Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 65

Luuk. 15

Vain odottaa tehdäkseen teille hyvää. Harva ihminen kokee elämäntehtäväkseen vain odottaa, että voisi auttaa toisia ja antaa toisille. Mutta Jumalasta Raamattu sanoo: ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen. Hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!” (Jes.30:18). Jeesuksen tuhlaajapoika ja hänen veljensä -kertomuksessa isä on tuntunut vain odottavan, että saisi armahtaa nuorempaa, kaiken tyrinyttä, isänsä omaisuuden hurvituksiin hassannutta ja jopa oman isänsä kuolemaa toivonutta poikaansa (Luuk. 15:11 – 32). Sellainen isä on aivan poikkeuksellinen. Sellainen isä Jumala on meille. 

Eksynyt lammas -vertauksessa (Luuk. 15: 1- 7) Jeesus avaa vielä Jumalan Isän sydäntä meitä ihmisiä kohtaan. Totta kai mekin, jos meillä olisi sata lammasta ja yksi niistä katoaisi, lähtisimme etsimään tuota yhtä kadonnutta ja iloitsisimme, kun sen löytäisimme. Niin taivaassakin juhlitaan ja iloitaan joka ikisestä itsensä ja Jumalansa kadottaneesta ihmislampaasta, joka löytää kotiin, Isän ja Luojan yhteyteen.  

Kiitos sille,  jolle kiitos kuuluu. Psalmissa 65 ei säästellä kiitoksia, eikä epäillä Jumalan olemassaoloa. Koko psalmi on ylistystä Jumalalle, jolta tulee meille kaikki hyvä. Kun meillä menee hyvin, pidämme helposti itsestään selvyyksinä asioita, jotka pyörivät normaalisti ja häiriöittä: joka päiväistä ruokaamme, kotia, perhettä, ystäviä ja sitä, että saamme nauttia niistä päivä toisensa jälkeen. Psalmin kirjoittaja auttaa meitä huomaamaan, että jokainen hyvä asia elämässämme on Jumalan lahjaa. 

Heli

Ps. 64

Luuk. 14

Tavan syntinen vai synnitön, virheellinen vai virheetön? Jos saisin valita, ottaisin tietenkin virheettömän, en maanantaikappaletta. Ja olisin mielelläni synnitön, sellainen, jota toiset katsovat ihaillen ylöspäin. Mutta Jeesuksen seurassa nämäkin asiat kääntyvät päälaelleen. Omahyväiset, synnittömyyteen pyrkivät fariseukset joutuivat vaikenemaan, kun Jeesus teki sapattina työtä (kielletty juttu) ja paransi vesipöhöä sairastaneen miehen. Edellisessä luvussa Jeesus oli tehnyt saman rikkeen ja parantanut, jälleen sapattina, 18 vuotta sairauden vaivaaman naisen. Jeesuksen seurassa ihmisarvonsa menettäneet ja sairauden vaivaamat saivat takaisin ihmisarvonsa. Ja kun sairautta pidettiin yleisesti juutalaisten keskuudessa synnin seurauksena, nämä ihmiset parantuivat sairautensa lisäksi syntisyyden stigmasta. He olivat Aabrahamin lapsia ja luvatun kansan jäseniä siinä missä korkea-arvoiset ja terveinä itseään pitävät kansan johtajatkin. 

Valmis luopumaan. Jeesuksen seurassa ihminen on mielellään heikko, syntinen ja sairas. Ehkä ei mielellään sairas, mutta sairauksien voittajaa eivät meidän sairautemme ja heikkoutemme vaivaa. Hän lähestyy meitä ja kantaa ja parantaa, lopulta myös fyysisen ruumiimme.

Ehkä siipeensä saaneiden on helpompi antaa kaikkensa (Luuk. 14: 33) Jumalalle, kun sitä kaikkea on itseriittoisten ihmisten kaikkea vähemmän. Suostuisinko sittenko olemaan mieluummin syntinen ja virheellinen? Ihan luvan kanssa. Ja ihan luvan kanssa tarvitseva, nimenomaan Jeesusta tarvitseva. Kun minusta ei kuitenkaan enempään itsessäni ole.

