Kategoria: Luemme Raamattua

Ob. 1

Mark. 6

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan!

Jeesus sai kokea kotikaupunkinsa hyljeksinnän ja jopa vihan mennessään opettamaan synagogaan. Mistä johtunee, että “missään ei profeetta ole niin väheksitty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan?” (4) Sitä jäin miettimään. Vaikka kotijoukot olivat kuulleet Jeesuksen voimateoista, he silti torjuivat hänet.

Tämä asenne ja epäusko hämmästytti Jeesusta, eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa muutaman sairaan parantamista lukuunottamatta. Samasta aiheesta kirjoittavat kaikki evankelistat Matt.13, Luuk. 4 ja Joh 4. Johanneksen mukaan galilealaiset ottivat hänet ystävällisesti vastaan, koska olivat käyneet Jerusalemissa juhlilla seuraamassa Jeesuksen toimintaa.

Luvussa kerrotaan myös toisen profeetan, Johanneksen kurjasta kohtalosta. Hänet, joka toimi erityistehtävässä valmistaen Jeesuksen tuloa maailmaan, tapettiin julmasti. Johannes saarnasi voimakkaasti ja kohti käyden. Samalla Johannes korosti, että luvatun Vapahtajan tulo oli lähellä:” Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh. 1:29)

Nyt jouluna tätä kirjoittaessa tuli mieleen oma perheväki, suku  ja naapurit, joita tapaillaan ehkä normaalia enemmän. Heistä kaikki eivät vielä tunne Jeesusta, vaikka sitä tietysti toivon ja välillä rukoilenkin. Onko tämä em. ilmiö voimissaan myös näissä joulun tärkeissä kohtaamisissa, jossa odotukset ovat ehkä myös evankeliumin jakamisen suhteen korkealla. Profeetan äänenpainolla saarnaaminen ei ehkä ole paras malli,  mutta passiivinen odottaminenkaan ei ole vielä tuottanut mainittavaa edistymistä.  Mitenkä Jeesus kohtaisi nämä rakkaat lähimmäiset? Riittäisiköhän läsnäoleva kohtaaminen, jossa ihmisen perustarpeet tulla nähdyksi ja kuulluksi toteutuisivat? Yhteyden syntyminen edellyttää kuuntelijalta sisäistä rauhaa ja levollisuutta, mutta sen vaaliminen kannattaa, sillä sinne missä on aito yhteys, ilmestyy rakkaus silmänräpäyksessä. Ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi on pohjimmiltaan rakkauden tarvetta. Kun kuuntelen toista ja laitan omat tarpeet syrjään, en menetä mitään, vaan saan itse vähintään yhtä paljon, sillä rakkaus kertaantuu, kun sitä antaa. (Näitä ajatuksia lainasin T. Hellstenin kirjasta Ihmisen näköinen elämä;). Lisäksi pieni muistaminen ja ystävyyden osoitus myös ennen seuraavaa tapaamista  ilahduttaisi varmaan ja voisi saada jotain uutta aikaa näissä ihmissuhteissa. Rukous on varmaan yksi tärkeimmistä tavoista kantaa näitä ihmisiä Jumalan luo, mutta siihen ei ole itselleni vielä sitkeyttä riittänyt. Tosin viime Mission yhteydessä esillä ollut “salasiunaaminen” oli aika hyvä kokemus.

Bless You! Herra siunatkoon sinua ja …

Juha

2. Moos. 40

Oikein hyvää alkanutta vuotta meille kaikille! Seurataan Jeesusta, annetaan Jumalan johdattaa meitä yötä päivää ja ihmetellään hänen suuruuttaan! ”Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku” (38).

Mark. 5

Luku on toimintaa täynnä,  ja ihmeitä tapahtuu koko ajan Jeesuksen seurassa. Jäin tällä kertaa miettimään tätä ensimmäistä kohtaamista, jossa Jeesus kohtaa demonien vallassa olevan miehen. Jeesukselle miehen parantaminen ei ollut vaikeaa, ja Jeesus lähettääkin hänet kotiin kertomaan hyviä uutisia siitä, miten Herra oli häntä auttanut. En ihmetellyt sitä, että Jeesuksella oli voima ja valtuutus parantamiseen, vaan sitä, että oma tietämykseni ja  maailmankuvani on aika kapea, kun aletaan puhua henkimaailmasta. Havahduin siis siihen, että vaikka niin useasti Raamatussa puhutaan pahoista hengistä ja niiden vaikutusvallasta maailmassa, ei niistä ole paljon opetusta eikä niiden todellisuutta jotenkin tahdota hyväksyä. Markus mainitsee, että Jeesus valitsi 12 opetuslasta: “Jeesus nimesi heidät apostoleiksi eli valtuutetuiksi. Heidän piti olla hänen kanssaan, ja hän lähettäisi heidät julistamaan ilosanomaa ihmisille. Lisäksi hän valtuutti heidät karkottamaan demoneita” (Mark.3:14-15). Efesolaiskirjeessä (6:12)  Paavali kirjoittaa samasta asiasta:” Pukeutukaa Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisitte vastustaa Paholaisen juonia. Vastustajamme ei näet ole lihaa ja verta. Me kamppailemme henkivaltoja vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijaa ja taivaan pahoja henkiä vastaan.”

