Kategoria: Luemme Raamattua

Ruut. 4

Ruutin kirja kertoo meille tarinan naisesta, joka etsi suojaa Jumalan “siipien alta”. Jumala “lunastikin” hänet osaksi kansaansa ja yhteisön turvaa. Myös Noomi, joka oli jo luopunut toivosta sai osakseen onnea ja pelastuksen köyhyyden ja kurjuuden partaalta. Kuten tavallista, Jumala käytti työssään ympärillä olevia ihmisiä, erityisesti Boasta. 

Kirjan loppu muistuttaa minua siitä, kuinka Jumala käyttää suunnitelmassaan epätodennäköisiä ihmisiä. Jakeessa 12 mainitaan Tamar, vierasmaalainen nainen, jonka tarina osana Juudan heimon syntyä oli kaikkea muuta kuin siisti ja tavanomainen. Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelo kertoo, että Boas puolestaan oli Joosuan kirjassa mainitun Rahabin, Jerikon vakoojat pelastaneet prostituoidun poika. Ruut taas oli leski ja moabilainen, osa kansaa, jotka suljettiin 5. Mooseksen kirjassa Israelin kansan ulkopuolelle. Kaikki neljä henkilöä mainitaan nimeltä Jeesuksen sukuluettelossa. Jumala käyttää niitä, jotka ovat jääneet yhteisöjen ulkopuolelle, niitä, joilla on sotkuinen menneisyys, niitä, jotka tekevät virheitä, niitä, joilta loppuu toivo kesken matkan. Hän tahtoo siunata kaikkia, jotka etsiytyvät hänen siipiensä suojaan.

Gal. 3

“Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» (jae 13)

Ruutin kirjassa tapahtuva lunastus on kuva iankaikkisesta lunastuksesta, kuinka lunnaat maksanut Jeesus ottaa meidät suojiinsa. Meiltä ei vaadita muuta, kuin että uskomme häneen ja ymmärrämme tarvitsevamme häntä. Joskus on vaikeaa hahmottaa, minkä mittaluokan asia tämä on. Kun pohdin tämän tekstin äärellä Ruutin ja Noomin saamaa pelastusta, sain samalla muistaa, että vielä suurempi ilo ja pelastus on tullut myös minun osakseni. “Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (jakeet 26-27).

Jeesus, kiitos, että olet ottanut minut suojiisi, täysin ilman omaa ansiotani. Sinussa saan olla täysin turvassa.

Ada

Ruut. 3

Gal. 2

Ryhmäpaine on todella voimakasta. Koulussa, kun paikalla ei ole muita uskovia, uskosta puhuminen tuntuu usein vaikealta, ja sanat saattavat juuttua suuhun. Kun keskustellaan elämän tärkeimmistä asioista, Jumalan mainitseminen voi tuntua erityisen hankalalta. Tietyissä tilanteissa huomaan haluavani vaieta tai olla ilmaisematta erilaista mielipidettä. Välillä on vaikeaa olla eri mieltä jopa toisten kristittyjen kanssa, vaikka onneksi useimpien kanssa keskustelu pysyy rakentavana.
<span;>Tällainen paine ei ole uusi ilmiö. Pietarikin, joka normaalisti söi yhdessä pakanoiden kanssa, vetäytyi heidän seurastaan, kun eräitä juutalaisia saapui paikalle. Hän toimi näin ympäristön paineen vuoksi. Paavali puuttui tilanteeseen suoraan ja nuhteli Pietaria julkisesti. Tämä osoittaa, että ympäristön paine ei ole hyväksyttävä syy luopua arvoista ja periaatteista.

Rohkaistumalla vähitellen voimme oppia seisomaan vakaammin sen puolesta, mihin uskomme. Olen itse huomannut, että kun olen alusta asti avoin siitä, mihin uskon, ei enää tarvitse jännittää, mitä muut ajattelevat tai muuttavatko he mielipidettään minusta.