Heli

Ps. 63

Luuk. 13

Armon aikaa. Jeesus kuvasi Luukkaan evankeliumin 13:nnessa armon aikaa sekä sen loppumista useammallakin kertomuksella. Hedelmää tuottamaton viikunapuu säästyy kaatamiselta, kun puutarhuri haluaa vielä yhden vuoden ajan lannoittaa ja hoitaa hedelmäpuuta, jotta se ehtisi tuottaa hedelmää. Puutarhurin huolenpito ja rakkaus puutarhaansa kohtaan säästää puun. (Luuk. 13: 6 – 9). Mikä kuva Jumalan rakkaudesta meitä, puutarhaansa kohtaan!

Toisessa kertomuksessa talon isäntä lopulta sulkee kotinsa ovet. Talon ovet olivat olleet avoimina kaikille ja talo oli toivottanut kaikki halukkaat tervetulleeksi, mut nyt oli tullut yö. Ei auta enää koputella ovella ja anella isäntää päästämään sisälle taloon, sillä yöaikaan ovella ryskyttävät vain rosvot ja vääryydentekijät (Luuk. 13:23 – 30). 

Saadakseen ihmiset ymmärtämään viestinsä, Jeesus vielä kertoo kahdesta ajankohtaisesta Jerusalemissa tapahtuneesta onnettomuudesta: toisessa Juudean maaherra Pilates oli surmauttanut Jerusalemiin uhraamaan tulleita galilealaisia. Toinen oli Jerusalemissa sortunut Siloan torni, jonka alle kuoli 18 ihmistä. Jeesus sanoi, että elleivät ihmiset käänny, he ovat samalla tavalla tuhon omia kuin Pilateksen tapattamat ja Siloan tornin sortumisessa kuolleet ihmiset.

Usko opasteita – käänny nyt. Kertomusten viesti oli, että nyt on Jumalan puoleen kääntymisen aika. Emme voi pelata Jumalan kanssa ja päättää ajatella hengellisiä asioita joskus myöhemmin, ehkä vasta vanhuuden tullen. Meitä eivät pelasta myöskään vanhempiemme tai muiden hengen miesten ja naisten hurskas elämä. Jumala kutsuu meitä jokaista henkilökohtaisesti yhteyteensä, nyt. Se on kuin moottoritieltä ulos johdattavat kyltit. Kun viimeinen ohjaava nuori osoittaa moottoritieltä pois liittymistä, jos sen ohittaa, ei takaisin ole enää kääntymistä.

Jokainen uusi päivä on Jumalan armoa meitä kohtaan. Se on osoitus Jumalan kärsivällisyydestä ja siitä, että hän tahtoo että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (2. Piet. 3:9). Jumala vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 30:18). Edes taloudellinen ahdinko, sodat tai muut ahdingot eivät vähennä Jumalan armoa. Ne ovat pikemminkin kevään merkkejä, merkkejä Jumalan valtakunnan läheisyydestä (Ks. Luuk. 2:29 – 31) : tämän hullun maailman keskellä Jumala on valmistanut meille turvan ja pelastuksen jo nyt ja lisäksi elämän ja tulevaisuuden, joka jatkuu vaikka me kuolisimme.      

Mikä siinä on niin ahdasta? Nimittäin ovessa, josta Jeesus puhuu. Ovi, josta Jumalan valtakuntaan käydään, ei ole ahdas sen vuoksi, että Jumala olisi ankara ovimikko, ja käännyttäisi sisään pyrkijöistä suurimman osan pois. Hänhän haluaa, että aivan jokainen tulisi tuntemaan hänet. Ovi on ahdas sen vuoksi, että se on Jeesuksen muotoinen. Tulevaisuuden ja toivon voi Raamatun mukaan löytää vain Jeesuksen kautta, uskomalla häneen ja häneen täytettyyn, valmiiksi tehtyyn ristintyöhönsä.

Heli