Pienen googlauksen jälkeen sain vähän lisää tietoa aiheesta ja demonien toiminnasta. Kommentit on lainattu ao. lehtiartikkelista. Sairaudet ja kärsimys ovat syntiinlankeemuksen seurausta ja osa tätä maailmaa, mutta eivät merkki siitä, että ihminen olisi riivattu. Kastettu, uskova ihminen ei voi olla paholaisen vallassa. Jos Pyhä Henki asuu ihmisessä, sinne ei mahdu muita henkiä. Paholainen voi silti kiusata ja houkutella syntiin uskovaa ihmistä. Persoonallinen paha on olemassa, ja se voi ottaa ihmisen valtaansa mutta ei koskaan ilman Jumalan sallimusta. Jumala asettaa pahalle rajat; Lutherin sanoin ”perkele on Jumalan kahlekoira”. Jos ilmiöstä vaietaan sen takia, ettei siihen uskota, kirkko kieltää Uuden testamentin. https://uusitie.com/jeesuksen-nimessa-lahde-hanesta/

Room. 8:38-39:”Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään Jumalan luoma pysty erottamaan meitä hänen rakkaudestaan, joka ilmenee Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät korkeuden eivätkä syvyyden voimat, ei mikään mahti maailmassa.”

Juha

2. Moos. 39 

Ilmestysmaja eli pyhäkköteltta ja siihen tarvittava rekvisiitta on valmis, mutta vielä tarvitaan papeille asut. Ylipapin puvun värit ovat samat kuin pyhäkköteltan esipihan portin verhossa, ja näiden värien merkityksistä on kerrottu tarkemmin edellisen luvun kommentissa. Puvussa on myös kultakoristeita, joiden on ajateltu viittaavan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen täydelliseen pelastustyöhönsä. Luvussa on paljon kuvausta pappien asujen yksityiskohdista. Nämä yksityiskohdat ja niiden lukumäärät ovat kaikki merkityksellisiä ja jos on mielenkiintoa, niihin kannattaa tarkemminkin perehtyä.

Lopulta koko pyhäkköteltan, sen rekvisiitan, sekä pappien asujen valmistustyö on saatu päätökseen. Voi vain kuvitella millainen urakka on ollut. Puuhaa on riittänyt ja jokaisen antama panos on tarkasti huomioitu. Yhteistyössä on ollut voimaa. Israelilaiset luovuttavat taiten tehdyt esineet Moosekselle. Mooses tarkistaa työn tulokset ja toteaa kaiken tehdyksi sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. Lopuksi Mooses siunaa kansan.

Mark. 4

Markuksen evankeliumin neljäs luku alkaa yhdellä tutuimmista vertauksista. Kylväjä-vertauksessa siementä Kylvetään erilaisiin sydämen maaperiin. Kuka on kylväjä? Matteus 13:37: ”Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika”. Ensin osa siemenistä putosi tien oheen, josta linnut ne heti nokkivat. Tästä tulee mieleeni ihminen, joka ehkä käy joskus jossakin hengellisessä tilaisuudessa kuten häissä tai hautajaisissa, jossa hän kuulee Jumalan sanaa. Kuultu sana ei kuitenkaan vaikuta hänessä mitään, vaan se jää vain sanahelinäksi. Paholainen pyrkii täyttämään mielen muilla, kiinnostavammilla ja tärkeämmillä asioilla.

Kalliomaaperään kylvetty puolestaan kuvaa niitä, jotka innostuvat uskonasioista, mutta jotka eivät juurru kiinni Kristukseen. Uskonasiat kiinnostavat niin kauan, kun kaikki menee hyvin ja tuntuu kivalta. Kavereiden lausumat poikkipuoliset sanat tai ehkä naurunalaiseksi joutuminen työpaikalla saavat kuitenkin luopumaan uskosta. Tästä ajatukseni kääntyvät niihin kristittyihin, jotka ovat joutuneet luopumaan lähes kaikesta uskonsa tähden. Miten he kestävät ja pysyvät uskossa? Ehkä juuri siksi, että he ovat kiinni Jeesuksessa. He tietävät, että Jeesus on ainoa, joka voi heidät pelastaa. Kaikki muu on toisarvoista. Heillä on tulevaisuus ja toivo iankaikkisuudessa.

