1. Sam. 25, Hepr. 1

1. Sam. 25

Luvun alussa on maininta profeetta Samuelin kuolemasta. Hämmästyttävän lyhyesti asia tässä käsitellään. Yksityiskohtia ei kerrota, vaikka koko Israel oli kokoontunut valittajaisiin.

Daavidia kohtaan käyttäytyi huonosti Daavidin miesten kanssa samoilla seuduilla liikkunut ja laiduntanut Nabal. Nabal väkineen välttyi Daavidin verisiltä kostotoimilta neuvokkaan Nabalin vaimon, Abigailin ansiosta. Hän toimitti ruokaa Daavidille ja hänen joukoilleen. Diplomaattiset menetelmät ovat tehokkaita säästämään ihmishenkiä.

Abigail tasapainoili puolisonsa luonteen ja juomisen kanssa. Hän kertoi toimistaan Nabalille. Nabal sai krapula-aamunaan sairauskohtauksen, johon hän myöhemmin menehtyi. Kun Daavid tästä kuuli, hän lähetti hakemaan Abigailia itselleen vaimoksi.

Luin tai kuulin jostain Daavidin pohjattomasta rakkauden kaipuusta. Sitä hän täyttää tässä vaimolla nro 2. Tuohon kaipuuseen on helppo uskoa, kun jatketaan näiden Samuelin kirjojen lukemista. Rakastettuna olemista tavoittelemme täällä kuka mitenkin. Syvimmillään sen tarpeen täyttää vain Jumalan rakkauden omistaminen ja kokeminen. Haparoidaan siihen suuntaan.

Hepr. 1

Heprealaiskirjeen kirjoittajaksi lähdekirjani väittää sittenkin Paavalia. Joku juutalaiskristitty hän on, koska jo ensimmäisessä jakeessa mainitaan Jumalan puhuneen ”isillemme profeettojen suulla”. Oli kirjoittaja kuka tahansa, kirje on hyväksytty Uuteen Testamenttiin ja täyttä asiaa. Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku tekee selvää eroa enkeleiden ja Jumalan Pojan välillä. Nykyisin on tullut erilaisia enkeleitä korostavia liikkeitä (vai onko niitä ollut aina?). On todella tärkeää erottaa, mikä on enkelien asema ja tehtävä, mikä on ihmisen osa armoon oikeutettuna ja kuka Jeesus on, mikä on hänen merkityksensä. Heprealaisilla oli paineita palata omiin uhrikäytänteisiin, jolloin Jeesus Messiaana olisi mitätöitynyt.

”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus” … hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla (jae 3). Kenenkään uskovan osa ei ole kontrolloida kaikkea liikkuvaa. Meistä ei ole ylläpitämään, vahtimaan tai valvomaan kaikkea. Se on Jumalan Pojan vastuulla ja Hän ylläpitää kaiken armollisesti. Lepo.

– Pirkko

1. Sam. 24, Filem.

1. Sam. 24

Olemme siirtyneet uusien kotisivujen aikaan, mutta lukuohjelmamme jatkaa kuten ennenkin!

Tässä luvussa on kertomus siitä, kuinka Daavid säästää Saulin hengen luolassa. Hän olisi voinut helposti tappaa Saulin ja näin päästä eroon kaikista ongelmistaan. Näin hänestä olisi  tullut kuningas jo monta vuotta aikaisemmin. En usko, että kukaan olisi edes syyttänyt häntä surmasta, sillä olihan hänen ja Saulin välillä käytännössä sotatila. Kaiken lisäksi hän olisi voinut vielä halutessaan salata koko teon, koska luola oli erämaassa.

Tekstissä sanotaan, että Daavid luopui tappoaikeistaan, koska hän tunsi piston sydämessään.  Saul oli Herran voideltu, eli Jumalan tehtäväänsä valitsema kuningas ja sen vuoksi koskematon. Daavid siis yksinkertaisesti ajatteli, että surmaaminen olisi ollut Jumalan suunnitelmiin puuttumista ja siksi väärin.

Daavidin asenne on todella esikuvallinen. Raamatusta on vaikeaa löytää toista henkilöä, joka välittää omasta henkilökohtaisesta edustaan niin vähän. Hän tuntuu olevan myös täysin vailla  kunnianhimoa. Varmasti nämä ominaisuudet tekivät hänestä myöhemmin hyvän kuninkaan. Vanhemmiten Daavidinkin persoonaan tuli toki synkempiäkin sävyjä. Hänkään ei ollut siis täysin immuuni vallan turmelevalle vaikutukselle. Koskaan  hän ei kuitenkaan menettänyt ymmärrystä siitä, että hänen(kin) yläpuolellaan on Jumala.  Sen vuoksi Jumala ja hänen profeettansa pystyivät ohjaamaan häntä loppuun asti.

Filem.

Tämä on Paavalin yksityiskirje Filemonille. Sen tarkoitus on pehmittää maaperää Onesimoksen, karanneen orjan puolesta. Hän oli ilmeisesti karannut Filemonilta aiemmin ja karkumatkalla tullut uskoon. Samoin oli käynyt myös Filemonille.

Minun mielestäni tämän tekstin voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Orjuus on  epäkristillistä. Paavali ei käske Filemonia päästämään Onesimosta vapaaksi, eikä hän muutenkaan puhu suoraan orjuutta vastaan. Hän vain pyytää ystävänä ja vetoaa Filemonin  inhimillisyyteen. Filemonin reaktiota tähän kirjeeseen emme tiedä, mutta olipa se mikä hyvänsä, niin se paljasti, oliko hän oikeasti sitoutunut rakkauteen.

Tämä on haaste meillekin ja hyvä rukousaihe tulevalle viikolle.

– Marko