttuurissa suora haaste. Veljet halusivat muiden tapaa pitää yllä tasapainon ja päästä kotiin. He yrittivät vähätellä Daavidia, mutta Daavid pääsi Saulin luo ja sai luvan vastata Goljatin haasteeseen. Koska Jumala oli Daavidin kanssa, tämä voitti ja Israel sai suuren taisteluvoiton.

Mietin aikoja, jolloin itse kukin meistä varoo niin sanotusti keikuttamasta venettä. Tilanne on herkkä, mutta vielä kasassa ja odotamme, että aika tekisi tehtävänsä ja asia raukeaa. On myös aivan toivottomia tilanteita, joissa ei ole onnistumisen mahdollisuutta. Helposti silloin laskee katseen alas ja odottaa. Meitä kutsutaan kuitenkin nostamaan katse kohti Jumalaa ja kuuntelemaan, mitä hän haluaa.

2. Tess. 2

Jeesuksen paluu on tärkeä aihe. Tessalonikassa oli ehkä alettu odottaa hänen palaavan pian. Nyt Paavali luettelee, mitä kaikkea tapahtuu ennen tuota päivää. Eli Tessalonikalaisten on varauduttava elämään uskossa vielä pitkään. Sama koskee meitä. Meidät on Jeesuksen paluuseen saakka kutsuttu elämään täysipainoisesti. Toisaalta kuitenkin katse on hyvä nostaa tulevaan. Osa asioista, joiden Raamatussa sanotaan tapahtuvan ennen Jeesuksen paluuta, on jo tapahtunut. Olemme kuitenkin lähempänä tuota hetkeä ja Paavalin sanat ovat ajankohtaisia meillekin: ”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. tse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin.”

Anna