Orjantappuroihin kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan, mutta joiden sydän on niin kiinni tämän maailman huolissa ja rikkauksissa, että sana jää hedelmättömäksi. Tästä vertauksesta tulee mieleeni ns. tapakristillisyys, jossa uskonasioihin suhtaudutaan hyväksyvästi ja ehkä käydään joulukirkossa, mutta jossa varsinaista henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ei ole päässyt syntymään. Tällöin uskonasiat on painettu elämässä taka-alalle ja sen sijaan, että rukoiltaisiin, osallistuttaisiin seurakunnan toimintaan tai vaikka tuettaisiin lähetystyötä, koetaan tärkeämmäksi elää tätä maanpällistä elämää varten. Tosin sanoen ei koota aarteita taivaisiin vaan maanpäälle.

Hyvään maahan kylvetty taas kuvaa niitä, jotka ottavat sanan vastaan ja alkavat tuottaa hyvää hedelmää. Heissä sana pääsee vaikuttamaan ja heillä on vahvat juuret. Omaa hengellistä tilaa on aika-ajoin hyvä tarkistaa.

Seuraavaksi Jeesus vertaa sanan oikeaa kuulemista lampunjalkaan asetettuun lamppuun. Sana ei ole tarkoitettu piilotettavaksi vaan otettavaksi vastaan ja laitettavaksi käytäntöön. Sanan äärellä on tärkeä viettää aikaa, sillä se auttaa juurtumaan yhä syvemmin kiinni Jeesukseen. Näin se, jolla on hengen ravintoa, saa sitä sanan äärellä yhä lisää. Jos taas sanan äärellä ei halua viettää aikaa, usko alkaa helposti näivettyä ja lopulta se vähäkin, mitä ihmisellä on, on vaarassa kuivua pois.

Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa itsestään kasvavaan viljaan, joka kasvaa nukkuipa kylvömies tai valvoi. Mieleeni tulee lähetystyö, jossa hyvää siementä kylvetään, mutta kuitenkin siten, että työntekijän ei tarvitse huolehtia ja hermoilla sen kasvusta. Maa tuottaa sadon siten kuin sen kuuluukin tuottaa. Lopullisen sadon korjaa Jeesus. Edelleen Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen. Jostakin hyvin pienestä ja vähäpätöisestä kasvaa Jumalan armosta ja vaikutuksesta jotakin suurta. Piskuisesta Jeesuksen seuraajien joukosta on kasvanut jo maailmanlaajuinen seurakunta, joka kasvaa edelleen.

Neljännen luvun lopussa on vielä kertomus, jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn. Jeesus on menossa opetuslapsineen järven toiselle puolelle, mutta matka meinaa keskeytyä suureen myrskyyn. Opetuslapset ovat kauhuissaan, mutta Jeesus nukkuu tyynen rauhallisena. Hänellä on täydellinen luotto Isäänsä. Jeesus tiesi tehtävänsä ja Hän sai luottaa siihen, että Isä pitää Hänestä kaikissa tilanteissa huolen, jotta tehtävä tulisi loppuunsaatetuksi. Opetuslapset herättävät Jeesuksen ja ihmettelevät, eikö Jeesus aio tehdä asialle mitään. Kuulostaa tutulta. Kuinka usein saamme rukouksessa yhä uudestaan huutaa Jeesusta avuksi ja ihmetellä, eikö Hän yhtään ymmärrä, että nyt on hätä ja tarvitsemme apua. Kyllä Hän näkee, kuulee ja ymmärtää. Opetuslapset saivat avun. Myrsky tyyntyi. Aina apu ei tule yhtä nopeasti kuin tässä kertomuksessa, mutta saamme silti olla varmoja siitä, että Jeesus on veneessä myrkyn keskellä kanssamme. Minun uskoni ei aina riitä rauhassa pysymiseen, mutta Jeesuksen usko riittää. Hänen lähellään on paras paikka olla.

Lopuksi kerrotaan, kuinka suuri pelko valtasi opetuslapset ja he alkoivat ihmetellä, kuka Jeesus on, kun Häntä tottelevat tuuli ja merikin. Tässä vaiheessa heille todennäköisesti alkoi valjeta, että Jeesus on muutakin kuin profeetta tai hyvä opettaja. Ehkä nämä juutalaismiehet muistivat Psalmin 107, jossa kuvataan Jumalan suuruutta ja ihmetekoja. Ps. 107:29 ”Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät”.

 Liisa