Paavali nostaa esiin myös kysymyksen kristityn synninteosta. Kukaan ihminen ei ole täydellinen eikä pelastu lain noudattamisen kautta. Pelastus on Kristuksessa. Mutta entä silloin, kun elämme Kristuksessa ja silti välillä teemme syntiä – miten siihen tulisi suhtautua?

Purkaminen ja rakentaminen ovat mielestäni hyviä kuvia synnin käsittelemisestä. Purkamisessa päästetään irti vanhasta, kamppaillaan houkutuksia vastaan ja puretaan huonoja tapoja ajatella ja toimia. Rakentamisessa taas vaalitaan sitä syntiä ja kasataan sen päälle uutta.

Paavali sanoo, että jos alan rakentaa uudelleen sitä, minkä olen jo purkanut, teen itsestäni lainrikkojan. Tämä haastaa minut tarkkailemaan omaa elämääni. Toivon, että osaisin huomata ajoissa, jos alan palata siihen, mistä olen jo päästänyt irti – olipa kyse epärehellisyydestä, katkeruudesta, haureudesta, itsekkyydestä, ylpeydestä, ahneudesta, pelkuruudesta tai jostain muusta paheesta. 

Elli

Ruut. 2

Gal. 1

Galatalaiskirjeen ensimmäinen luku korostaa vahvasti sitä, että evankeliumi ei muutu. Se ei ole syntynyt ihmisten toiveista, järkeilystä tai kulttuurisista tarpeista, vaan se on saatu suoraan Jeesukselta Kristukselta. Apostolit oppivat evankeliumin seuratessaan Jeesusta, hänen opetustensa ja tekojensa kautta. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen ilmestymisensä opetuslapsilleen ja monille muille vahvistivat sanoman totuuden.

Pyhä Henki palautti Jeesuksen opetukset apostolien mieleen ja kirkasti Kristusta heidän sydämissään. Helluntaina ja sen jälkeen monet kuulivat evankeliumin, uskoivat siihen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Paavali itse oli aluksi kristittyjen vainoaja. Siitä huolimatta Jumala oli valmistanut hänet levittämään evankeliumia pakanoille. Kun Jeesus ilmestyi Paavalille poikkeuksellisella tavalla, hän avasi evankeliumin Paavalille suoraan, niin ettei hänen tarvinnut vastaanottaa sitä muilta ihmisiltä. Tästä huolimatta Paavali ei aloittanut työtään heti, vaan vetäytyi Arabiaan. Vasta kolmen vuoden kuluttua hän palasi Damaskokseen ja vieraili Jerusalemissa.

Jerusalemissa Paavali tapasi Pietarin ja muita apostoleja ja saattoi todeta, että evankeliumi, jonka hän oli saanut, oli täysin yhdenmukainen heidän sanomansa kanssa. Paavali ei ollut saanut evankeliumiaan Pietarilta, vaan molemmat olivat saaneet sen Jeesukselta Kristukselta, samanlaisena ja muuttumattomana. Tästä syystä Paavali voi todeta painokkaasti, että jos joku yrittää muuttaa tätä evankeliumia, häntä ei tule kuunnella – olipa kyseessä enkeli, pappi tai kuka tahansa muu.

Historiassa useampi uskonto on saanut alkunsa väitteestä, että enkeli olisi antanut uuden ilmoituksen profeetalle, joka muuttaa evankeliumin sanomaa. Myös niin sanotussa progressiivisessa kristillisyydessä väitetään toisinaan, että evankeliumi on aikansa tuote eikä sitä tulisi enää ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei kuitenkaan ole uusi haaste. Sama kamppailu oli jo ensimmäisillä kristityillä.

Koska he pysyivät uskollisina alkuperäiselle evankeliumille, sanoma on säilynyt meidän päiviimme asti. Meitä kutsutaan välittämään tätä samaa evankeliumia eteenpäin samalla uskollisuudella.

Elli