Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 27

Päivän uutiset eivät usein ole mieltä lohduttavia, iloisia, vaan lähinnä pelkoa tuovia. Psalmin kuvaukset ovat valitettavan ajankohtaisia. Psalmin uutinen on kaiken karuuden ja todellisuuden kertominen, mutta se tuo mukanaan myös lohdutuksen ja turvan. ”Vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.” Tämän päivän psalmi alkaa: Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” Psalmit‬ ‭27‬:‭1‬.

Usko antaa valon nähdä ja ymmärtää enemmän, kuin sen mitä näemme ympärillämme. Usko ei ole todellisuudesta pakenemista, vaan sen avulla kestämme myös silloin, kun pahuus koskettaa meitä. Näemme pahuutta ympärillämme ja omassa itsessämme. Se vie meitä epätoivoon, mutta usko tuo toivon. Uskon uutinen on ilo, rauha ja turva huolimatta pahuudesta ympärillämme. Turvamme on Herrassa, Jumalassa, jonka käsissä on kaikki. Oman syntisyytemme kanssamme saamme tulla armahtajamme luokse ja saamme avun. Uskon uutinen sanoo: sinun syntisi on annettu anteeksi.

Daavid jatkaa “Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.” Psalmit‬ ‭27:4‬ ‭Kaiken turvattomuuden, pelkojen keskellä voimme katsoa Herran ihanuutta ja odottaa hänen vastaustaan. Mitä Herran ihanuuden katselu voi olla? Häneen katsominen on hänen sovitustyöhön katsomista, hänen ihanaan rakkauteen meitä kohtaan. Me olemme pyhitettyjä hänen sovitustyön tähden ja hän asuu meissä, hänen rakkautensa, hänen voimansa. Katsomalla hänen ihanuuteensa, hän katsoo meihin. Hän eikä hylkää meitä, koska rakastaa meitä. Katsotaan yhdessä yhä uudestaan hänen ihanuuttaan, tunnustaen että tarvitsemme häntä, hänen armoaan, hyvyyttään ja rakkauttaan.

1. Kor. 1

Tuntuu, että korinttilaiset olivat Paavalille erityinen ongelma seurakunta. Kaikesta huolimatta Paavali aloittaa ensimmäisen kirjeensä kehumalla seurakuntaa. “Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.” 1 kor. ‭1:5-7‬ ‬‬Huolimatta armolahjojen koko rikkaudesta Paavali joutuu toteamaan, että seurakunnassa on riitoja. ”Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.” 1 kor. 1:11‬ ‭

Korintissa oli syntynyt erilaisia puolueita ihmisten taakse. Joku oli ottanut puolueeksi apostoli Pietarin, toinen apostoli Paavalin, jotkut Barnabaksen ja jotkut kaikkein alkuperäisimpään pyrkivät vain Kristuksen. Kukaan johtajista ei kuitenkaan itse tällaisia puolueita itselleen halunnut, ihmiset olivat vain heidät itse valinneet. Ehkä näillä edellä mainituilla johtajilla oli joku persoonan piirre, joka toisia miellytti ja toisia ei. Joka tapauksessa Paavali torppaa tällaisen ajattelumallin, Kristus ei ole jaettu.

Kristusta ei jaeta, on vain erilaisia seurakuntia. Seurakunnat eivät ole puolueita, jotka riitelevät keskenään. Me kaikki, me jotka kuulumme Kristukselle, me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Kristus, risriinnaulittuna, on meille Jumalan voima ja viisaus. Hän on meidät armossaan ja viisaudessaan kutsunut, hänessä olemme yhtä.

Pysykäämme hänen ristinsä julistuksessa, se on Jumalan voima ja viisaus, joka on yhdistänyt meidät ja yhdistää edelleen. Ristin sanoma on niille, jotka eivät usko joko hulluutta tai häpeällinen herjaus. Se saa aikaan toisinaan vihan tunteita, pilkkaa tai leimaamista hulluksi.

Pitäkäämme yhtä, keskitytään uskovina siihen, mikä meitä kaikkia yhdistää ja eikä anneta erilaisten mielipiteiden, näkemysten, henkilökemioiden aiheuttaa keskenämme hajaannusta. Tarvitsemme toisiamme, olemme samaa ruumista, jokainen meistä on yhtä arvokas. Erilaisia mielipiteitä tulee saada esittää ja niistä voidaan myös keskustella, mutta riitoja ja hajaannusta ei saisi olla meidän Kristittyjen keskuudessa.

“Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 1 kor. 1:30‬

Mika M

Ps. 26

Psalmi 26 päättää viikkomme yhtä hassujen pohdintojen ääreen kuin mitä tiistaina kävimme läpi. Jos tiistaina psalmitekstin pohdinnan kohteena oli menestymisen ja ylpistymisen välinen rajanveto, voisi tämän päivän psalmin äärellä miettiä sitä, milloin ihminen voi todeta Jumalan edessä eläneensä nuhteettomasti. Ainahan puhutaan siitä, miten Jumalan edessä kukaan ei ole vanhurskas, mutta Daavid on jutellut selkeästi Jumalalle myös siitä, miten hän on elänyt ainakin pääosin nuhteettomasti. Mikähän sen funktio voisi olla? Kiitollisuus? Kisaväsymyksen purkaminen? Voisiko kyseessä olla se, että ihminen haluaa purkaa Jumalalle joskus myös sitä, miltä asiat inhimillisesti katsoen näyttävät? Jos aina ei jaksa ajatella asioita Jumalan näkökulmasta, vaan joskus on tarpeen myös todeta Jumalalle, että minä koen näin, minusta tuntuu tältä, minusta asia on näin? Olen kuullut sanottavan, että psalmeissa näkyy, miten Jumalalle voi jutella aivan kaikesta riippumatta siitä, mikä olisi poliittisesti korrektia. Ehkä tässäkin näkyy siitä jotain tai sitten Jumalan edessä voi todella sanoa joskus eläneensä nuhteettomasti. Mene ja tiedä.

Room. 16

Tänään päätämme Roomalaiskirjeen. Roomalaiskirjeen viimeisessä luvussa on kosolti terveisiä uskovaisille veljille ja sisarille sekä lyhyitä kehotuksia kristityn vaellusta varten. Tänään kiinnitin iloisesti huomiota siihen, miten paljon Paavali lähettää terveisiä naisille. Olimmepa naispappeuskysymyksestä mitä mieltä tahansa, selvää on kuitenkin, että naisten merkitys seurakunnassa on alusta asti ollut suuri. Naiset eivät ole olleet olemukseltaan hentoja sivustaseuraajia, vaan he ovat Paavalin sanojen mukaisesti todella nähneet vaivaa ja tehneet töitä. Aivan luvun ja koko kirjeen lopussa on myös jae, jonka haluan nostaa meille kaikille varustukseksi alkavaa viikkoa vasten: ”Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä!”

Esteri

Ps. 25

”Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien.” Tänään psalmia lukiessani huomioni kiinnittyi erityisesti jakeeseen 8. Hän neuvoo syntisille tien. Taitaa olla niin, että monet synnit ovat useiden ihmisen ja olosuhteiden mahdollistamia/pakottamia, eivätkä välttämättä ollenkaan vain yhden ihmisen asioita. On esimerkiksi todella vaikeaa löytää nopea ratkaisu tilanteeseen, jossa avoliitossa elävästä pariskunnasta toinen osapuoli tulee uskoon, ja haluaisi tämän jälkeen naimisiin, mutta toinen haluaa päinvastaista. Tai joskus on todella vaikeaa ratkaista pitkään jatkuneita ristiriitoja ihmisten välillä, kun ei enää tiedetä, kenen on syytä olla pahoillaan ja mistä. Näissä tilanteissa voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala neuvoo syntisille tien. Synti kietoutuu elämään mitä kipeimmillä ja monimutkaisimmilla tavoilla, mutta Jumala on näitä olosuhteita suurempi. Meidän ei tarvitse osata ja tietää kaikkea yksin, vaan voimme luottaa siihen, että aito ja kestävä toivomme on Jumalassa. Jumalassa, joka tekee meissä työtään, kun kuljemme rukoillen.

Room. 15

Roomalaiskirjeen viidennessätoista luvussa Paavali perustelee ja esittelee laajasti sitä, miten evankeliumi on todella tarkoitettu kaikille kansoille. Olen törmännyt usein kysymykseen siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Kysymys on erittäin tärkeä ja keskeinen, ja kannustan jokaista perehtymään sitä koskeviin kirjoihin, artikkeleihin ja podcasteihin. Kuitenkin Paavalin tekstin pohjalta haluan nostaa esille erään näkökulman, jota olen itse pyöritellyt paljon: Vaikka myös kristinuskossa on erityisiä haasteita liittyen siihen, että kaikki eivät ole kuulleet hyvää sanomaa, ei minkään uskonnon piirissä ole kyllä samalla tavalla välitetty niistä, jotka eivät ole kuulleet eivätkä tiedä. Heti kun kristinusko syntyi, Jeesus antoi lähetyskäskyn. Kahdentuhannen vuoden aikana kristinusko on viety aivan kaikkialle maailmaan, ja ihmiset ovat olleet valmiita asettamaan jopa henkensä alttiiksi tämän sanoman edestä. Sanoisin siis, että vaikka teologiset ongelmat eivät sormia napsauttamalla poistukaan, on uskontomme aivan selkeästi erityinen siinä, mitä lähetykseen tulee. Jos minä olisin Jumala ja haluaisin pelastaa kaikki ihmiset, ja tarjolla olisi jokin suurista maailmanuskonnoista, valitsisin juuri tämän toimintamallin, jota kristinusko edustaa.

Esteri