Kategoria: Luemme Raamattua

4 Moos. 9

Tämä luku ajoittuu n. vuoden päähän Egyptistä lähdöstä. Tässä kansa saa ohjeet ensimmäisen pääsiäisen viettoon ja Herra lupaa oikeuden pääsiäisen viettoon myös niille, jotka olivat saastuneet vainajista tai jotka olivat siirtolaisia (näitäkin kansan joukossa siis oli). Pääsiäinen oli Egyptistä pääsemisen juhla, meille sen merkitys on synneistä pääsemisen juhla ja se on kuulunut ja kuuluu kaikille kaikkina aikoina. Käsittämätön etuoikeus saada syntinsä anteeksi – tuntuu joskus niin heikolta ja riittämättömältä kiittää siitä, mitä Jumalalta saatu puhtaus ja pelastus on (en sitä ihan syvimmillään edes ymmärrä). Yksinkertaisesti silti: kiitos Jeesus.

Luuk. 10

Jos edellisessä luvussa Jeesus lähetti 12 opetuslasta, nyt hän lähettää 72 ja kaksittain, siis 36 paria. Kohteena oli ne kaupungit, joihin Jeesus aikoi mennä. Jeesus huokailee monen kaupungin puolesta. Oliko nämä niitä paikkakuntia, joihin matkaan lähetettyjen piti mennä ikään kuin pehmittämään vastaanottajia jo valmiiksi ennen Jeesuksen tuloa?

Palatessaan he olivat iloisia siitä, että pahat hengetkin tottelivat. Jeesus oikaisi heitä iloitsemaan siitä, että nimet ovat taivaan kirjassa, se oli ja on tärkeämpi ilon aihe. Voimme silti palvella Jeesuksen auktoriteetilla kuka meistä missäkin, nimet ovat taivaan kirjaan kirjoitettuna. Siitä nousee palveluun lepo.

Pirkko

4 Moos. 8

Tässä luvussa järjestetään leeviläisten palvelutoimi ja siihen liittyvään puhdistautumiseen annetaan tarkat ohjeet. Leeviläisillä oli sijaisen rooli. Herralle olisivat kuuluneet kaikki esikoiset, mutta leeviläiset määrättiin olemaan esikoisten sijaisia (16-18). Leeviläiset olivat Aaronin ja hänen poikiensa alaisia. Kaikki toimitukset tehtiin niin kuin Herra oli Mooseksen kautta määrännyt.

Jäin pohtimaan, tarvitsiko Herra nämä määritellyt pyhäkön toiminnot vai olivatko nämä pantava toimeen siksi, että kansa olisi pysynyt tietoisena syntisyydestään ja tarpeestaan pysyä Herransa lähellä. Palvelutehtävään astuttiin 25-vuotiaana ja siitä vapauduttiin 50-vuotiaana. 50 vuotta täyttäneet saivat auttaa veljiään palvelutehtävissä, mutta heidän ei enää tarvinnut toimittaa pyhäkköteltan toimia. Varsin alhainen eläköitymisikä!

Elämässä on erilaisia palvelustehtävien aikajaksoja. Joskus pitkiä kausia, joskus lyhyempiä. Kutsuja on silti koko ajan sama. Avustaminen on yksi armolahja UT:n puolella. Mitään ajanjaksoa tai tehtävää ei voi arvottaa inhimillisin mittarein. Meidän tämän päivän tehtävät ovat palvelutehtäviä kaikessa arkisuudessaan. Asenne rakentukoon sen mukaan.

Luuk. 9

Opetuslapset saivat erikoisen tehtävän luvun alussa. Jeesus kutsui, antoi voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Mukaan sai ottaa tuskin mitään. Opetuslapset lähetettiin uskon varassa ja erikoisiin tehtäviin. Kiintoisaa on, että Jeesus ei puhuttele heitä yksikössä vaan monikossa. Kukaan ei ilmeisesti lähtenyt tehtävään yksin. Ja jos joku torjui heidät, ohje oli lähteä pois. Minnekään ei jääty siis jänkkäämään ja perustelemalla perustelemaan lähettäjän asiaa.

Missähän olisi vastaanottavaisia sydämiä tänään ja näinä aikoina?

Pirkko

4 Moos. 7

Luuk. 8

Kevät on kylvämisen aikaa. Huomasin, miten vaikea on saada aikaa hyvä maaperä kylvöön. Vaimo lähetti minut asialle hakemaan kylvömultaa ja niinhän siinä sitten kävi, että en onnistunut tässä vaativassa tehtävässä, vaan väärä multasäkki kainalossa tulin kotiin. Seuraavana aamuna huomasin keittiössä lautasen, jossa oli märkä paperi ja mielessäni harmittelin, että onpa taas siivous jäänyt kesken, mutta onneksi minä osaan laittaa roskat oikeaan paikkaan. Jälkeen päin tuli mieleen, että mikähän paperi se oli kun siinä oli jotain pilkkuja. Menin tarkastamaan tilanteen ja tajusin, että olin toiminut vertauksen Paholaisen tavoin keskeyttäen kasvun mahdollisuuden. Onneksi siemenet ja paperi olivat aika hyvässä kunnossa ja levittelin ne takaisin lautaselle. No nyt ovat siemenet jo hyvässä maassa, kylvö- ja taimimullassa, joten kaikki hyvin toistaiseksi ja hyvää satoa odotellaan;)

“Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (15). 

Tämä kylväjävertaus on aika poikkeuksellinen, sillä yllättäen Jeesus selittää sen yksityiskohtaisesti opetuslasten sitä kysyessä. Neljästä erilaisesta kylvömaasta ainoastaan hyvään maahan pudonneet siemenet tuottivat kasvun ja satakertaisen sadon. 

Meidät kaikki on kutsuttu kylvämään Jumalan sanaa. Sitä on kylvettävä kaikkialle, sillä koskaan ei tiedä, minkälainen on kenenkään sydämen maaperä. Yllättäviä asioita voi tapahtua Jumalan sanan kautta. Itse olen päässyt Jumalan puhuteltavaksi useasti juuri sanan kautta. Muistan, miten laulu “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaaa…” puhutteli minua ennen Jeesuksen löytymistä. Tuli myös mieleen tapaus, kun olimme odottelemassa lähtöpäätöstä lähetyskentälle. Silloin päivän jakeeksi tuli Apostolien teoista (7:3) sanat “Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Sanoin vaimolle, että lähtö tuli ja niinhän siinä sitten kävi.

Sanan kylväminen ei ole helppoa. Se vaatii vaivaa ja rohkeutta. Tuli mieleen myös toinen tapa evankelioida Jeesuksen esimerkkiä seuraten. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesuksen kanssa voimme olla Hänen kirjeitään, joita luetaan. Meillä kaikilla on ystäviä ja tuttuja, jotka seuraavat elämäämme ja tekemisiämme. Fransiskus Assisilaisen on kerrottu sanoneen viisaasti jotenkin tähän tapaan: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia. Ja jos on aivan pakko, käyttäkää siihen sanoja!”

Juha