Danielin kirjan ensimmäisessä luvussa pääsemme kurkistamaan Babylonian hoviin ja sen häiritseviin tapoihin. Daniel oli yksi, joka valittiin (lue: pakotettiin) palvelemaan kuningasta. Eihän tuo kohtalo ihan kamala ollut, sillä hän pääsi ulkoisesti hyviin oloihin, mutta vanki on aina vanki. En tiedä, mistä kaikesta tässä oikein oli kysymys, mutta arvaan, että osittain kyse oli tavasta pitää pakkosiirretyt juutalaiset aisoissa. Mahdolliset kapinayritykset tai levottomuudet olisivat merkinneet suoraa uhkaa hovissa oleville nuorukaisille. Toisaalta hovissa olleet pojat repäistiin irti omasta kulttuuristaan ja jos heistä myöhemmin tehtäisiin oman kansansa johtajia, niin se olisi aika iso askel koko porukan sulauttamisessa osaksi babylonialaista yhteiskuntaa.
Danielilla oli siis paljon pelissä, vaikka tietenkin lopulta oli kyse hänelle hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Kuinka säilyttää oma usko ja identiteetti vieraassa ympäristössä? Danielin päätös jättää väliin kuninkaalliset herkut oli mielenkiintoinen. Suoraan en keksi syytä, miksi hän niistä kieltäytyi. Kenties joukossa oli epäpyhiä, juutalaisilta kiellettyjä ruokia ja hän katsoi, että kaikki muutkin ruoat olivat ”saastuneita”. Tai ehkä hän ajatteli, että hän näin joutuisi epäsuorasti ateriayhteyteen kuninkaan kanssa. Niin tai näin, hän määritteli omat rajansa ja antoi ne testattavaksi. Lopulta päästiin kompromissiratkaisuun, joka kelpasi kaikille. Danielista ja hänen tovereistaan tuli kasvissyöjiä ja kaikkien yllätykseksi he pysyivät terveinä ja hyvinvoivina.
Tämä on varsin opettavainen prosessi. Ihmiset, joilla on eri kulttuuri tai uskonto, voivat elää sovussa keskenään kunhan vain löytyy hyvää tahtoa ja valmiutta kompromisseihin. Danielin kirjan taustalla vaikuttaa vahvasti myös Jumalan johdatus.
Miksi Juudas kavalsi Jeesuksen? Tässä luvussa sanotaan, että ”häneen meni Saatana”, mutta hän itse varmasti järkeili asian jotenkin toisin. Johanneksen evankeliumissa häntä kutsutaan varkaaksi, joten ehkä hän oli joutunut rahan pauloihin. Kenties hän oli liittynyt Jeesuksen seuraajaksi siksi, että hän uskoi Jeesuksen avulla saavansa mainetta ja kunniaa. Nyt oli kuitenkin käynyt ilmi, että Jeesus ei tavoitellut maallista vallankumousta. Hänen seuraajanaan Juudaksella oli aito riski joutua vallanpitäjien epäsuosioon. Juudas joutui viimeistään tässä vaiheessa toteamaan, että Jeesuksen seurassa ei ole tarjolla ulkoista menestystä.
Tämä luku haastaa meitä pohtimaan omia vaikuttimiamme. Miksi haluamme seurata Jeesusta? Valtaa tavoitteleville tulee ikävänä yllätyksenä se, että Jumalan valtakunnassa suurin onkin se, joka palvelee. Jeesuksella oli tämä asenne koko ajan, ei vain silloin kun Hän pesi opetuslastensa jalat. Tämän omaksuminen on itsessään jo iso haaste, mutta eteenpäin lukiessa panokset vielä entisestään kasvavat. Tämän luvun loppupuolella Jeesus nimittäin vangitaan ja Hänen seuraamiseensa yhdistyi sen jälkeen välitön henkilökohtainen riski. Ei ihme, että Jeesus kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan. jotta he kestäisivät koettelemukset. Voin mennä ehkä liian pitkälle tässä, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että onneksi he eivät rukoilleet! Nyt nimittäin kävi ilmi, että Jumala pystyi varjelemaan heidät kaikesta huolimatta. Heidän epäonnistumisensa ei lopulta pilannut mitään. Mutta epäilemättä, henkilökohtaisella tasolla, rukous olisi ollut heille hyväksi. Ja sitä se olisi meillekin, niin emme joutuisi valmistautumattomina kohtaamaan oman elämämme myllerryksiä.
Marko