Kategoria: Luemme Raamattua

4 Moos. 6

Luuk. 7

“Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju” (22). Näitä Jesajan ennustamia asioita Jeesus toteutti kohtaamiensa ihmisten kanssa. Jesajan otsikkona on “Israel saavuttaa rauhan ja onnen”.

Tähän otan nyt mukaan myös VT:n lukukappaleesta Herran siunauksen (22-26). Kun Jumalan nimi laskettiin kansan ylle, Jumalan läsnäolo ja sen myötä hänen hyvyytensä tuli kansan osaksi. Siunaaminen tärkeä tapa, jolla mekin voimme edistää Valtakunnan asioita ja agendaa meidän keskuudessamme. Kun Jumala siunaa, niin näitä Luukkaassa mainittuja asioita tapahtuu! Siunaus on Jumalan läsnäoloa, huolenpitoa, varjelusta, armoa, rauhaa ja onnea, jota vain Jumala voi meille antaa. 

Mietiskelin vielä vähän tarkemmin, mitä Herran siunauksessa sanotaan. Kun useasti sillä siunaa, niin helposti unohtuu tehdä se ajatuksen kanssa. Siinä voidaan nähdä kolme osaa. Ensin siunaus koskee Jumalan isällistä huolenpitoa ihmisen koko elämästä kun hänen hyvyytensä tulee ihmisen osaksi. Seuraavaksi Jumalan kirkkaus ja armo tulevat todeksi. Kolmanneksi Jumalan hyväksyvät ja rakastavat kasvot mahdollistavat turvallisen ja läheisen kohtaamisen, jonka seurauksena voimme uskoa ja kokea rauhan hänen kanssaan. Kun me siunaamme Herran nimeen, hän antaa siunauksen.

Siunailin viime syksyn Mission innoittamana muutamaa tuttua BLESSin mukaan. Joitain asioita näin tapahtuvan parin miehen elämässä tuona aikana. Toinen meni 30 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Kortepohjan kirkossa, mikä oli kyllä melko ihmeellinen asia! Toisella miehellä todettiin ärhäkkä syöpä, joka on nyt onneksi saatu hoidettua. En tiedä siunasiko Jumala heitä näillä tapahtumilla, mutta eniten rukoilin heidän hengellisen heräämisen puolesta. Siitä ei ole tullut vielä mitään ilmi, joten kannattaisi varmaan jatkaa siunaamista.

Eli eiköhän siunata nyt heti jotakin ystävää lähellä tai kaukana Herran siunauksella?

Juha

4 Moos. 5

Luuk. 6

Kaksi rakentajaa

Olin talvilomalla talonrakennuspuuhissa Lappeenrannassa tyttäreni ja hänen miehensä apuna. Siksi tartutin itseni kiinni tämän luvun rakentamiskohtaan (46-49). Tiedoksi sen verran, että talon katuosoite on Kalliovillankuja ja sen perustukset on laskettu kallion päälle! Meitä oli useita talkoolaisia paikalla ja hommaa oli mukava tehdä muutaman päivän ajan. Täytyy sanoa, että kyllä tuo talonrakentaminen on kovaa työtä ja vaatii pitkää pinnaa, varsinkin jos aikoo itse olla siinä aktiivisesti mukana. Niin se on elämän rakentamisenkin kanssa. Jos meinaa rakentaa kalliolle, on mentävä syvälle omaan sisimpään ja löydettävä vankka perusta. Se vaatii aikaa.

Tästä kestävästä perustasta tuli esimerkkinä mieleen Pietari. Kun hän oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi, Jeesus vastasi hänelle:”Sinä olet Pietari (kallio) ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita” (Matt.16;18).  Minulle tuli myös vastaavanlainen tunnustus käännekohdaksi ja kallioksi elämässäni, kun ystävän rohkaisemana uskalsin tunnustaa Jeesuksen Herrakseni Room. 10:9 lupauksen mukaan. Oli myös tärkeää saada ystäviä rinnalle kulkemaan, jotka pystyivät tukemaan ja auttamaan oikealla tiellä.

Hyvin rakennettu talo tehdään siten, että kun saadaan pohjapiirros lupineen tehdyksi ja hyväksytyksi, niin sitten noudatetaan niitä eikä mennä siitä, missä aita on matalin.  Elämässä on tärkeää mennä Jeesuksen luo oppimaan hänen sanoistaan ja esimerkistään. Jeesus korostaa kuuliaisuutta eli kuulemisen ja tekemisen tärkeää yhteyttä. Näin elämämme saa arvokkaita rakennusaineita ja voi tuottaa hyvää hedelmää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä.  “Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (44, 45).

Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi!

Juha

4 Moos. 4

Luuk. 5

Kutsusta Jeesuksen seuraan tulee mieleen kutsumus. Jeesus kutsui opetuslapsia olemaan kanssaan. Seurakunta on joukkuelaji, jossa tarvitsemme toisiamme ja lahjojamme. Jeesus kutsuu meitä mukaan tavalla ja toisella. Hän myös ohjaa meitä yksilöinä ja yhteisönä tekemään ei vain asioita oikein, vaan myös oikeita asioita! “Mutta lasken vielä verkot, kun sinä käsket”. 

“Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja” (10). “He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.”

Kutsumus oli minulle pitkän aikaa aika etäinen asia. Minulle riitti lähetyskäsky ja se, että sain olla mukana kalastamassa ihmisiä erilaisilla tavoilla. Kalaa tuli toisinaan mukavasti ja välillä taas ei. Sitten kerran New Wine- kesätapahtumassa seminaarin lopuksi rukoiltiin kutsumuksen löytymisen puolesta. Silloin kuulin kutsun joka sanoi:” Kaitse minun lampaitani ja ruoki minun karitsoitani”. Sehän on se kohta Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta (Joh. 21). Sitä kutsua olen sitten mielessäni kantanut vaihtelevalla menestyksellä. On se varmaan näkynyt myös tekemisissäni, sillä opettajana saan tehdä kutsumustyötä monella eri tavalla. Kiitos Jeesus tästä ja elämästä Sinun kanssasi!

Juha